Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia siitä kun teini ei mene kouluun
02.03.2017 |
Onko täällä vanhempia, joiden teini on kieltäytynyt koulunkäynnistä. Miten asia ratkesi vai ratkesiko mitenkään? Mitä sitten tapahtui?
Tuntuu, että kaikkea muuta paitsi koulukotia on jo kokeiltu ja sinne ottavat kai vasta, jos kuviossa mukana päihteitä ja rikoksia. Onneksi näitä ei tietääkseni ole, mutta ei ole kyllä keinojakaan. Olen aivan hajalla asiasta. Pelkään että lapseni on syrjäytynyt jo ennen kuin saa peruskouluakaan päätökseen ja pilaa elämänsä.
Toivoisin siis nyt kokemuksia, en syyttelyä siitä millainen vanhempi ei saa lastaan kouluun tai ehdotuksia kännykkä/tietokonekielloista ja viikkorahan peruutuksista. Olemme oikeasti yrittäneet kaikenlaista: keskusteluja, palkkioita ja rangaistuksia. Yhteistyössä ovat niin koulukuraattori ja erityisopettaja kuin nuorisopsykiatria ja lastensuojelukin. Vinkkejä ja vertaistukea otan kyllä mielelläni vastaan niiltä, joilla oikeasti on asiasta kokemusta.
Kommentit (64)
Ystäväni lapsi oli pahimpaan koulusta kieltäytymisvaiheensa aikaan muutaman kuukauden tilapäisesti sijoitettuna. Äiti itse otti yhteyden lastensuojeluun ja saivat paikan.Tämäkään nuori ei käyttänyt mitään päihteitä, joten paikan voi kyllä saada.
Minusta se on suuri rakkauden teko, että on valmis tuohon lasta auttaakseen. Rohkeutta AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko yritetty saattaa kouluun vai lähteekö sitten kesken päivän? Kokemusta asiasta on muutaman vuoden takaa, silloin auttoi sairaalakoulu (kävi siis peruskoulun loppuun nuorisopsykiatrisen osaston yhteydessä olevassa koulussa). Tuttavapiirissä ollut myös kaksi vastaavaa tapausta, heistä toinen päätyi lopulta koulukotiin (tuli päihteet ja rikokset mukaan) ja toinen tietääkseni siirtyi pienluokkaan toiseen kouluun.
Jos syynä on ahdistus/masennus, niin siihen ei rangaistukset tai palkkiot yleensä auta, ympäristönvaihdos sen sijaan voi auttaa. Aika usein taustalla on esim. kiusaamisesta johtuvia psyykkisiä ongelmia tai neurologisia ongelmia/oppimisvaikeuksia, joihin nykyinen koulu ei pysty riittävän hyvin vastaamaan. Harmillisen usein asiaa lähdetään hoitamaan siitä lähtökohdasta, että vanhempien toimintatavoissa on jotain vikaa, kun eivät saa lasta kouluun, vaikka kurinpidolla ei näissä tapauksissa ole oikeastaan mitään osuutta.
Vierailija kirjoitti:
No kotikoulua ette ole ilmeisesti kokeilleet? Jotain häikkäähän siellä koulussa on jos sinne ei halua. Kiusaamista, uhkailua tm josta ei halua tai voi puhua. Jos opiskelu ei suju kotonakaan niin huostaanotto tai sijoitus siitä seuraa. Voitte siirtyä kotikouluun ihan vaan ilmoittamalla siitä rehtorille/koulutoimeen. Teille määrätään valvova opettaja joka kartoittaa lapsen edistymistä pari kertaa vuodessa. Suomessa on jo useampi sata lasta kotiopetuksessa, kuka mistäkin syystä.
Oliko sinulla siis kokemusta siitä, että kouluhaluton teini olisi saatu kotona opiskelemaan?
Aika paljon on jouduttu kotona yrittämään opiskelua, jopa joidenkin kokonaisten kurssien suorittamista, huonolla menestyksellä. Joistain on päässyt vitosella läpi, joistain ei ole tullut yhtään mitään. Teinin motivaatio opiskelua kohtaan on täysin nolla. Ihan oikeasti ei aina jaksa edes nimeään kirjoittaa tehtäväpaperiin, itse tehtävien teosta puhumattakaan. Hirveän vääntämisen takana on kaikki tekeminen. Menee siitä mistä aita on matalin, jos siitäkään. Kotikoulu ei ole vaihtoehto. Toki sekin vaihtoehto on pohdittu, mutta se ei oman kokemuksen perusteella ole ratkaisu.
Ratksesi siihen, että lapsi tuli itse järkiinsä kasin ja ysin välisenä kesänä. Kasiluokka oli yhtä käden vääntöä ja poissaoloja. Kirjotti ylioppilaaksi ja nyt opiskelee insinööriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko yritetty saattaa kouluun vai lähteekö sitten kesken päivän? Kokemusta asiasta on muutaman vuoden takaa, silloin auttoi sairaalakoulu (kävi siis peruskoulun loppuun nuorisopsykiatrisen osaston yhteydessä olevassa koulussa). Tuttavapiirissä ollut myös kaksi vastaavaa tapausta, heistä toinen päätyi lopulta koulukotiin (tuli päihteet ja rikokset mukaan) ja toinen tietääkseni siirtyi pienluokkaan toiseen kouluun.
Jos syynä on ahdistus/masennus, niin siihen ei rangaistukset tai palkkiot yleensä auta, ympäristönvaihdos sen sijaan voi auttaa. Aika usein taustalla on esim. kiusaamisesta johtuvia psyykkisiä ongelmia tai neurologisia ongelmia/oppimisvaikeuksia, joihin nykyinen koulu ei pysty riittävän hyvin vastaamaan. Harmillisen usein asiaa lähdetään hoitamaan siitä lähtökohdasta, että vanhempien toimintatavoissa on jotain vikaa, kun eivät saa lasta kouluun, vaikka kurinpidolla ei näissä tapauksissa ole oikeastaan mitään osuutta.
Kiitos erittäin paljon tästä vastauksesta. Sairaalakoulua minäkin olen miettinyt ja asiasta kysellyt, mutta sinne pääsy tuntuu olevan hankalaa. Paikat ovat kiven alla, mutta yritän tätä vaihtoehtoa vielä puskea eteenpäin. Taustalla on ihan kaikkea tätä mitä sanoitkin.
Pienluokkavaihtoehtoakin on yritetty selvittää. Sopivaa paikkaa vaan ei tahdo löytyä, kun kaikki halutaan integroida yleisopetukseen. Mutta jatkan tämänkin tahkoamista.
Oma ajatukseni on ollut juurikin se, että sairaalakoulu tai sopiva pienluokka voisi olla kokeilemisen arvoinen. Hyvä kuulla, että joilleikin näistä on ollut apua.
Ap
Ei minun nuoreni mitään päihteitä käyttänyt tai tehnyt mitään rikkeitä, ainoastaan jättäytyi koulusta pois. Kaikenlaista on tehty ja testattu. Lopulta lastensuojelu etsi nuorellemme hyvän laitospaikan, jossa nyt asuu ja koulu sujuu erinomaisesti. Saa myös apua ahdistukseensa ja masennukseen huomattavasti paremmin kuin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yritetty saattaa kouluun vai lähteekö sitten kesken päivän? Kokemusta asiasta on muutaman vuoden takaa, silloin auttoi sairaalakoulu (kävi siis peruskoulun loppuun nuorisopsykiatrisen osaston yhteydessä olevassa koulussa). Tuttavapiirissä ollut myös kaksi vastaavaa tapausta, heistä toinen päätyi lopulta koulukotiin (tuli päihteet ja rikokset mukaan) ja toinen tietääkseni siirtyi pienluokkaan toiseen kouluun.
Jos syynä on ahdistus/masennus, niin siihen ei rangaistukset tai palkkiot yleensä auta, ympäristönvaihdos sen sijaan voi auttaa. Aika usein taustalla on esim. kiusaamisesta johtuvia psyykkisiä ongelmia tai neurologisia ongelmia/oppimisvaikeuksia, joihin nykyinen koulu ei pysty riittävän hyvin vastaamaan. Harmillisen usein asiaa lähdetään hoitamaan siitä lähtökohdasta, että vanhempien toimintatavoissa on jotain vikaa, kun eivät saa lasta kouluun, vaikka kurinpidolla ei näissä tapauksissa ole oikeastaan mitään osuutta.
Kiitos erittäin paljon tästä vastauksesta. Sairaalakoulua minäkin olen miettinyt ja asiasta kysellyt, mutta sinne pääsy tuntuu olevan hankalaa. Paikat ovat kiven alla, mutta yritän tätä vaihtoehtoa vielä puskea eteenpäin. Taustalla on ihan kaikkea tätä mitä sanoitkin.
Pienluokkavaihtoehtoakin on yritetty selvittää. Sopivaa paikkaa vaan ei tahdo löytyä, kun kaikki halutaan integroida yleisopetukseen. Mutta jatkan tämänkin tahkoamista.
Oma ajatukseni on ollut juurikin se, että sairaalakoulu tai sopiva pienluokka voisi olla kokeilemisen arvoinen. Hyvä kuulla, että joilleikin näistä on ollut apua.
Ap
Ja siis on yritetty saattaa kouluun, mutta ei aina siltikään suostu kotoa lähtemään ja vaikka suostuisikin, ei se tosiaan takaa, että siellä pysyy. Voi lähteä kesken päivän ja onpa lähtenyt myösd menemättä ensimmäisellekään tunnille, vaikka on kouluun asti viety.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko koulun vaihto?
Ehkä, mutta sitten vaihto pitäisi olla sairaalakouluun/pienluokalle. Koulunvaihtoa normaaliluokalle on jo kerran nimittäin kokeiltu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitat ap ihan kuin olisin tässä kirjoittamassa. Mun kasiluokkalainen ei käy koulua ainakaan myöhästymättä joka armas aamu. Jokin siellä selvästi tökkii. Tai siis hänellä on jotain ongelmia päänsä sisällä ettei koulun kuuluisikaan kiinnostaa. Poika on fiksu.Siis alakoulussa oli hyvät numerot. Hän ei vaan nyt jaksa. Siirrettiin pienluokkaan jonka johdosta läksyjä ei ole kotiin asti tuotu. Ei ole päihdeongelmia tai muutakaan, Eikä masennus ole kuulemma syynä ammattilaisten mielestä vaikka itse olen toista mieltä. Itse olin pitkään varma että pojalla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. On vähän kausiluontoista tuon mielen kanssa, Tosin se ei koulunkäynnissä näy. Viihtyy kotona puhelin kourassa sängyllä maaten tai pelatan. Koulusta ei saa puhua hänelle mitään. Hänellä on myös sossusta tukihenkilö ja hän käy juttelemassa jonkun psykologin kanssa säännöllisesti. Hirveää katsoa kun poika heittää hukkaan kaiken. Varmaan jää luokalle kun hommat ei etene. Mutta kun millään ei ole väliä eikä tulevaisuutta ole. Ihan sama. Äitinä olen ihan loppu. Poika on ihana ja kiltti jästipää kiukuttelun ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko koulun vaihto?
Ehkä, mutta sitten vaihto pitäisi olla sairaalakouluun/pienluokalle. Koulunvaihtoa normaaliluokalle on jo kerran nimittäin kokeiltu.
Ap
Sairaalakouluun on äärimäisen vaikea päästä, pienluokalle pitäisi kyllä onnistua paljon helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ap ihan kuin olisin tässä kirjoittamassa. Mun kasiluokkalainen ei käy koulua ainakaan myöhästymättä joka armas aamu. Jokin siellä selvästi tökkii. Tai siis hänellä on jotain ongelmia päänsä sisällä ettei koulun kuuluisikaan kiinnostaa. Poika on fiksu.Siis alakoulussa oli hyvät numerot. Hän ei vaan nyt jaksa. Siirrettiin pienluokkaan jonka johdosta läksyjä ei ole kotiin asti tuotu. Ei ole päihdeongelmia tai muutakaan, Eikä masennus ole kuulemma syynä ammattilaisten mielestä vaikka itse olen toista mieltä. Itse olin pitkään varma että pojalla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. On vähän kausiluontoista tuon mielen kanssa, Tosin se ei koulunkäynnissä näy. Viihtyy kotona puhelin kourassa sängyllä maaten tai pelatan. Koulusta ei saa puhua hänelle mitään. Hänellä on myös sossusta tukihenkilö ja hän käy juttelemassa jonkun psykologin kanssa säännöllisesti. Hirveää katsoa kun poika heittää hukkaan kaiken. Varmaan jää luokalle kun hommat ei etene. Mutta kun millään ei ole väliä eikä tulevaisuutta ole. Ihan sama. Äitinä olen ihan loppu. Poika on ihana ja kiltti jästipää kiukuttelun ohessa.
Onko pienluokasta ollut mitään apua? Oma teinini ei ole läksyjä tehnyt ainakaan vuoteen, joten parempi olisikin olla erityisluokalla, josta ei läksyjä saa. Meilläkin kotona teini vain haluaa maata sängyssä puhelin kourassa. Se lienee kuitenkin ihan normaalia käytöstä nykyteineillä. Toivottavasti teillä lähtee jossain vaiheessa sujumaan. Itselläni ei ole enää mitään toiveita teinin kouluarvosanojen suhteen. Pääasia, että saisi peruskoulun joitenkin suoritettua, olkoon vaikka pelkkiä viitosia kaikki. Niitä voi sitten mennä kympille korottamaan, jos siinä vaiheessa olisi enemmän järkeä päässä ja halua jatko-opintoihin löytyisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko koulun vaihto?
Ehkä, mutta sitten vaihto pitäisi olla sairaalakouluun/pienluokalle. Koulunvaihtoa normaaliluokalle on jo kerran nimittäin kokeiltu.
Ap
Sairaalakouluun on äärimäisen vaikea päästä, pienluokalle pitäisi kyllä onnistua paljon helpommin.
Kirjoitin aiemmin omakohtaisen kokemuksen. Täytyy sanoa että pienluokkaan siirtäminen ei ainakaan meillä auta mitään. Poika on päättänyt että sitä iloa hän ei kenellekään suo, että alkaisi kouluasioista kiinnostumaan. Se on kuin joku pakonomainen leuhkimisen aihe kuinka huonosti koulu menee ja kuinka se ei kiinnosta. Poikaa ei saa kehua eikä kannustaa koska silloin kaikki menee vielä huonommin. Hän saisi helpolla kympin kokeesta mutta sitä iloa hän ei kellekään suo. Eikä halua kehuja kuulla suorituksistaan. Että näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat ap ihan kuin olisin tässä kirjoittamassa. Mun kasiluokkalainen ei käy koulua ainakaan myöhästymättä joka armas aamu. Jokin siellä selvästi tökkii. Tai siis hänellä on jotain ongelmia päänsä sisällä ettei koulun kuuluisikaan kiinnostaa. Poika on fiksu.Siis alakoulussa oli hyvät numerot. Hän ei vaan nyt jaksa. Siirrettiin pienluokkaan jonka johdosta läksyjä ei ole kotiin asti tuotu. Ei ole päihdeongelmia tai muutakaan, Eikä masennus ole kuulemma syynä ammattilaisten mielestä vaikka itse olen toista mieltä. Itse olin pitkään varma että pojalla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. On vähän kausiluontoista tuon mielen kanssa, Tosin se ei koulunkäynnissä näy. Viihtyy kotona puhelin kourassa sängyllä maaten tai pelatan. Koulusta ei saa puhua hänelle mitään. Hänellä on myös sossusta tukihenkilö ja hän käy juttelemassa jonkun psykologin kanssa säännöllisesti. Hirveää katsoa kun poika heittää hukkaan kaiken. Varmaan jää luokalle kun hommat ei etene. Mutta kun millään ei ole väliä eikä tulevaisuutta ole. Ihan sama. Äitinä olen ihan loppu. Poika on ihana ja kiltti jästipää kiukuttelun ohessa.
Onko pienluokasta ollut mitään apua? Oma teinini ei ole läksyjä tehnyt ainakaan vuoteen, joten parempi olisikin olla erityisluokalla, josta ei läksyjä saa. Meilläkin kotona teini vain haluaa maata sängyssä puhelin kourassa. Se lienee kuitenkin ihan normaalia käytöstä nykyteineillä. Toivottavasti teillä lähtee jossain vaiheessa sujumaan. Itselläni ei ole enää mitään toiveita teinin kouluarvosanojen suhteen. Pääasia, että saisi peruskoulun joitenkin suoritettua, olkoon vaikka pelkkiä viitosia kaikki. Niitä voi sitten mennä kympille korottamaan, jos siinä vaiheessa olisi enemmän järkeä päässä ja halua jatko-opintoihin löytyisi. Ap
Kuten jo aiemmin tussa vastasinkin niin pienluokasta ei ole mainittavaa apua. Toki voin olla tyytyväinen ettei minun tarvitse vatvoa läksyistä, kun niitä ei kerran ole. Mutta siltikin se huoli on että koulu ei suju. En odota lapselta suuria. Toivon vaan että edes yrittäisi. Jälkeenpäin kuitenkin harmittaa tällainen touhu. Voimia ap snullekin ja lapsellesi tietenkin myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko koulun vaihto?
Ehkä, mutta sitten vaihto pitäisi olla sairaalakouluun/pienluokalle. Koulunvaihtoa normaaliluokalle on jo kerran nimittäin kokeiltu.
Ap
Sairaalakouluun on äärimäisen vaikea päästä, pienluokalle pitäisi kyllä onnistua paljon helpommin.
Kirjoitin aiemmin omakohtaisen kokemuksen. Täytyy sanoa että pienluokkaan siirtäminen ei ainakaan meillä auta mitään. Poika on päättänyt että sitä iloa hän ei kenellekään suo, että alkaisi kouluasioista kiinnostumaan. Se on kuin joku pakonomainen leuhkimisen aihe kuinka huonosti koulu menee ja kuinka se ei kiinnosta. Poikaa ei saa kehua eikä kannustaa koska silloin kaikki menee vielä huonommin. Hän saisi helpolla kympin kokeesta mutta sitä iloa hän ei kellekään suo. Eikä halua kehuja kuulla suorituksistaan. Että näin!
Ei olisi pienluokka toiminut omallekaan teinilleni. Sairaalakouluun yritettiin saada paikkaa, turhaan, mutta lopulta kävi sitäkin hetken, sillä joutui sairaalaan. Sen jälkeen lasu hoiti hyvän laitospaikan, jossa nuori käy kotikoulua.
t. 9
Joskus vikaa voi olla toki koulussakin, mutta 90% tapauksista pulma on siinä, että lapsi on saanut aivan liikaa valtaa ja oikeuksia tehdä mitä huvittaa, ilman että on tarvinnut ponnistella minkään asian eteen oikeasti.
Kun tällainen teini kohtaa viimeistään kasilla sen, että koulun eteen olisi tehtävä jotain, jotta saisi edes sen 5-6 arvosanakseen ja pääsisi eteenpäin, voi olla että hänen ratkaisu on olla menemättä kouluun. Kotona ja koneella ja puhelimella on kivempi olla yötä myöden. Aamulla ei jaksa jne. Kierre on valmis...
Huvittavaa kun joskus palavereissa on toistakymmentä aikuista miettimässä, miksi pekkaliisa ei käy koulua. Jokus olen suututtanut sekä vanhemmat ja esim psykologit kun olen kertonut heille vastauksen: "Koska pekkaliisa ei tahdo! Ja sen myötä kaikki ovat ihan äimänä ja säätävät valtavasti kaikkien tahojen kanssa!"
Ratkaisu tähän yleensä olisi: "Jos pekkaliisa ei mene kouluun ja tee vähimmäisvaatimuksia koulussa, hänellä ei ole myöskään puhelinta, nettiä, harrastuskyytejä, herkkuja jne!" 95% tapauksista aloittaisi koulunkäynnin viikon kuurin jälkeen. Loput tarvitsevat hoitoa tai esim sijoituksen ja tällöin usein pulmia perheessä enemmänkin...
Joskus kuulee vanhemmilta lapsellisen kommentin, joo me ollaan kokeiltu tota. Ei se toiminut. Kun kysyn kauanko kokeilu jatkui, niin vastaus on kaksi päivää. Syy kokeilun loppumiseen oli, koska lapsi alkoi kiukutella ja sille tuli paha mieli.... Huoh!
Reksinä 20 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko koulun vaihto?
Ehkä, mutta sitten vaihto pitäisi olla sairaalakouluun/pienluokalle. Koulunvaihtoa normaaliluokalle on jo kerran nimittäin kokeiltu.
Ap
Sairaalakouluun on äärimäisen vaikea päästä, pienluokalle pitäisi kyllä onnistua paljon helpommin.
Kirjoitin aiemmin omakohtaisen kokemuksen. Täytyy sanoa että pienluokkaan siirtäminen ei ainakaan meillä auta mitään. Poika on päättänyt että sitä iloa hän ei kenellekään suo, että alkaisi kouluasioista kiinnostumaan. Se on kuin joku pakonomainen leuhkimisen aihe kuinka huonosti koulu menee ja kuinka se ei kiinnosta. Poikaa ei saa kehua eikä kannustaa koska silloin kaikki menee vielä huonommin. Hän saisi helpolla kympin kokeesta mutta sitä iloa hän ei kellekään suo. Eikä halua kehuja kuulla suorituksistaan. Että näin!
Harmi, ettei pienluokkakaan ole auttanut. Hienoa kuitenkin, ettei poikasi ilmeisestikään kärsi oppimisvaikeuksista, jos kerran saisi helpolla kympin. Jos se motivaatio joskus löytyy, niin voi sitten korottaa numeroita. Kuulostaa kyllä hankalata tuo asenne, että koulumenestys on huono juttu. Luulen, että meillä periaatteessa lapsi haluaisi saada hyviä numeroita, mutta ei halua tehdä mitään asian eteen kuten esim. läksyjä tai lukea kokeeseen. Tai käydä koulussa. Jos joskus tunnilla käy, kuuntelee musiikkia tai räplää puhelinta, niin ei vahingossakaan opi mitään. Ap
Katsoppa sellainen yksityiskoulu kun Anna Tapio. Löytyy Pälkäneeltä. Aikanaan meidän lapsi ei syystä tai toisesta halunut käydä koulua,mutta tuolla tykkäsi käydä, Lsv ei tuota saa mainostaa. Eivätkä koulut tahdo luopua edes huonosti käyvistä oppilaista koska saavat määrärahansa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus vikaa voi olla toki koulussakin, mutta 90% tapauksista pulma on siinä, että lapsi on saanut aivan liikaa valtaa ja oikeuksia tehdä mitä huvittaa, ilman että on tarvinnut ponnistella minkään asian eteen oikeasti.
Kun tällainen teini kohtaa viimeistään kasilla sen, että koulun eteen olisi tehtävä jotain, jotta saisi edes sen 5-6 arvosanakseen ja pääsisi eteenpäin, voi olla että hänen ratkaisu on olla menemättä kouluun. Kotona ja koneella ja puhelimella on kivempi olla yötä myöden. Aamulla ei jaksa jne. Kierre on valmis...
Huvittavaa kun joskus palavereissa on toistakymmentä aikuista miettimässä, miksi pekkaliisa ei käy koulua. Jokus olen suututtanut sekä vanhemmat ja esim psykologit kun olen kertonut heille vastauksen: "Koska pekkaliisa ei tahdo! Ja sen myötä kaikki ovat ihan äimänä ja säätävät valtavasti kaikkien tahojen kanssa!"
Ratkaisu tähän yleensä olisi: "Jos pekkaliisa ei mene kouluun ja tee vähimmäisvaatimuksia koulussa, hänellä ei ole myöskään puhelinta, nettiä, harrastuskyytejä, herkkuja jne!" 95% tapauksista aloittaisi koulunkäynnin viikon kuurin jälkeen. Loput tarvitsevat hoitoa tai esim sijoituksen ja tällöin usein pulmia perheessä enemmänkin...
Joskus kuulee vanhemmilta lapsellisen kommentin, joo me ollaan kokeiltu tota. Ei se toiminut. Kun kysyn kauanko kokeilu jatkui, niin vastaus on kaksi päivää. Syy kokeilun loppumiseen oli, koska lapsi alkoi kiukutella ja sille tuli paha mieli.... Huoh!
Reksinä 20 v
Ja onko sinun 20 vuoden reksinurasi aikana saatu yhtään lasta palaamaan kouluun? Ja jos, niin miten se tapahtui? Ap
Alue: Aihe vapaa
No kotikoulua ette ole ilmeisesti kokeilleet? Jotain häikkäähän siellä koulussa on jos sinne ei halua. Kiusaamista, uhkailua tm josta ei halua tai voi puhua. Jos opiskelu ei suju kotonakaan niin huostaanotto tai sijoitus siitä seuraa. Voitte siirtyä kotikouluun ihan vaan ilmoittamalla siitä rehtorille/koulutoimeen. Teille määrätään valvova opettaja joka kartoittaa lapsen edistymistä pari kertaa vuodessa. Suomessa on jo useampi sata lasta kotiopetuksessa, kuka mistäkin syystä.