Koti-ikävä synnyinpaikkakunnalle lasten myötä - onko muita?

veijo kirjoitti:

Mulla aika sama juttu tosin sillä erotuksella että asustelen yksin. On pieni kerrostaloasunto ja mukavat naapurit sekä ihan jees työ muttamutta silti kaipaan luonnon rauhaa ja hiljaisuutta.

Työmatka tosin pitenisi aika paljon

Tässä olisi yks vaihtoehto joka on aika läheltä lapsuudenkotia. Mitä olette mieltä?

(linkki pois, koska rikkoo lainaukset)

Sanon että ihana! Ehkä tuo suolampi vähän hirvittäisi lasten kanssa, mutta sinulla ei ole sitä ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Väki, joka kaduilla kulki, oli rollaattorikansaa. Lapsia syntyi vuodessa 38. Perheelliset kävivät töissä naapurikaupungissa, ainoa ravintola tarjoili lehtipihviä, vaate- ja kenkäkauppa olivat lopettaneet. Asunnot olivat kyllä halpoja; omistajat eivät vain saaneet niitä kaupaksi.

Voi olla. Toisaalta pohjoisessa on esimerkiksi Kittilä tai Kuusamo, jotka eivät ole aivan pystyynkuolleita matkailun ansiosta, ja voin kuvitella että niihin voi helposti kaivata takaisin. Matkailukunnissa tosin on talotkin heti kalliimpia kuin vaikka Pelkosenniemellä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samat fiilikset oli aikanaan. Sitten kyllä saatiin se asuntokin hankittua ja vaihdettua. Lapsetkin jo aika isoja. Nykyisin kun käy lapsuuden maisemissa niin eipä oikeastaan ikävää sinne ole. Joskus toki miettii että voisi kai sitä muuttaakin mutta aika harvoin.

Juuri näin minullakin. Haikailin kovasti takaisin kotiseudulle, kun lapsi oli pieni. Nyt kun hän on jo yläkouluun menossa, niin olen erittäin tyytyväinen ettemme muuttaneet. Näin jälkikäteen ajatellen lapsen elämä on ollut huomattavasti rikkaampaa kaupungissa (Turun keskusta-alue) kuin olisi ollut siellä kotiseudulla. Samoin nautin itse lisääntyneen vapaa-ajan viettämisestä ravintoloissa, tapahtumissa yms.

Selkeästi kaipasin silloin kotiseutua enemmän vanhempieni apua ja tuttua turvaa. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta kannattaa tiedostaa että elämäntilanne muuttuu aika nopeasti lasten kasvaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävöin pitkään ja palasin. Ei kannattanut. Kaikki oli muuttunut, lapsuuden onnelaa ei ollutkaan, sukua eikä vanhoja kavereita kiinnostanut lainkaan, ja lapset kaipaavat takaisin Turkuun mistä muutimne.

Kaipuu lapsuudenkotiin on jotain mikä ei välttämättä liity siihen kotikuntaan vaan sinuun itseesi.

Tätä vähän pelkään. Toisaalta kotipaikkakunnalla on se luonto... En ole koskaan oppinut pitämään merestä. Tai lehtipuista. Ovathan ne kauniita keväisin, mutta oma silmä lepää vaara- ja tunturimaisemissa. Metsästys ja melonta eivät ole täällä sama asia kuin pohjoisessa. Ja niillä marjamaillakin on aina puoli miljoonaa muuta marjastajaa samalla mättäällä. AP

Oho, miksi alapeukkuja tälle? Tarkoitin, että vaikka lapsuuden onnelaa ei enää olisikaan, pohjoisessa on se tuttu, oma luonto ja siellä harrastaminen. AP

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävöin pitkään ja palasin. Ei kannattanut. Kaikki oli muuttunut, lapsuuden onnelaa ei ollutkaan, sukua eikä vanhoja kavereita kiinnostanut lainkaan, ja lapset kaipaavat takaisin Turkuun mistä muutimne.

Kaipuu lapsuudenkotiin on jotain mikä ei välttämättä liity siihen kotikuntaan vaan sinuun itseesi.

Tätä vähän pelkään. Toisaalta kotipaikkakunnalla on se luonto... En ole koskaan oppinut pitämään merestä. Tai lehtipuista. Ovathan ne kauniita keväisin, mutta oma silmä lepää vaara- ja tunturimaisemissa. Metsästys ja melonta eivät ole täällä sama asia kuin pohjoisessa. Ja niillä marjamaillakin on aina puoli miljoonaa muuta marjastajaa samalla mättäällä. AP

Oho, miksi alapeukkuja tälle? Tarkoitin, että vaikka lapsuuden onnelaa ei enää olisikaan, pohjoisessa on se tuttu, oma luonto ja siellä harrastaminen. AP

Meren haukkuminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävöin pitkään ja palasin. Ei kannattanut. Kaikki oli muuttunut, lapsuuden onnelaa ei ollutkaan, sukua eikä vanhoja kavereita kiinnostanut lainkaan, ja lapset kaipaavat takaisin Turkuun mistä muutimne.

Kaipuu lapsuudenkotiin on jotain mikä ei välttämättä liity siihen kotikuntaan vaan sinuun itseesi.

Tätä vähän pelkään. Toisaalta kotipaikkakunnalla on se luonto... En ole koskaan oppinut pitämään merestä. Tai lehtipuista. Ovathan ne kauniita keväisin, mutta oma silmä lepää vaara- ja tunturimaisemissa. Metsästys ja melonta eivät ole täällä sama asia kuin pohjoisessa. Ja niillä marjamaillakin on aina puoli miljoonaa muuta marjastajaa samalla mättäällä. AP

Oho, miksi alapeukkuja tälle? Tarkoitin, että vaikka lapsuuden onnelaa ei enää olisikaan, pohjoisessa on se tuttu, oma luonto ja siellä harrastaminen. AP

Meren haukkuminen

Jep, helsinkiläiset ei tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävöin pitkään ja palasin. Ei kannattanut. Kaikki oli muuttunut, lapsuuden onnelaa ei ollutkaan, sukua eikä vanhoja kavereita kiinnostanut lainkaan, ja lapset kaipaavat takaisin Turkuun mistä muutimne.

Kaipuu lapsuudenkotiin on jotain mikä ei välttämättä liity siihen kotikuntaan vaan sinuun itseesi.

Tätä vähän pelkään. Toisaalta kotipaikkakunnalla on se luonto... En ole koskaan oppinut pitämään merestä. Tai lehtipuista. Ovathan ne kauniita keväisin, mutta oma silmä lepää vaara- ja tunturimaisemissa. Metsästys ja melonta eivät ole täällä sama asia kuin pohjoisessa. Ja niillä marjamaillakin on aina puoli miljoonaa muuta marjastajaa samalla mättäällä. AP

Oho, miksi alapeukkuja tälle? Tarkoitin, että vaikka lapsuuden onnelaa ei enää olisikaan, pohjoisessa on se tuttu, oma luonto ja siellä harrastaminen. AP

Meren haukkuminen

Jep, helsinkiläiset ei tykkää.

Huomaa myös siitä, että kommentti maaseudun lukioista ihan riittävän hyvinä (verrattuna Helsingin lukioihin) on yhtä lailla alapeukutettu.

Onneksi ei koskaan tarvitse palata takaisin siihen idioottien kylään, ja onneksi lasteni ei tarvitse käydä läpi sitä yläastehelvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei koskaan tarvitse palata takaisin siihen idioottien kylään, ja onneksi lasteni ei tarvitse käydä läpi sitä yläastehelvettiä.

Valitettavasti "yläastehelvetti" voi olla vastassa missä vaan...

Itse kaipaan lasten myötä takaisin kotipaikkakunnalle, mutta meillä on päinvastainen tilanne. Itse olen 100 000 asukkaan kaupungista kotoisin,  mutta nyt asutaan maalla, vajaa 10 000 asukkaan kylässä. Haluisin kasvattaa lapseni myös kaupungissa, missä itse olen kasvanut. Mies ei halua.

Ei tämä maaseutukaan mikään onnela ole, ainakin meillä täällä koulut on sisäilmaongelmaisia ja yhtälailla päiväkodit on isoja komplekseja ja ryhmäkoot suuria, vaikka pienellä paikkakunnalla asutaankin. Sen sijaan ystäväni asuu Vantaalla jossa hänen lapsellaan on pienemmät päiväkotiryhmät kuin meillä, ja koulutkin uunituoreita. Monesti pienillä paikkakunnilla ei ole uusia kouluja tai päiväkoteja, koska asukasluku ei kasva. Vaikka täällä neljän ruuhkia ei olekaan, joudutaan käymään töissä naapurikaupungeissa jonne työmatkaa on ainakin 30min suuntaansa.

Ymmärrän silti sinua ap, koska olet pohjoisessa syntynyt. Siihen luontoon varmasti kaipaa, jos siellä tottunut asumaan. Jos muutatte takaisin pohjoisiin, kannattaa kuitenkin muuttaa ennen kun lapsi menee kouluun. :) Ja ainahan sieltä takaisin stadiin pääsee :)

Up