Perheellinen! Jos olisit sinkku, mitä tekisit toisin kuin nyt?
Kommentit (13)
Tekisin lapsen yksin. Olen lopen kyllästynyt miehiin kaikilla tavoilla. Tai naisen kanssa vaikka lesboksi minusta ei taida olla. Mutta jos löytyisi kumppaniksi toinen vastaava hetero nainen.
En oikeastaan tiedä. Olisin aivan erilainen ihminen jos en olisi miestäni tavannut aikoinaan. Olisinkohan enää edes elossa. Olin niin rikki kaikinpuolin. Sinkkuna harrastin irtosuhteita ja minulla oli pahoja mt-ongelmia. Voin silloin todella huonosti. Nyt perhe-elämä maistuu ja elämä on elämisen arvoista :)
Käyttäisin kaikki rahani matkusteluun.
Tekisin lapsen toisen miehen kanssa. Oli todella hyvä isäehdokas, piti lasten kanssa oleilusta. Mutta näemmä vain 2 tuntia kerrallaan max. Lapsi on täysin vastuullani ja ero on kohta ajankohtainen. En jaksa ainaista riitaa siitö kuinka minäkin tarvitsisin omaa aikaa. Lapsi nyt vajaa 1-v ja alkaa kohta ymrtämään että riitelemme hänestä, enkä sitä halua joten en enää avaa suutani omasta ajasta tai jätän sen ensimäiseen "en nyt jaksa" vastaukseen.
Ottaisin loparit töistä ja eläisin niukasti työkkärirahoilla.
Olisin kuollut omaan merkityksettömyyteeni ja yksinäisyyteen.
Kai mun ois pitänyt itse laittaa iltaruokaa, nyt onneksi teini kotiutui kuntosalilta ja teki nakkikeittoa :D
Ilta on mennyt telkkua katsellessa kun mies vielä töissä ja nuorempi lapsi lukee kokeeseen.
Olisin lapseton, kun nyt olen yh.
Olisin jo muuttanut asumaan uuden miesystäväni kanssa.
En muuttaisi mitään enkä toisin tekisi. Klisee, mutta niin se on. Sain esikoisen 25- vuotiaana ja se oli pitkän odottelun jälkeen, nyt miltei 4- kymppisenä harkitsen vielä lapsien saamista. 3 palleroa ollaan saatu ja hyvä niin, kaikki eivät saa vaikka yrittävät.
Lasten hoitaminen ei ole rakettitiedettä, olen äitinä silti opiskellut/viettänyt aikaa myös ystävien kanssa ja työt kuuluu tietenkin elämään. Niillä on kasvukipuja ja erilaisia rajotteita toimia, ne tahtoo omia asioita mutta kun ymmärtää ettet sä tahdo että sun lapsesta kasvaa sitten hiljainen alistuja tai luovuttaja niin lapsenkasvatuksesta tulee mielenkiintoinenkin projekti, pääsee ainutlaatuiseen juttuun mukaan: koko elämän kestoinen matka sun ja sun lapsen välillä, ja mitä mielenkiintoista siihen mahtuu ja paljonko opit siinä matkalla kasvamaan myös itse. Ei meistä kukaan ole "valmis" äitinä tai isänä eikä sulla ole synnytyssairaalasta kotiin vauvan kanssa lähtiessä kuin kätilöiden toivotus: Onnea matkaan!
En olisi enää vuosiin ollut suomessa. Olisin ammatinhankinnan jälkeen lähtenyt maailmalle, tehnyt töitä eri maissa,tutustunut eri kulttuureihin. Ehkä sitten lähden kun lapset lähtevät kotoa. Lapsilleni aion kaikille sanoa että eläkää ja kokekaa maailmaa mahdollisimman paljon! Asettua ehtii sen jälkeen.
Tekisin vain 3-päiväistä viikkoa koska kaikki tarpeellinen olisi jo maksettu. Silti säästöön jäisi enemmän kuin kuluttaisin. Ottaisin joka kesä 2kk kesälomankin ja vaeltelisin kalassa/metsällä elo/syyskuun.
Enkä päästäisi (samaa) naista saman katon alle viikonloppua pidemmäksi ajaksi
Söisin töissä tai ulkona, kotona mulla olisi vaan jotain hernekeittoa tai maksalaatikkoa.
Ei tarttis käydä paljoa kaupassa ja raahata kassikaupalla ruokaa viikoittain kotiin. Eikä huolehtia terveellisistä täysipainoisista aterioista perheelle joka päivä.