1-v kieltäminen

Ihan kuin olisi ollut minun kirjoittama viesti. Meillä pioka 1,4v ja jatkuvasti saa kieltää. Varsinkin jos poika on yhtään väsynyt, huomionkipeä tms niin kylläpä ei-ei-paikat kiinnostaa. Poika ymmärtää aika paljon sanoja mutta ei-sana on aivan outo, ei reagoi siihen mitenkään.

Yritän jaksaa ei-sanan kaverina käyttää konkreetisti lapsen siirtämistä pois kielletyistä puuhist. Tämä yleensä naurattaa poikaa (ja sepä ei väsyneestä äidistä tunnu kivalta).

Omat lelut kiinnostavat silloin eniten jos leikkii yhdessä pojan kanssa. Parhaita leluja on semmoinen Fisher pricen koulubussi pikku hahmoineen ja kyllä ne muutkin autot kiinnostaa. lisäksi palikoista koottava juna on suosittu. Mutta jos laitan ruokaa, siivoan tms. nin parhaat lelut ovat kattiloita, leivinpaperi ja kaikki mitkä eivät ole leluja.

Haukaa jatkoa

Meidän tasan 1-vuotias poika tekee ihan samaa. Ei-sana ei oikeastaan tehoa juuri koskaan. Kun ottaa pojan pois kielletystä hommasta, niin kohta on siinä uudelleen. Cd-levyjen purkaminen hyllystä, kaikki laatikot+kaapit on kaikkein parhaimmat kohteet pahantekoon. Milloinhan sitä järkeä tulee päähän...? *huokaus*



Lempparileluja taitaa olla meillä autot myös, niitä tykkää työnnellä pitkin lattiaa ja päristää samalla. Legot kiinnostaa sen hetken, että ne saa heiteltyä ympäriinsä ja jos kasataan yhdessä pojan kanssa, niin hauskinta on hajottaa kasatut tornit ;) Taaperokärryt on myös aika pop, mutta varmaankin nekään ei kohta kiinnosta enää, kun oppi muutama päivä sitten kävelemään itse. Leluja on valtavasti, mutta ikävä kyllä kaikkein kivoimpia ovat ei-lelut. Noh, jospa ne omat lelutkin alkaa kohta kiinnostamaan enemmän. Siihen asti on vaan kai hoettava eitä sata kertaa päivässä ja nosteltava poikaa kielletyistä puuhista pois.

Eli että poika saa touhuta mahdollisimman paljon kaikkien kodista löytyvien asioiden kanssa. Mun mielestä on tärkeää, että lapsi saa jo pienestä toimia myös aikuisille tärkeiden tavaroiden kanssa. Kiellettyjä asioita ovat kuitenkin pistorasiat, sähköjohdot, hella, tiskikoneen nappulat, vessanpönttö ja vessaharja. Eli jos poika menee pitelemään jotain kiellettyä, sanotaan ei, sitten uudestaan ei ja sitten irrotetaan poika kielletystä asiasta, sanotaan että ei sitä, tee jotain muuta. Ja vielä ohjataan jonnekin muualle, vaikka jonkun lelun tai muun sallitun jutun luo. Ei suututa eikä kielletä vihaisella äänellä, vaan luotetaan toiston voimaan. Jos poika ei tunnu yhtään kuuntelevan, sitten laskeudun hänen tasolleen ja pyydän katsekontaktin, ja sanon että ei tehdä sitä. Usein myös selitän, miksi jotain ei tehdä (vaikkapa miksi kukan juurelta ei oteta multaa - kun se kuuluu kukalle). Ja kyllä tämä on vähitellen alkanut toimia. Enää poika ei suutu niin paljon kieltämisestä (ei välttämättä ollenkaan, vaikka aikaisemmin kieltäminen sai joskus aikaan itkua), ja parin kerran jälkeen uskoo ja jättää kielletyn asian rauhaan ja menee tekemään jotain muuta.



Lempilelut vaihtelee paljon. Tällä hetkellä lempileluja on leikkikassakone, kirjat (esim. Maisa läppäkirja), rakennuspalikat (joita saa viskellä selän taakse antaumuksella...), pilttipurkin kannet (niistä kuuluu kiva napsuva ääni, kun painaa keskeltä), kauhat ja puuhaarukat (niitä on kiva levitellä keittiön lattialle ;) ), isoisän pehmoleijona (jota mummu silittää, kun sen vie sille). Oikeiden lelujen ohella kiinnostavia on kännykät, tietokoneet, kaukosäätimet, stereot. Kaikki missä on nappuloita, joiden painamisesta tapahtuu jotain. Joku aika sitten tosi kiinnostavia oli kaikki, missä oli pyöriä (matkalaukku, rattaat, leluautot). Kivaa on myös se, jos äíti jaksaa kerätä legoja tai rakennuspalikoita purkkiinkin välillä, jotta niitä saa taas viskellä sieltä ulos... Vaikka leikki kyllä itsekin niillä palikoilla niin, että laittaa niitä johonkin sisään ja ottaa taas ulos.

Meillä on 1-vuotias aktiivinen neitokainen,jonka mielipuuhaa ovat nuo kaikki mainitsemasi,ja sen lisäksi hän syö kaiken mahdollisen minkä lattialta löytää + vaatteiden napit,pöydän kulmat,DVD:n kotelot jne.Suusta joudutaan kaivelemaan vähän väliä jotakin sinne kuulumatonta.Hän on myös erittäin voimakastahtoinen,ja näyttää aina mitä mieltä kieltämisestä yms. on esim.puremalla,puristamalla tai lyömällä.Ei-sana on tuttu,mutta koitan säästää sitä vain pakollisiin tilanteisiin.Totuushan on,että jatkuvasti jankattuna se menettää tehonsa.Meillä ainakin on parhaiten toiminut huomion kiinnittäminen toisaalle ja yksinkertaisesti raivaamalla pois kaikki vaarallinen ja liiallisen kiinnostuksen kohteena olleet esineet ja tavarat.Toki jos jaksaa kieltää ja nostaa lasta 100 kertaa päivässä pois luvattomilta jutuilta, niin ok.Lisäksi pistorasiat,johdot jne. on tulpattu,piilotettu jne. :)

Eli pitkälle tuonne 1,5-vuotiaaksi ja sen jälkeenkin ein sanominen oli oikeastaan ihan yhtä tyhjän kanssa. Lapset saattoivat kyllä hetkeksi lopettaa, mutta jatkoivat oikeastaan välittömästi samaa hommaa. Ei siinä paljon siirtämiset auttaneet, jos jotain kivaa oli keksitty. Meillä kun noita riiviöitä on kaksin kappalein ja äidin pinna keskimääräistä lyhyempi, otimme asian matalalla profiililla. Meillä oli sitten vähän erikoisia sisustusratkaisuja ja siedimme muutenkin monenlaista. Ei se loputtomiin kuitenkaan kestänyt. Nyt lapset ymmärtävät jo ein, mutta onkin sitten se iki-ihana uhma siihen vastaamassa...

pikkupoika 1v4kk, eikä ymmärrä tai ainakaan tottele ei-sanaa, niinpä me olemme hieman ' siistineet' ympäristöämme ja vähentäneet kaikkea kiellettyä, kuten...

-videot siirsimme tv:n päälle (ovat siellä tukevasti)

- kaappeihin lapsilukkoja tai sinitarrakin toimii mainiosti

- laatikostoihin joku lapsilukko, meillä sellaiset kahvat, että pitkä ohut keppi niiden läpi työnnettynä estää aukomisen ja purkamisen

- keittiön tuolit siirrettynä sivummalle (muulloin kiipeää jatkuvasti keittiön pöydälle)

- siirretään pois kielletystä paikasta (aukoo jääkaappia)





Lisäksi koitamme purkaa tätä mielenkiintoa ja energiaa positiiviseen ja hyvää, kuten pikkuinen on innokas viemään ja tuomaan - hänen kanssa voi siivota paikkoja jonkinlaisella edistyksellä, vie tavaroita hyllyyn jne.

Tyhjennämme yhdessä tiskikonetta, hän saa ei rikkoutuvat ja kuljettaa niitä oikeille paikoille. Otetaan mukaan kattamaan pöytää, saa kuljettaa pöytään margariinipurkkia, ottaa perunoita kuorittavaksi jne.

Kyllä se valikoiva kuulo ja ymmärrys sieltä sitten pikku hiljaa alkaa löytyä :-D

Tosiaan tuo meidän neiti on oikea paukapää, ei usko juuri mitään vaikka tietää kyllä mitä ei tarkoittaa. Vetää pöydältä lehdet lattialle ja sen jälkeen joko repii ne tai alkaa syömään niitä, telkkaria yrittää sammuttaa silloin ku joku sitä katsoo, kenkä/kattilakaapissa käy hulina, siis aivan kaikki kielletyt kohteet kiehtoo. Ja kun neitiä ensin kieltää nätisti eikä ole kuulevinaankaan, seuraavan kerran kielletään tiukemmin ja viimeisellä kerralla nostetaan pois. Tuloksena on joko naurun käkätys tai raivokohtaus, jolloin heittäytyy lattialle ja huutaa.. Että näin meillä!

Koti raivattu mahdollisimman lapsiystävälliseksi. Poika 1v2kk tottelee nykyisin yleensä eitä hyvin niissä kohteissa mitkä on kiellettyjä (levyt, tiskikoneen nappulat, kukka, vessanpönttö yms.) kun johdonmukaisesti kielletty ja pois siirretty. Ja kovin paljoa ei enää tarvitse kieltääkään. Pistorasioista ei ole kielletty kun mies sanoi että niistä ei voi saada sähköiskua ellei työnnä molempiin reikiin samaa aikaan jotain sisälle (aikas haastavaa tuon ikäiselle). No muutama kerran niitä tutkaillut, mutta ei juuri ole niistä enää kiinnostunut. Tottakai tavaroiden sinne työntäminen sitten kielletään, jos tulee ajankohtaiseksi. Ja tilanteethan voivat muuttua...

Meillä 1 v 1 kk ja " ei" on pelkästään hauska leikki. Ollaan yritetty minimoida kielletyt paikat/asiat, mutta niiden lisäksi poika puree jatkuvasti, mikä on myös kiellettyä. Hän käyttää myös kivan asian kieltämistä tekosyynä puremiseen. Neuvolasta sanottiin, että pitää napakasti sanoa ei ja poistaa lapsi kielletystä tilanteesta. Uskon, että jos systemaattisesti jatkaa, niin jossain vaiheessa varmaan lapsi oppiikin. Ehkä sitten parin vuoden kuluttua :) Mitään ehdottoman vaarallista meillä ei ole esillä, vaan kyse on lähinnä patterin kolistelusta, pistorasioiden nypräämisestä, pesukoneen nappuloista ja vastaavista. - Veljen perhe taas ei ole kieltänyt samanikäistä, koska lapsen äiti uskoo, että juuri kielletty hedelmä kiinnostaa... Eli hän suhtautuu välinpitämättömästi esim. pistorasian koskemiseen, kun ei se kuitenkaan ole vaarallista. Tapansa kullakin...