Miksi kiusaajien vanhemmat näkevät lapsensa usein niin täydellisinä ja oikeudeamielisinä?
Mistä johtuu tämä selkeä säännönmukaisuus: kiusaajien vanhempien mielestä heidän lapsensa eivät "koskaan tekisi pahaa kenellekään" ja omaavat "vahvan oikeustajun"? Kyse on lapsista, jotka toistuvasti tekevät vastoin sääntöjä, houkuttelevat kaveritkin pahantekoon - ja kiusaavat muita monenlaisia keinoin. Yleensä osaavat ovelasti kiusata ja houkutella hovia/pelkureita mukaan. Nämä vanhemmat hyökkäävät vihan puuskassaan kiusatun perhettä vastaan ja leimaavat lapsensa kiusaaman kaverin valehtelijaksi ja liian herkäksi kuvittelijaksi, vanhempia myöten. Monille osaavat uskottavasti asian ilmaistakin, monesti korkean yhteiskunnallisen statuksensa ja vahvan ilmaisunsa turvin, ja lopulta opettajatkin alkavat näkemään asian kiusaajan vanhemman "silmin".
Onko kyse lapsista, jotka osaavat huijata vanhempiaan niin taitavasti ja vanhemmat luottavat ja uskovat liikaa lapsiaan, korottavat liikaa korokkeelle? Vai onko kyse vanhemmista, jotka osaavat itsekin ovelat keinot keplotella - ja näin opettavat lapsilleenkin kiusaamisen jalon taidon, näyttämällä syyttömiltä ja reiluilta?
Kommentit (37)
Miksi "kiusattujen" vanhemmat näkevät omat lapsensa aina viattomina uhreina eivätkä ymmärrä että riitaan tarvitaan kaksi?
Lapset ovat vanhempiensa kaltaisia. Ei kaikki aikuisetkaan ole täydellisiä, netissä esim. se totuus paljastuu. Eli vanhemmatkin oikeuttaa kiusaamisen erinäisistä syistä, se toinen on vaikka ärsyttävä, ruma tai tyhmä joten sille saa sanoa suorat sanat ja vaikka vetaista turpiin, pilkata ja alistaa.
Ihmiset ei ole sosiaalisesti juurikaan kehittyneet sitten kivikauden. Sellaiset jotka eivät osaa tarkastella toimiaan objektiivisesti eivät myöskään huomaa, miten alkukantaisesti toimivat tai sitten heitä ei kiinnosta, ku oikeuttavat senkin jolla ylevällä syyllä.
Eli sanoisin että vanhemmat tajuaa kyllä lapsensa kiusaavan, mutta heitä ei vain kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi "kiusattujen" vanhemmat näkevät omat lapsensa aina viattomina uhreina eivätkä ymmärrä että riitaan tarvitaan kaksi?
Kuule, riitaan ei aina tarvita kahta. Se on kulunut sanonta. Kiusaaja kiusaa, kiusattu on kiusattu. Jos kiusaaja joskus vuoden kuluttua tekee lopulta saman kiusaajalle tai åuolustautuu/menee kertomaan muille kiusaamisesta, onko sitten riidassa jo kaksi osapuolta? Jos kadulla joku tuntematon tulee ja puukottaa sinua, oletko silloin se riidan toinen osapuoli? Oletko äsyttänyt häntä jotenkin ulkonäölläsi tai olemassaolollasi? Jos lapsisi menee ja puukottaa jotakin, onko silloin joku ärsyttänyt lastasi niin, että sanotkin lapsellesi "ymmärrän kyllä, että hän sai sinut ärsyyntymään. Ei olisi kannattanut mennä silti puukottamaan, mutta ymmärrän kyllä miten ärtyttävä puukotettu oli ja että se suututti sinua"?
Kiusattujakin on tietenkin erilaisia, joskus se kiusattu käyttäytyy todella moukkamaisesti toisia kohtaan heti kun aikuisen selkä kääntyy. Päiväkodissa ollaan niin tiivisti tekemisissä lasten kanssa, että tällainen käytös usein paljastuu melko helposti, kun taas koulussa jää varmasti helposti huomaamatta.
Useimmiten varmasti kuitenkin kiusattu on syytön kiusatuksi tulemiseen, eli kohtelee muita ihan hyvin eikä ärsytä tarkoituksella/päsmäröi.
Tom Robinson on vallankin tunnettu tapaus. En toki tunne henk. koht.
Tiedän, tiedän. Ei liity tämän ketjun aiheeseen, mutta kun se ketju johon olin tuota kirjoittamassa poistettiin juuri kirjoittaessani, niin laitan nyt kommenttini johonkin random-ketjuun ettei se mene kokonaan haaskuun.
Kiusaajien vanhemmat ovat itsekin kiusaajia. Vääränlainen kasvatus saa lapset nälvimään ja kiusaamaan muita. Usein kotona eivät edes uskalla käyttäytyä huonosti, mutta heti kun vanhempien silmä välttää, ollaan pahanteossa. Se on oire pahoinvoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi "kiusattujen" vanhemmat näkevät omat lapsensa aina viattomina uhreina eivätkä ymmärrä että riitaan tarvitaan kaksi?
Kiusaamisella ei ole mitään tekemistä riidan kanssa.
t: koulussa kiusattu, joka ei riidellyt kenenkään kanssa
No mitä tarkoittaa tuo yhteiskunnallinen vahva status ja ilmaisutaiti.
Oikeassa elämässähän siis todellisuudessa persut osaavat käyttää parhaiten ihmisten manipuloimista, sosiaalista mediaa, yleensä mediaa hyväkseen. Tämän näkee jokainen itse ja tutkittukin asia on.
Oliko sinun koulussa oikeasti niin että se rikkain, luokan pisin, lahjakkain, kaunein kiusasi? Vai onko niin että vain keskinkertaisella on mahdollisuus saada hovi koska kukaan ei pysty yksin kiusata niin että se olisi vakavaa ja tuhoaisi toisen persoonan ja elämän ja siihenhän kiusaaja pyrkii. Eristämään. Ja eristää voi vain jos on kyky saada hovi.
En ole tavannut tällaista kuviota että jotenkin poikkeavat yksilöt kiusaisivat vaan niillä suulailla"hyvillä" tyypeillä joilla on mahdollisuus saada hovi eli on valmiiksi verkostot eli vaikka joukkuetausta ja tämä on myös syy miksi nämä ovat suosittuja harrastuksia.
Vastaus kysymykseen, nämä äänekkäät jotka uskaltavat äänekkäästi puolustaa kun se on helppoa, joukkuekavereita toinen toisiltaan jne joilla on iso jengi. Vanhemmat näkevät tämän.
Ymmärrän hyvin että lapsi voi tehdä virheen ja jos pyytää anteeksi ja korvaa tekonsa konkreettisesti esim ottamalla rikostekisterun, kertomalla että on kiusaannut ym eli sovittaa tekonsa hän voi kasvaa hyväksi ihmiseksi.
mutta jos lapsen vanhemmat eli aikuiset nauttivat jonkun tahallisesta vahingoittamisesta porukassa ja värväävät ihmisiä vainoamaan porukassa yhtä ja toiminta on riippuvuus, onko mahdollista milään muu kuin että lapset tulevat tappamaan epäsuorasti eristämällä ja kiusaamalla.
Maapallon luonnonvarat ovat rajalliset. Samoin on kasvattajien kyky ja aika. Siksi meidän.pitäisi näiden hiljaisten ja eristäytyvien tai eristettyjen eerikojen ja ohtolojen vuoksi uskaltaa sanoa näille joilla on verkostot kunnossa ja lasta siinäkin tapauksessa puolustavat vanhemmat ja isovanhemmat että lapsi tekee muille pahaa, että ole hiljaa. Et voi puhua vaan kuuntelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "kiusattujen" vanhemmat näkevät omat lapsensa aina viattomina uhreina eivätkä ymmärrä että riitaan tarvitaan kaksi?
Kuule, riitaan ei aina tarvita kahta. Se on kulunut sanonta. Kiusaaja kiusaa, kiusattu on kiusattu. Jos kiusaaja joskus vuoden kuluttua tekee lopulta saman kiusaajalle tai åuolustautuu/menee kertomaan muille kiusaamisesta, onko sitten riidassa jo kaksi osapuolta? Jos kadulla joku tuntematon tulee ja puukottaa sinua, oletko silloin se riidan toinen osapuoli? Oletko äsyttänyt häntä jotenkin ulkonäölläsi tai olemassaolollasi? Jos lapsisi menee ja puukottaa jotakin, onko silloin joku ärsyttänyt lastasi niin, että sanotkin lapsellesi "ymmärrän kyllä, että hän sai sinut ärsyyntymään. Ei olisi kannattanut mennä silti puukottamaan, mutta ymmärrän kyllä miten ärtyttävä puukotettu oli ja että se suututti sinua"?
Se ei ole lähes koskaan noin mustavalkoista. Kiusatut yleensä prvosoivat muita lapsia käytöksellään ja käyttäytyvät epäasiallisesti, ei heitä muuten kiusattaisi. Halutaan leikkiä uniikkia lumihiutaletta ja sitten ihmetellään kun kavereita ei löydy. Jos mietitään vaikka tuota puukotusesimerkkiä niin jos joku puukottaisi minua randomisti kadulla niin vika olisi puukottajassa, mutta jos minua tökätään puukolla joka kerta kun astun talostani ulos niin kyllä minä silloin vähän pohtisin omaa käytöstäni, mitä teen väärin.
Vierailija kirjoitti:
Kiusattujakin on tietenkin erilaisia, joskus se kiusattu käyttäytyy todella moukkamaisesti toisia kohtaan heti kun aikuisen selkä kääntyy. Päiväkodissa ollaan niin tiivisti tekemisissä lasten kanssa, että tällainen käytös usein paljastuu melko helposti, kun taas koulussa jää varmasti helposti huomaamatta.
Useimmiten varmasti kuitenkin kiusattu on syytön kiusatuksi tulemiseen, eli kohtelee muita ihan hyvin eikä ärsytä tarkoituksella/päsmäröi.
Kiusattu on aina syytön.
Kuka voi edes esittää että kiusatun käytös oikeuttaa kiusaamisen. Jos aikuinen ajattelee näin niin silloin hän hyväksyy kiusaamisen. Hän alkaa selittelemään kiusaajien puolesta ja alkaa ymmärtämään heitä ja miettii että itse tekisi samoin.
Ei ihme että lasten kiusaaminen on niin yleistä kun henkilökuntakin sen hyväksyy.
Tutkitusti kaikki vanhemmat pitävät lapsiaan täydellisinä, viattomina, oikeamielisinä ja keskimääräistä älykkäämpinä. Kiusaajien ja kiusattujen vanhemmat ovat tässä asiassa ihan samanlaisia.
Ei kyse ole mistään huijaavista lapsista tai vanhemmista, vaan ihan normaalista ihmisen perustarpeesta pitää omia jälkeläisiään muita parempina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "kiusattujen" vanhemmat näkevät omat lapsensa aina viattomina uhreina eivätkä ymmärrä että riitaan tarvitaan kaksi?
Kuule, riitaan ei aina tarvita kahta. Se on kulunut sanonta. Kiusaaja kiusaa, kiusattu on kiusattu. Jos kiusaaja joskus vuoden kuluttua tekee lopulta saman kiusaajalle tai åuolustautuu/menee kertomaan muille kiusaamisesta, onko sitten riidassa jo kaksi osapuolta? Jos kadulla joku tuntematon tulee ja puukottaa sinua, oletko silloin se riidan toinen osapuoli? Oletko äsyttänyt häntä jotenkin ulkonäölläsi tai olemassaolollasi? Jos lapsisi menee ja puukottaa jotakin, onko silloin joku ärsyttänyt lastasi niin, että sanotkin lapsellesi "ymmärrän kyllä, että hän sai sinut ärsyyntymään. Ei olisi kannattanut mennä silti puukottamaan, mutta ymmärrän kyllä miten ärtyttävä puukotettu oli ja että se suututti sinua"?
Se ei ole lähes koskaan noin mustavalkoista. Kiusatut yleensä prvosoivat muita lapsia käytöksellään ja käyttäytyvät epäasiallisesti, ei heitä muuten kiusattaisi. Halutaan leikkiä uniikkia lumihiutaletta ja sitten ihmetellään kun kavereita ei löydy. Jos mietitään vaikka tuota puukotusesimerkkiä niin jos joku puukottaisi minua randomisti kadulla niin vika olisi puukottajassa, mutta jos minua tökätään puukolla joka kerta kun astun talostani ulos niin kyllä minä silloin vähän pohtisin omaa käytöstäni, mitä teen väärin.
Päinvastoin. Kiusaaja provosoi tökkimällä kynällä selkään kun opettaja kääntää selän. Kun vuosien päästä kiusattu reagoi tämä kiusaaja menee kantelemaan hoville kun se sairas, hullu, harhainen, karjuu tunnilla hänelle.
Kiusaaja on raukkamainen, kantelija, harhainen, laumaeläin. Hän provosoi uhriaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "kiusattujen" vanhemmat näkevät omat lapsensa aina viattomina uhreina eivätkä ymmärrä että riitaan tarvitaan kaksi?
Kuule, riitaan ei aina tarvita kahta. Se on kulunut sanonta. Kiusaaja kiusaa, kiusattu on kiusattu. Jos kiusaaja joskus vuoden kuluttua tekee lopulta saman kiusaajalle tai åuolustautuu/menee kertomaan muille kiusaamisesta, onko sitten riidassa jo kaksi osapuolta? Jos kadulla joku tuntematon tulee ja puukottaa sinua, oletko silloin se riidan toinen osapuoli? Oletko äsyttänyt häntä jotenkin ulkonäölläsi tai olemassaolollasi? Jos lapsisi menee ja puukottaa jotakin, onko silloin joku ärsyttänyt lastasi niin, että sanotkin lapsellesi "ymmärrän kyllä, että hän sai sinut ärsyyntymään. Ei olisi kannattanut mennä silti puukottamaan, mutta ymmärrän kyllä miten ärtyttävä puukotettu oli ja että se suututti sinua"?
Se ei ole lähes koskaan noin mustavalkoista. Kiusatut yleensä prvosoivat muita lapsia käytöksellään ja käyttäytyvät epäasiallisesti, ei heitä muuten kiusattaisi. Halutaan leikkiä uniikkia lumihiutaletta ja sitten ihmetellään kun kavereita ei löydy. Jos mietitään vaikka tuota puukotusesimerkkiä niin jos joku puukottaisi minua randomisti kadulla niin vika olisi puukottajassa, mutta jos minua tökätään puukolla joka kerta kun astun talostani ulos niin kyllä minä silloin vähän pohtisin omaa käytöstäni, mitä teen väärin.
On ihan sama että mitä pohtisit omasta käytöksestäsi eikä se liity mitenkään siihen tekoon mitä tutkitaan eli puukolla tökkimiseen/kiusaamiseen. Vaikka sinun käytöksesi ärsyttäisi niin se ei tee kiusaamista hyväksytyksi.
Jaa a, veikkaisin että kyse on kasvatuksesta. Minua syytettiin pienenä kiusaamisesta, koska sanoin asiat suoraan. Meillä oli kotona opetettu niin ja tähän vanhemmat kannustivat, koulussa se sitten olikin kiusaamista. Esim, joku rikkoo pelissä sääntöjä, minä sanoin "hei Riikka rikkoi sääntöjä! Et voi enää pelata meidän kanssa koska et noudata sääntöjä!" Riikka meni kertomaan kiusaamisesta ja pois leikistä sulkemisesta. Kotona sama tilanne sisarusten kanssa, vanhemmat sanoivat että juuri näin, ei voi pelata jos rikkoo sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti kaikki vanhemmat pitävät lapsiaan täydellisinä, viattomina, oikeamielisinä ja keskimääräistä älykkäämpinä. Kiusaajien ja kiusattujen vanhemmat ovat tässä asiassa ihan samanlaisia.
Ei kyse ole mistään huijaavista lapsista tai vanhemmista, vaan ihan normaalista ihmisen perustarpeesta pitää omia jälkeläisiään muita parempina.
Tämä ei pidä paikkaansa.
En pidä lapsiani kaikkia muita parempina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "kiusattujen" vanhemmat näkevät omat lapsensa aina viattomina uhreina eivätkä ymmärrä että riitaan tarvitaan kaksi?
Kiusaamisella ei ole mitään tekemistä riidan kanssa.
t: koulussa kiusattu, joka ei riidellyt kenenkään kanssa
Et siis pitänyt itseäsi muita parempana ja suhtautunut luokkatovereihisi alentuvasti? Et ollut huumorintajuton nipottaja joka latistaa aina tunnelman? Kiusatut eivät usein viitsi kohdella luokkatovereitaan inhimillisesti, harjoitetaan passiivis-agressiivista käytöstä.
Oma lapsi on aina oma lapsi, vaikka tekusi mitä. Tappajienkin vanhemmat (näin olen lukenut) ovat pettyneitä lapsensa tekoon, eivät hyväksy tekoa mutta silti eivät hylkää lastaan. Vanhemman rakkaus on ehdoton ja valitettavasti usein sokea.
Mitä taas tulee kiusaukseen, uhri ei aina ole viaton ja sen takia asiat pitäisi selvittää, eikä kaikki tarhassa/koulussa/työpaikalla tapahtuva ole kiusaamista.
Vanhemmat näkevät yleensä asiassa vain yhden puolen, eli oman lapsen näkökulman. Tosiasiassa kiusaaja voi olla kiusattu ja toisinpäin ja kummatkin voivat syyllistyä kiusaamiseksi luokiteltavaan käytökseen.
Mitä tulee apn kysymykseen, kyllä on paljon vanhempia joiden lapset ovat muka oikeamielisiä, rehellisiä jnejne. Totuus voi olla aika karu. Miksi näin on, en tiedä. Lähtökohtaisesti kukaan lapsi ei ole mikään pyhimys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "kiusattujen" vanhemmat näkevät omat lapsensa aina viattomina uhreina eivätkä ymmärrä että riitaan tarvitaan kaksi?
Kuule, riitaan ei aina tarvita kahta. Se on kulunut sanonta. Kiusaaja kiusaa, kiusattu on kiusattu. Jos kiusaaja joskus vuoden kuluttua tekee lopulta saman kiusaajalle tai åuolustautuu/menee kertomaan muille kiusaamisesta, onko sitten riidassa jo kaksi osapuolta? Jos kadulla joku tuntematon tulee ja puukottaa sinua, oletko silloin se riidan toinen osapuoli? Oletko äsyttänyt häntä jotenkin ulkonäölläsi tai olemassaolollasi? Jos lapsisi menee ja puukottaa jotakin, onko silloin joku ärsyttänyt lastasi niin, että sanotkin lapsellesi "ymmärrän kyllä, että hän sai sinut ärsyyntymään. Ei olisi kannattanut mennä silti puukottamaan, mutta ymmärrän kyllä miten ärtyttävä puukotettu oli ja että se suututti sinua"?
Se ei ole lähes koskaan noin mustavalkoista. Kiusatut yleensä prvosoivat muita lapsia käytöksellään ja käyttäytyvät epäasiallisesti, ei heitä muuten kiusattaisi. Halutaan leikkiä uniikkia lumihiutaletta ja sitten ihmetellään kun kavereita ei löydy. Jos mietitään vaikka tuota puukotusesimerkkiä niin jos joku puukottaisi minua randomisti kadulla niin vika olisi puukottajassa, mutta jos minua tökätään puukolla joka kerta kun astun talostani ulos niin kyllä minä silloin vähän pohtisin omaa käytöstäni, mitä teen väärin.
On ihan sama että mitä pohtisit omasta käytöksestäsi eikä se liity mitenkään siihen tekoon mitä tutkitaan eli puukolla tökkimiseen/kiusaamiseen. Vaikka sinun käytöksesi ärsyttäisi niin se ei tee kiusaamista hyväksytyksi.
Kiusaaminen on provosoimista . Kiusaajalla on hovi. Kiusaaminen on toistuvaa. Tahallista.
Kiusaamisen tarkoitus on eristää. Tappaa.
Se että kiusattu puukottaa tai tekee brejvikit, se on rikos. Ei kiusaamista.
Oikeamielisinä.