Lue keskustelun säännöt.
Kaihertaa pitkän ystävyyden päättyminen. Mietin välillä, oliko suuttumukseni oikeutettua? En vain enää voinut luottaa.
02.08.2023 |
Me tuskin tulemme koskaan enää olemaan hyvissä väleissä ja se on minulle ok. En pystyisi edelleenkään häneen luottamaan mutta edelleen mietin joskus, että ylireagoinko ja olinko itse se idiootti.
Toisaalta edelleen tulee ahdistunut fiilis miettiessäni kaikkea sitä mitä oli.
Sen myönnän etten ole aina itsekään ollut mikään pyhimys ratkaisuissani.
Olimme todella hyviä ystäviä nuoresta asti. Oli hauskaa, yhteisiä retkiä ja jaoimme kaiken.
Hän oli minua vahvasti sosiaalisempi ja osasi valloittaa olemuksellaan ihmisiä. On niin hauska ja inhmillinen persoona, luonnon lapsi, jolle sattuu ja tapahtuu. Aikuistuessaan oli vain enemmän draaman hakuisempi.
Hän paljon käytti hyväkseen muita vaihvihkaa. Vetoamalla ehkä sympatiaan. Usein avasi sydäntään ja kuunteli muita ihmisiä. Sitten kun toinen lähti, juorusi kaikki asiat ja arvosteli takanapäin.
Aiheutti myös draamoja ihmisten välille. Joskus etääntyi ja taas lähentyi. Pystyi tekemään lähes mitä vain oikeuttamaan käytöksensä jollain konstilla.
Pääsi usein tilanteista sekoittamalla pakkaa lisää toisten välillä. En pitänyt tästä käytöksestä ja olo oli usein aika voimaton ja häpeällinen. Saattoi leikillään pilkata ja olla muiden seurassa vähän jopa nöyryyttävä.
Aloimme etääntymään ja jokin välillämme muuttui vuosien kuluessa.
Välillä sovimme meidän väliset kärhämät ja olimme edelleen ihan hyviä ystäviä.
Sitten tapasin miehen, joka osoittautui lopulta todella inhottavaksi, väkivaltaiseksi ihmiseksi.
Tapasin sen tämän ystävän kautta ja hän paljon kehui, antoi ristiriitaista viestintää miehestä, jonka jo tunsi.
Kehoitti tutustumaan mieheen ja toisaalta myös varoitteli.
Välimme etääntyi aika paljon kun siinä tapahtui sekä ystävän, että miehen puolelta kaikenlaista epäjohdonmukaisuutta. Jatkoin seurustelua ja lopulta totesin, että mies on kamala (väkivaltainen) ja tukeuduin tähän ystävään. Lähennyimme taas.
Hän auttoi ja kuunteli.
Kunnes kertoikin kaiken kaikille muille kavereilleen mitä olin luottamuksellisesti kertonut tilanteesani. Olin rikki suhteesta mutta sitten hän päätyi olemaan taas väleissä tuon miehen kanssa. Tällä ystävällä oli myös juhlat joihin minua ei kutsuttu. Sitten siinä samoihin aikoihin tuon ystävän ystävä meni sänkyyn miehen kanssa, olivat yhdessä kaikki kolme viettäneet aikaa ja mies sai väliaikaisen parin itselleen. Yhdessä minua pikkasivat.
Se oli aivan kamalaa aikaa.
Olin yksin ja rikottu. Siinä tapahtui kaikkea kummallista. Lopulta oli pakko ottaa etäisyyttä tuohon ystävään ja katkaisin välit.
Hän ihmetteli kovin ja laittoi pitkiä syyllistäviä viestejä.
Minulla ei ollut ketään. Mies imuroi takaisin ja pyysi anteeksi kaikkea. Minä tyhmänä ja yksinäisenä jatkoin vielä hetken hänen kanssaan olemista kunnes pääsin siitäkin eroon. Olin jotenkin sekaisin ja aika traumatisoitunut.
Tuo koko sähellys oli itselle vaikeaa aikaa. Enkä oikein ymmärrä vieläkään mitä tuo kaikki oli.
Aivan kuin minulle olisi tehty jokin suuri kosto tai pila.
Kaikki nuo ihmiset ovat takanapäin.
Odotan kuitenkin päätöstä, mielenrauhaa asialle.
En sitä usein mieti mutta välillä.
Olinko ylireagoiva tai ylipäätään mitä tuosta tilanteesta todella pitäisi saada ajatella. Joskus mietin agendaa kaiken takana. Tai sitä, että oliko edes sellaista.
Mitä mieltä ulkopuolisiin silmin?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Narsistit vievät juuri tuollaiseen draamaan, nyt kannattaa ottaa kunnon etäisyys ja grey rock.
Mitä SINÄ tekisit tuollaisella ihmisellä elämässäsi? Mitä hänellä olisi SINULLE annettavaa?
No siis etäisyys on otettu emmekä ole väleissä, kenenkään kanssa noista.
Hän oli minulle todella tärkeä ystävä. Olimme vuosia kuin paita ja perse niin sanotusti. Kunnes aloimme aikuistumaan.
Oli siinä kaikkea vuosien aikana tämän ystävän puolelta. Saattoi avata laskujani, viedä tavaroitani, liikaa uteli ja keksi asioita miten syyllistää minua. Halusi omistaa minut, siltä se joskus tuntui.
Oli siinä paljon hyvääkin.
Hänellå on edelleen he ystävät elämässään, jotka olivat minunkin elämässä läsnä. Etäännyin täysin koko porukasta.
Elän ihan omaa elämääni. Välillä näen unia heistä ja yhteisistä retkistä jne. Oli hauska nuoruus mutta myös ajvan liian dramaattinen. Olen huojentunut, ettei sellaista elämäå ole ollut pitkiin aikoihin.
En muutenkaan pidä mistään ilkeilystä tai selän takana juoruamisesta. Se oli tosi kaksinaamaista.
Onneksi senkin todistaminen on ohi enkä kuulu sellaiseen.
Välillä mietin, että ovat tuon miehen kanssa melko samanlaisia tietyltä osalta.
Molemmat sosiaalisia, dramaattisia jne.
Inhosivat kuitenkin toisiaan puheissa, eivät voineet olla kavereita kun minä olin läsnä, repivät minua suuntiinsa mutta erikseen sitten olivatkin kavereita silloin kuin he pystyivät hyötymään toisistaan.
Oli kyllä erikoinen koko soppa. Enää en koskaan halua heistä tavata kumpaakaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikkokin oli vaikea kirjoittaa, miten sen muotoilisin.
Tiedän, että tuo kaikki oli aivan paskaa ja olen vihainen jos oikein alan sitä aikaa ja kaikkea ajattelemaan.
Silti jotenkin sitä kyseenalaistaa itseään. On niin hämmästynyt, että mitä tapahtui ja toisaalta tietää, että tuo oli jopa hienoa, että tuo kaikki tapahtui, pääsin eroon vahingollista suhteista. Sain mahdollisuuden ymmärtää mitä ihmissuhteilta haluan ja millaisia varoitussignaalaleita olisi hyvä kuulla jatkossa.
Olen vain nykyään todella yksinäinen. En ole vieläkään juuri ketään päästänyt lähelleni vaikka tuosta tapahtuneesta on 1-2 vuotta aikaa, siis alusta loppuun tuosta ajanjaksosta on.
Samalla tuntuu siltä, että olenko itse jotenkin vääränlainen. Pohdin myös mitä muut miettivät jos haluan lähentyä ja päästää ihmisiä elämääni. Onhan se outoa ettei ole ystäviä ja sukset mennyt ristiin monen kanssa? Varmaan helppo ajatella, että minussa on jotain outoa.
Vaikka todellisuudessa kävi vain aivan helvetin huono tuuri tai olen ollut liian helposti käytettävissä.
Onneksi terapia on tuloillaan. Selätän nämä haavani ja aion olla tietoisempi tulevaisuudessa.
-ap
Voimia. Tuo on ollut varmasti rankkaa aikaa.
Hyvä, että olet päässyt eteenpäin ja vahvistut varmasti vielä tuon kokemuksen yläpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa joltain teinien draamailulta. Eikö teillä ole perheitä ja töitä?
Ole onnellinen, että pääsit eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh, ihme että jaksoin selata loppuun. Älä draamaile. Jos et halua pitää yhteyttä kaveriisi, älä pidä. Ei kavereiden takia kannata mieltään pahoittaa, uusia tulee jos vanhat häipyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa joltain teinien draamailulta. Eikö teillä ole perheitä ja töitä?
Olihan se, kamalaa.
Kaikilla muilla paitsi itselläni oli lapsia. Töitäkin jokaisella. Kyllä se oli draamaa.
Sitä juuri sanoin, että on helpotus kun sitä ei enää ole.
Minä vaan joskus mietin tuota kaikkea, jokin meni rikki. Masennuin pahasti ja jäin yksin. Nyt olen onneksi paranemaan päin jo todella hyvin.
Elämä alkaa löytää suuntaansa. Tarve oli puhua tuosta, ollut pidemmän aikaa.
-ap
Kuulostaa taas chatgpt:n satuilulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa taas chatgpt:n satuilulta.
Sinä vähättelet kuten moni muukin. Vaikkei sinulla ole ehkä elämässä niin tapahtunut, niin meitäkin on, joilla ollut kusipäitä matkassa. Valitettavasti.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaa olemasta liian kiltti ja ymmärtäväinen. Sillä noista pääsee ennen kuin edes aloittavat.
No oli oikeutettua! Mitään ystävyyttä tuo ole kyllä lähimainkaan. Kiusantekoa tai suoranaista julmuutta.
Hyvä kun et ole enää yhteydessä. Elämä voi tuoda tullessaan vielä tosiystävän. Ole vain tarkkana ketä lähellesi päästät.
Pelottavaa että noilla henkilöillä on lapsia ja työ...kyllä varmaan työpaikkakiusaaminen kukoistaa.
Hienoa ap kun pääsit eroon noista. Älä enää ota yhteyttä edes heikoimmalla hetkellä.
Oli todellakin oikeutettua, hyvä sinä! Varmasti vaikeaa olla välillä ajattelematta noita, eihän siitä niin pitkää aikaa kuitenkaan ole. Kannattaa elää läpi niitä tunteita eikä vain älyllistää. Sillä tavalla tunteet aikaa myöten haalenee ja on helpompaa elää tapahtuneen kanssa. Koit tosi kivuliaita juttuja. Voimia ja tsemppiä!
Kiitos näistä. <3 tarvitsin vähän rohkaisua, että voin luottaa kyllä sisäiseen ääneeni ja tuntemuksiin.
-ap
Narsistit vievät juuri tuollaiseen draamaan, nyt kannattaa ottaa kunnon etäisyys ja grey rock.
Mitä SINÄ tekisit tuollaisella ihmisellä elämässäsi? Mitä hänellä olisi SINULLE annettavaa?