Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kahden tai useamman lapsen vanhempi: kadutko, ettet jättänyt lapsilukuasi yhteen?
27.02.2017 |
Asia on minulle yhden lapsen äidille ajankohtainen ("tehdäkö" lapselle sisarus vai ei?) ja kokemuksenne kiinnostaa kovasti. Kiitoksia vastauksistanne!
Kommentit (43)
Neljän äiti, mitään en kadu. Miehen ylihuominen vasektomia pistää haikeaksi. Ekan ja neljännen ikäero 9 vuotta. Kun 10v esikoisen kaverin vanhemmat totesi, että puolet lapsuudesta jo meni, tunsin lievää uupumusta ajatellessani että 10 takana ja 20 edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 7 lasta enkä kadu yhtään mitään.
Ja ei, ei olla uskovia, työttömiä eikä lapsilla ole eri isejä eikä äitejä.
Oletteko tosiaan noin itsekkäitä vai ettekö osaa käyttä ehkäisyä??? Ihmisiä on maailmassa enemmän kuin koskaan ja lisää puskee vaan, tää maapallo ei kestä sellaista ylikansottumista. Että pistää vihaksi tollaset ihmiset.
Että pistää vihaksi tollaset ihmiset, jotka kehtaa haukkua toisen valintoja. Ole vela ihan rauhassa, mutta älä kaada sitä lapsellisten niskaan. Sinä sitten varmaan elät niin,ettet kuluta maapallon varoja vai mitä?
On se kyllä aika itsekästä, mihin joku tarvii 7 lasta? En ymmärtä näitä monilapsisia perheitä, siinä ei kyllä takuulla lapsia hoideta ja kasvateta yksilöllisesti. Taitavat lapset hoitaa toinen toisiaan.
En kadu, meillä vain vuoden ja kuukauden ikäero. Mielestäni on ollut kohtalaisen helppoa, esikoinen oli vaativampi vauva, kakkonen kohtalaisen helppo. Nyt 2 ja 3 vuotiaat, leikkivät paljon keskenään, ja ovat todella tärkeitä toisilleen.
En kadu, vaikka lapsilla on ikäeroa alle kaksi vuotta ja nuoremmalla on asperger eli on aina ollut aika haastava kasvatettava ja hoidettava. Rakkaita ovat molemmat ja onhan meitä vanhempiakin onneksi kaksi, joten silloin kun lapset olivat pieninä herkästi kiinni toistensa tukassa, jakauduttiin enemmän 2+2 komboon.
Nyt nuo ovat jo teinejä ja aika sopuisia.
Esikoisella oli tosi vaikea vauvavuosi kun syntyi keskosena, viisi vuotta mietittiin uskaltaako vielä ennenkun ajateltiin että lyhyt aikahan se on vaikka olisi rankkaakin. Nuoremman vauva vuosi on ollut todella ihanaa ja leppoisaa, tosin en usko että voisin katua vaikka olisi rankkaakin. Tosin näillä on kuuden vuoden ikäero ja esikoinen oli jo hyvin itsenäinen ja tykkää myös rouhyra pienemmän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Kuusi lasta, sisarussarjojen välissä taukoa 7 vuotta. Eli kahdessa erässä kolme aika peräkkäin tehtyä. Rankkaa oli vähän nuorimpien kolmen kanssa kun itsellä oli jo ikää enemmän ja syntyivät neljän vuoden sisällä. Mutta siitä selvitty eikä missään välissä ole kaduttanut.
Riiteleväthän nuo pienimmät keskenään aika paljon mutta on niistä enemmän seuraa toisilleen. Nyt kyllä helpottaa kun tietää että ei enää ikinä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 7 lasta enkä kadu yhtään mitään.
Ja ei, ei olla uskovia, työttömiä eikä lapsilla ole eri isejä eikä äitejä.
Sama paitsi että meillä vaan 6 :)
Sama meilläkin, paitsi ollaan uskovaisia ;)
(!?)
Hei semmoinen vinkki tuli mieleen, kun joku tuttava vähän aikaa sitten ihmetteli, miksi meillä kaikki lapset leikkii keskenään. (Lapset on pienillä ikäeroilla..) Heillä kaksi lasta ja kuulemma eivät tule toimeen keskenään. Niin vastasin, ettei meillä mitään perheensisäisiä suosikki ja inhokkisisaruksia ole koskaan ollut. Mutta sitten kun jälkikäteen sitä pohdin, niin tajusin että olen järjestelmällisesti kieltänyt kaikenlaisen klikkiytymisen ja vaatinut kaikkia ottamaan huomioon toisensa, vaikka sitten vuorotellen. Niin kannattaa panostaa tähän, jos tulee useampia lapsia, koska sisarusrakkaus on kuitenkin ihan korvaamatonta.
Helposti sisaruksetkin etääntyy toisistaan, jos liian yksilökeskeistä kasvatusta pyrkii antamaan. Sitten menee kyllä hukkaan sekin rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen oli jo 14v kun kaksoset syntyi, ja paremmin on mennyt kuin että olisi kaksi tehnyt peräkkäin. Varmasti menee ihan hyvin jos lapsilla on vaan tarpeeksi ikäeroa että esikoinen saa olla perheen vauva edes 4 vuotta ennenkuin pitää alkaa jonkun isosiskoksi tai isoveljeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 7 lasta enkä kadu yhtään mitään.
Ja ei, ei olla uskovia, työttömiä eikä lapsilla ole eri isejä eikä äitejä.
Oletteko tosiaan noin itsekkäitä vai ettekö osaa käyttä ehkäisyä??? Ihmisiä on maailmassa enemmän kuin koskaan ja lisää puskee vaan, tää maapallo ei kestä sellaista ylikansottumista. Että pistää vihaksi tollaset ihmiset.
Että pistää vihaksi tollaset ihmiset, jotka kehtaa haukkua toisen valintoja. Ole vela ihan rauhassa, mutta älä kaada sitä lapsellisten niskaan. Sinä sitten varmaan elät niin,ettet kuluta maapallon varoja vai mitä?
On se kyllä aika itsekästä, mihin joku tarvii 7 lasta? En ymmärtä näitä monilapsisia perheitä, siinä ei kyllä takuulla lapsia hoideta ja kasvateta yksilöllisesti. Taitavat lapset hoitaa toinen toisiaan.
No eikai niitä lapsia kukaan tarvitse. Tunnen yhen pariskunnan jolla on viisi lasta. Vanhin on 20v. Alkoivat odottaa tätä esikoista lukiossa ollessaan. Nuorin on kolmen, neljän hujakoilla. Ei niitä tarvitse semmosena sarjana pukata. Ainakin näitten lapset on kyllä ihan saaneet olla yksilöitä ja vanhemmat on hoitaneet lapsia eikä lapset toisiaan, mutta tää on ainoa ns.ei uskonnollinen suurperhe jonka minä tiiän. Oon kyllä ite lukiolaisena asunut lessuperheen naapurissa missä oli se sama viis lasta vuoden ikäeroilla ja vaikken tuntenu porukkaa niin kyllähän se karulta näytti. Ihmiset on erilaisia. Aina voi asiat hoitaa hyvin, huonosti tai jotain siltä väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 7 lasta enkä kadu yhtään mitään.
Ja ei, ei olla uskovia, työttömiä eikä lapsilla ole eri isejä eikä äitejä.
Oletteko tosiaan noin itsekkäitä vai ettekö osaa käyttä ehkäisyä??? Ihmisiä on maailmassa enemmän kuin koskaan ja lisää puskee vaan, tää maapallo ei kestä sellaista ylikansottumista. Että pistää vihaksi tollaset ihmiset.
Että pistää vihaksi tollaset ihmiset, jotka kehtaa haukkua toisen valintoja. Ole vela ihan rauhassa, mutta älä kaada sitä lapsellisten niskaan. Sinä sitten varmaan elät niin,ettet kuluta maapallon varoja vai mitä?
On se kyllä aika itsekästä, mihin joku tarvii 7 lasta? En ymmärtä näitä monilapsisia perheitä, siinä ei kyllä takuulla lapsia hoideta ja kasvateta yksilöllisesti. Taitavat lapset hoitaa toinen toisiaan.
So? Entäpä. jos se on vain luonnollista? Maailmansivu ovat lapset kasvaneet isoissa lapsikatraissa, tämä nykyinen yhden/kahden lapsen systeemi on hyvin uusi, vain noin 40 vuotta vanha.
Lapset oppivat porukassa vastuuntuntoisiksi ja lapsirakkaiksi, sosiaalisiksikin. Ei voi saada aina vain omaa tahtoaan lävitse, pakko oppia tekemään kompromisseja!
Entäs, jos päluonnollista ja itsekästä onkin se, ettei lapsille hankita sisaruksia, kun se on aikuisista vaivalloista.
Sitä paitsi mitään hirveää maapallon väestönkasvua koskevaa esitelmää on nyt turha vetää kehiin, kukaan ei oikeasti hanki tai ole hankkimatta lapsia jaloista syistä - ja se on aivan oikein! Nämä ratkaisut pitää tehdä itsekkäin perustein, koska muuten koko loppuelämään vaikuttavaa ratkaisua alkaisi jossakin vaiheessa katua kumminkin.
Eikä Suomessa syntyvyys pienen porukan isoiden lapsimäärien takia kumminkaan ole edes uusiutumistasolla, vaan väkiluku ilman maahanmuuttoa pienenisi.
Suren ettei hankittu enempää lapsia!!! Nyt 3 ja kaikki aivan huipputyyppejä! Miten mahtavaa olisikaan jos perheessä olisi vielä enemmän näitä mahtavia persoonia, niin samanlaisia mutta silti niin erilaisia kaikki.
Nuorin lopettelemassa kohta ala-astetta joten lisää ei enää tule, vauva-aika tässä iässä tuntuisi liian raskaalta, ikäerokin olisi jo valtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljä löytyy ja enemmänkin olisin mielelläni tehnyt. Lapset on ihania, tosin mulla suuret ikäerot, 22 v-6v.
Vierailija kirjoitti:
Kadutko ap ensimmäistä lastasi? Veikkaanpa että et, joten miks katuisit toistakaan. Onhan se rankempaa, mutta tiedät jo myös äitiyden ihanista puolista ja saat kokea vauva-ajan uudestaan <3
En kadu, mutta vauva-aika oli yhdenkin lapsen kanssa minusta raskasta. Ihanaa, mutta kamalan raskasta. Haluaisin lapselleni sisaruksen, mutta...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan etukäteen tiedä, miten useamman lapsen kanssa sujuu. Riskinottoa niin kuin muukin elämä.
Esikoinen meillä oli vaativa vauva (eikä temperamentti ole siitä muuttunut, vaikka nyt jo 7 v), mutta kuitenkin elo yhden lapsen kanssa oli todella helppoa verrattuna kahden lapsen kanssa olemiseen. Ikäeroa pojilla 1 v 7 kk, ja ovat olleet alusta lähtien kuin kissa ja koira. Koko ajan saa olla poliisina, eikä yhteistä leikin säveltä löydy kuin harvakseltaan = tappeluita syntyy koko ajan. Ovat luonteeltaan täysin toistensa vastakohtia, ja kiinnostuksen kohteet siten täysin erilaiset. Ja toisin kuin joku tuolla aiemmin mainitsi, ei kaikki ole kasvatuksesta kiinni.
Mutta silti, en toki kadu. Ihania poikia meidän 6- ja 7-vuotiaat, mutta kieltämättä joskus käy mielessä, että olisi tässä voinut helpommallakin päästä. Yhden lapsen kanssa on todellakin helpompaa. Mutta tämäkin on lasten luonne-/ temperamenttikysymys. Jos pojilla menisivät leikit hyvin yhteen niin voisi olla kahden kanssa helpompaakin. Tai ainakin, jos olivat tyttöjä :)
Meillä on kaksi lasta, samaa sukupuolta, vuosi ikäeroa. Välillä raskasta, kun tappelevat ja yllyttävät toisiaan koiruuksiin. Toisaalta ovat parhaat ystävät keskenään ja yhteiset leikit pitävät heidät pois vanhempien kimpusta. :) En kadu. Halusin 2-3 lasta ja onneksi sain.
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen meillä oli vaativa vauva (eikä temperamentti ole siitä muuttunut, vaikka nyt jo 7 v), mutta kuitenkin elo yhden lapsen kanssa oli todella helppoa verrattuna kahden lapsen kanssa olemiseen. Ikäeroa pojilla 1 v 7 kk, ja ovat olleet alusta lähtien kuin kissa ja koira. Koko ajan saa olla poliisina, eikä yhteistä leikin säveltä löydy kuin harvakseltaan = tappeluita syntyy koko ajan. Ovat luonteeltaan täysin toistensa vastakohtia, ja kiinnostuksen kohteet siten täysin erilaiset. Ja toisin kuin joku tuolla aiemmin mainitsi, ei kaikki ole kasvatuksesta kiinni.
Mutta silti, en toki kadu. Ihania poikia meidän 6- ja 7-vuotiaat, mutta kieltämättä joskus käy mielessä, että olisi tässä voinut helpommallakin päästä. Yhden lapsen kanssa on todellakin helpompaa. Mutta tämäkin on lasten luonne-/ temperamenttikysymys. Jos pojilla menisivät leikit hyvin yhteen niin voisi olla kahden kanssa helpompaakin. Tai ainakin, jos olivat tyttöjä :)
Meillä on kaksi villiä tyttöä, poikaserkkunsa taas ovat äidin jalan takana piileskeleviä ujostelijoita. Ei se ole aina sukupuolesta kiinni...
En ole ikinä katunut kolmea lasta. Päin vastoin, lapsista on ollut ja on valtavasti iloa. Ja heidän kanssaan on ollut varsin helppo elää, kiitos terveiden hyvin nukkuvien fiksujen lasten, fiksun, joustavan, vaimon työtä arvostavan puolison ja työpaikan, jossa on aina arvostettu lapsiperheitä ja luotettu ihmisten kykyyn järjestellä työnsä ja arkensa itse, jo 90-luvun loppupuolelta alkaen.
Joskus on hieman kaduttanut, ettei tullut tehtyä neljättä heti kolmannen perään, niin olisi ollut kaksi "paria". Mutta se on mennyt yhtä nopeasti ohi kuin on tullutkin.
En kadu. Kaksi lasta vuoden ikäerolla ja päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka monesti meinaa mennä hermot noiden kanssa. Osaavat olla uhmakkaita hulivilejä, mutta samalla niin rakkaita ja on ilo nähdä, että heillä on toisensa. Itse kun olin perheen ainoa lapsi (isälläni tosin oli lapsi aiemmasta liitostansa, mut tämä lapsi asui oman äitinsä kanssa) niin unelmoin aina omasta sisaruksesta ja päätin, että kaksi lasta pitää olla. Kaksi parempi kuin yksi. :)
Alue: Aihe vapaa
Itse en ole äiti, mutta olen kysynyt omalta äidiltäni tämän kysymyksen. Hänen vastauksensa oli, että päin vastoin, kaduttaa ettei hankkinut vielä lisää lapsia. (Hänellä on kolme lasta)