Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Oletko mennyt/menisitkö lapsesi kaverin kotiin selvittämään riitoja tms. Vaikka et tunne perhettä?

Vierailija
27.02.2017 |

Tai kuinka hoidat tilanteet? Kuinka herkästi esim. Soitat tuntemattomalle vanhemmalle ja alat selvittämään ristiriitoja??

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
27.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos koulu niin toivoo, miksikäs ei? Usein miten vaan meillä koulu haluaa hoitaa nämä ensin itse. Ja sen jälkeen ei meitä vanhempia ole niihin tarvittu. Vapaa-ajan jutut tietty hoidetaan itse, mutta silloin on aina kyse tutuista vanhemmistakin.

Vierailija
2/4 |
27.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tarkoitankin koulun ulkopuolella sattuneita erimielisyyksiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
27.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitankin koulun ulkopuolella sattuneita erimielisyyksiä.

Mulla on tapana tutustua niihin vanhempiin kenen kanssa lapseni aikaansa viettää. Eli ei ole tuntemattomia vanhempia meidän lasten kaveripiireissä, kolme lasta on perheessä.  Nyt 15v on myös sellaisia ystäviä, joiden vanhempia en tunne, mutta tuon ikäisten erimielisyydet saavat selvittää keskenään, sitten jos kyse on vakavammasta, varmasti menen mukaan selvittämään asiaa.

Vierailija
4/4 |
27.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen soittanut. Suhtautuminen on ollut aikuismaista. Vanhemmat ovat monesti hyvin tietoisia lastensa heikkouksista ja lupaavat selvittää asiaa lapsensa kanssa, mutta jos lapsi käyttäytyy säännönmukaisesti ei toivotulla tavalla, niin mikään ei kyllä tule muuttumaan/en ole nähnyt, että muuttuisi. Vanhemmat saattavat kertoa tämän heti suoraankin, että heidän lapsensa on epäluotettava, ajattelematon, heillä on raskas työ, lapsi joutuu selviytymään paljon yksin....

Parasta onkin vain yrittää pitää oma lapsi erossa vaikeasta lapsesta. Tällaisen lapsen vanhempien työt ym elämä menevät lapsen edelle ja siitä kärsii helpoiten myös perheen ulkopuoliset. Olen huomannut, että jotkut vanhemmat luovuttavat, jolloin lapsesta kasvaa hyvin itsekäs ja rajaton.

Lapsi ei ole hyvää seuraa! Oikein harmittaa kun huomaan, että  jonkun lapsi on myös "tyhmä" ja sen vuoksikin vaikeampi kasvattaa ja vanhemmilla ei riitä puhtia. Olen monta kertaa opettanut joillekin lapsille käytöstapoja. Nämä lapset oikein tunkevat joka paikkaan lapseni ja minun mukaan, tiedättehän nämä  toisten nurkissa nuohoajat ja mukaan tunkeutujat, mutta nostan lopulta nostan käteni pystyyn heidän suhteensa. Hei et ole minun lapseni! Yritän minimoida häiritsevyyttäsi! Teen työn kasvattaessani omat lapseni, mutta sinua en tahdo lähelleni häiriköimään, kun et opi! Kyllä sun vanhempien täyttyisi itse panostaa suhun enemmän! Pahinta on, kun vanhemmilla on koulutus, jonka kauttakin täytyisi osata ymmärtää lapsia, mutta "suutarin lapsilla ei olekaan kenkiä".