Pitkässä parisuhteessa elävät - kysymys teille

Jos on paljon yhteistä - unelmat, harrastukset, into ja intohimo toiseen, kiinnostus toisen tekemisistä, keskustelunaiheita, ulospäinsuuntautuva samankaltainen luonne, huumori ja toimiva seksi. Nuo ainakin meillä on pitänyt yhdessä. Aina löytää toisesta uusia kivoja puolia joita rakastaa.

Nyt on alkanut seksi tökkimään (mies pihtaa) ja vähitellen tuo muukin tuntuu vieraalta. Kaipaan asioita joita en mieheltäni saa ja niiden ajatteleminen vie kauemmas toisesta. Valitettavasti. Toki olemme toistemme parhaat ystävät edelleenkin mutta parisuhde alkaa katoamaan.

21v yhdessä

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta ja tällä matkalla on ollut totisesti karikoita, mutta niin pitääkin. Ilman niitä emme olisi oppineet tuntemaan toisiamme kunnolla ja elämä olisi ollut pelkkää hymistelyä ja luovimista. Yhdessä oltujen vuosien aikana on elämäämme tullut myös lapset ja he ovat olleet yksi isoin koossa pitävä asia vaikeina aikoina. Lapsille me olemme ainoat vanhemmat ja emme kumpikaan halunneet tyriä sitä tehtävää jollakin typerällä jutulla, joten olemme puhuneet puhumasta päästyäkin ja olleet toiselle täydellisen rehellisiä.

Nyt meillä menee enemmän kuin hyvin. Kuhertelemme kuin vastanaineet ja elämä on leppoisaa. Tottakai olemme kasvaneet ihmisinä, mutta yhdessä, emme erikseen. Mallin tähän meille ovat antaneet mm. molempien vanhemmat, jotka ovat yhdessä vieläkin. Minun vanhemmat ovat olleet nyt yhdessä 50 vuotta ja he ovat kuin paita ja peppu vieläkin.

Eivät ihmiset muutu täysin eri ihmisiksi. Monet asiat, kuten temperamentti, pysyvät läpi elämän. Taipumus positiiviseen tai negatiiviseen ajatteluun, optimismi tai pessimismi säilyvät, ellei niitä tietoisesti harjoittelun kautta ala treenata - ja silloinkin muutoksen suunta on hyvä.

Myös arvot ovat aika vahvoja, joskin voivat muuttua esim kriisin seurauksena.

Meidän pitkän parisuhteen perusta on toisen kunnioittaminen. Riidellessäkin. Olemme tukeneet toisiamme aina, kannustaneet, uskoneet toisiimme ja lohduttaneet epäonnistumisissa. Olemme toistemme puolella. Tämä vaalii rakkautta. Ymmärrämme toistemme erilaisuutta ja sallimme toisillemme omia harrastuksia ja ystäviä, vaikka toki tunnemme hyvin toistemme ystävät. Luotamme toisiimme ja parisuhteeseemme lujasti. Iloitsemme, kun toisella on jotain kivaa, esim lomareissu kavereiden kanssa jne.

Yhdessä jo yli 30 vuotta

Eivät ihmiset muutu täysin eri ihmisiksi. Monet asiat, kuten temperamentti, pysyvät läpi elämän. Taipumus positiiviseen tai negatiiviseen ajatteluun, optimismi tai pessimismi säilyvät, ellei niitä tietoisesti harjoittelun kautta ala treenata - ja silloinkin muutoksen suunta on hyvä.

Myös arvot ovat aika vahvoja, joskin voivat muuttua esim kriisin seurauksena.

Meidän pitkän parisuhteen perusta on toisen kunnioittaminen. Riidellessäkin. Olemme tukeneet toisiamme aina, kannustaneet, uskoneet toisiimme ja lohduttaneet epäonnistumisissa. Olemme toistemme puolella. Tämä vaalii rakkautta. Ymmärrämme toistemme erilaisuutta ja sallimme toisillemme omia harrastuksia ja ystäviä, vaikka toki tunnemme hyvin toistemme ystävät. Luotamme toisiimme ja parisuhteeseemme lujasti. Iloitsemme, kun toisella on jotain kivaa, esim lomareissu kavereiden kanssa jne.

Yhdessä jo yli 30 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Olin 15-v ja mieheni 16-v, kun aloimme seurustelun. Yhdessä nyt yli 40 vuotta, joista naimisissa yli 35 v.

Yhdessä olemme kasvaneet, kehittyneet ja aikuistuneet. Arvomaailma meillä on samanlainen ja yhteistä toinen toistemme syvä kunnioitus. Kun yhdessä ja samassa suhteessa pystyy yhdistämään sen, että olen miehelleni vaimo, rakastajatar, ystävä ja lastemme äiti ja vastaavasti hän on minun mieheni, rakastajani, ystäväni ja lastemme isä, on pitkällä avioliitolla vankka pohja.

Yhä edelleen näiden vuosikymmenten jälkeen käy usein lävitseni väristys: kuinka tuota miestä rakastankaan!

Emme ole kuin paita ja peppu, meillä on omia harrastuksia ja omia ystäviä, matkustelemme myös erikseen emmekä pyri rajoittamaan toisiamme, kunhan yhteisiä pelisääntöjä noudatetaan. Mutta silti kaikkein parasta on olla yhdessä, harrastaa yhdessä ja matkailla yhdessä!

Minulla on sama tunne kuin miestäni ajattelen, eli miestäni katsoessa ja jo ajatellessa tunnen sisällä mukavan värinän ja onnellisen ylpeyden siitä, että minä rakastan häntä ja hän minua. Tiedän ja näen sen kaikesta ja vaikka meillä riitaa välillä olisikin, niin näen sen hänestä silloinkin. Ehkä me olemme kasvaneet todellakin yhteen näiden 20 vuoden aikana.

T. Vastaaja nro 22

Säilyttämällä niin hyvät puhevälit puolison kanssa, että et yhtenä päivänä herää ja mieti, että kenet minä nain. Se on vaikeampaa kuin miltä kuulostaa. Pitää kuunnella toisen murheita vaikka itselläkin ois paska päivä. Joustaa joutuu myös itselle tärkeissä asioissa. Palkitsevaa on, kun toinenkin tekee saman.

Sitä kasvaa toisen kanssa, ei välttämättä samaan suuntaa, mutta yhdessä. Seksi ja läheisyys on tärkeitä asioita. 15 vuotta olen saman miehen kanssa ollut. Enkä ajatellut lähiaikoina lopettaa.

Iltalenkillä juuri juttelimme, miten mukavaa on olla yhdessä. Mieheni sanoi siihen, että muistathan, mitä pappi sanoi silloin 40 vuotta vuotta sitten. Ja muistinhan minä.

"Kilpailkaa toistenne palvelemisessa" - tuo jäi mieleen. Kuten myös kummitädin avioliiton laskusääntö: laskekaa yhteen tulot, vähentäkää menot, kertokaa ilot ja jakakaa surut.

Etsi puolisoksesi ihminen joka osaa ja haluaa keskustella kanssasi kaikesta. Silloin teillä on mahdollisuus kasvaa ja muuttua yhdessä.

Meillä on ongelma on juurikin tuo keskustelun puute. 16 yhteisen vuoden jälkeen olemme muuttuneet ihmisinä niin paljon, että välillä tuntuu, etten tunne vaimoani lainkaan. Kun puhun tästä, hän missaa pointin täysin. Hän vain puolustelee sitä miten luonnollista ajan kuluessa muuttuminen on. Ei se minua häiritse, että hän on muuttunut vaan se, etten tiedä minkälaiseksi hän on muuttunut. Enkä taida tällä keskusteluyhteydellä koskaan saada tietääkään.