Lue keskustelun säännöt.
Lastenkasvatuksen suositukset stressa; ruutuaika, ulkoiluaika, suolan syömisen rajoitukset, liikunta-aika, ei sokeroituja jugurtteja, ei vaaleaa leipää, ei saa pelata, kaveriaika....
26.02.2017 |
Onko lastenkasvatuksessa aina ollut tällainen määrä sääntöjä ja suosituksia!?!? Olen yrittänyt kasvattaa lastani näiden mukasn nyt 9 vuotta ja tuntuu etten enää jaksa vahtia, kuinka paljon luonnonjugurtissa on sokeria, voiko sitä syödä vai ei, ettei syö vaaleaa vaan tummaa leipää, ettei katso telkkaria tai pglaa kuin tunnin päivässä, suositusten mukaan, että on ulkona vähintääm 2-3 tuntia päovässä säästä riippumatta, ettei syö liian suolaista ruokaa, jne...
Sitten kun muut äidit näkee lapsen kännykkä kädessä pelaamassa, tai syömässä karkkia, on äärimmäisen huono omatunto, että kasvattaa lapsensa väärin ja on huono äiti, joka tahallaan tukkeuttaa lapsen verisuonet ja tekee pelihulluksi. Tällä palstallakin kauhistellaan, jos perheessä syödään sokeroituja jugurtteja.
Tekisi mieli mennä metsään asumaan, missä kukaan ei näe perhettämme, eikä katso halveksuen, jos lapsi pelaa kännykällä tai syö karkkia. Sitähän ei meilläkään tapahdu päivittäin, mutta silloim kun tapahtuu, podem hirveää syyllisyyttä ja tuntuu että muut arvostelevat ja pitävät white trash -porukkana, vaikka en sitä koe olevamme, ammattien ja koulutustason perusteella.
Miten te muut pärjäätte, noudatatteko suosituksia, koetteko huonoa omaatuntoa, kun lapsi syö hampurilaisen, tai karkkipussin?
Stressaa...
Kommentit (74)
Älä stressaa! Aika harva elää ja tekee valintoja todellisuudessa suositusten mukaisesti. Ei lapsi hampurilaisesta vahingoitu. Tai siitä että joskus on ruutu kourassa koko päivän. Tai kaverilla aamusta iltaan. Tai yksin koko päivän. Välillä voi olla sisäpäivä ja löhötä vaikka sohvalla (ruutu nenän edessä). Välillä voi elää eineksillä. Pelkillä herkuilla eletty päivä olsi ihan luxusta (kysy vaikka lapsiltasi). Rennolla meiningillä kaikilla on kivempaa. Kohtuus kaikessa on vain hyväksi, ei pilkun tarkka nipottaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosituksia noudattaa ne, joilla on aivot narikassa. Älä ap stressaa, vaan ole sellainen vanhempi kuin sinusta hyvältä tuntuu.
Minä pyyhin moisilla suosituksilla takapuoleni. Mulla on kolme lasta, enkä millään ehdi kyttäämään kaikkia suosituksia. Meillä ei ole ruutuaikaa, eikä ulkoiluaikaa, sokeroituja jugurtteja syödään, samoin vaaleaa leipää. Syödään rasvaista ja suolaista. En vaan jaksa ottaa noista stressiä. Kyllä niistä lapsista ihan kunnon kansalaisia kasvaa.
Muistelin juuri omaa lapsuuttani ja nuoruuttani 80-luvulla. Syötiin eineksiä joka päivä. Jätskiä, pullaa, keksiä oli aina kaapissa. Karkkia syötiin silloin kun mieli teki. Ei ollut mitään maustamattomia jugurtteja, paitsi joku bulgarian jugurtti, sokerijugurttia syötiin joka päivä aamulla ja illalla. Sain Nintendon kun olin noin 10v ja sitä sitten kavereiden kanssa tahkottiin monta tuntia päivässä. Minulla oli myös videonauhuri, joten telkkaria tuli katsottua silloin kun Nintendo jäähtyi. Se oli kivaa lapsuutta, ei tiukkapipoista kyttäystä. Ei silloin kyllä mitään suosituksia muutenkaan seurailtu tai sitten niitä vaan ei ollut.
Monesti miettinyt, että miksi se pelikonsoli, tietokone, dvd laite yms yms pitää hankkia, jos sitä sitten ei saa pelata tai käyttää? Miksi ostaa karkkia, jos sitä ei saa syödä?
Mäkin kehotan rentoon meininkiin! :D Jos kiellät ja haukut lapsias jostain asiasta, siitä tulee vaan kielletyn hedelmän maku. Esim. meidän isä saarnasi aina kuinka karkit ja kaikki herkut on PAHAKSI!!!!! eikä niitä koskaan syöty. Arvaa vaan, vedinkö sokeriöverit aina silloin kun siihen sitten välillä tuli mahdollisuus. Edelleenkin näin käy.
Suomalaoset on niin lakihenkisiä, että suositus on nykyään yhtä kuin laki. Joskus pohdin että miksi meillä suhtaudetaan niin äärimmäisellä vakavuudella suosituksiin, että hyvä vanhemmuuskin mitataan suositusten noudattamisella. Ehkä meillä on liian helppoa, että ehdimme päitämme niillä vaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on vain yksi oikeasti tärkeä suositus. Se on, että perhe on yhdessä ja nauttii oikeasti yhdessäolosta.
Meillä yksi iso yhteinen juttu on makkaranpaisto. Samoillaan metsässä kesällä tai hiihdetään jäällä talvella. Lopuksi tulille ja makkaraa. Arvatkaa, paukkuvatko ravintosuositukset? No muuten syödään kasvispainotteisesti.
Sama stressi minullakin, 2 lasta. Olen todennut, että kohtuus kaikessa on OK. Ei sellaisella tiukkapipoisella elämäntavallakaan välttämättä kasva tervehenkiseksi - ennemmin opetan lapsilleni, ettei mitään kannata tehdä yksipuolisesti ja että joskus voi ottaa rennostikin, ei siitä rikki mene.
Toki neuvolasta neuvotaan terveitä elämäntapoja, mutta eiköhän niitä saa ihan normikansalainen muustakin ympäristöstään. Ja tosiaan, 80-luvulla oli paljon rennompaa esim. limsanjuonnin suhteen. Nykyään on kuin synnintekijä, jos ostaa kauppakärryn täydeltä (synttäreille) karkkia, limsaa, jätskiä, sipsejä ym.roskaa.
Toinen riesa on sitten kodin ja koulun yhteistyö, jossa vanhemmilta vaaditaan jatkuvaa osallistumista milloin laskiaisriehaan, koulun diskoon, elokuvailtaan, keppihevoskilpailuun, lumiveistostapahtumaan jne. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua stressaa se, että ollaanko tehty tarpeeksi kaikkia asioita, mitä pitäisi olla tehnyt/harjoitellut tän ikäisen kanssa (lapsi 2-vuotias ja vielä kotona). Että ollaanko passattu liikaa eikä olla tarpeeksi annettu olla omatoiminen jne. Onko liian jäljessä muista, kun menee 3-vuotiaana päiväkotiin. Kaikki muut osaa pukea ja riisua hienosti, syödä siististi itse, ovat kuivia jo...
Stressaa kyllä välillä nuo muutama otsikossa mainittukin: onko meillä tv liikaa taustalla päällä, vaikka lapsi ei sitä varsinaisestikaan katsele, talvella ei ulkoilla yleensä ulkoilla kuin kerran päivässä, tosin ollaan yleensä aika pitkään ulkona, kun kerran ulos lähdetään. Ei sinne viitsi minkään puolen tunnin takia pukeutua. :-D
Mun hermoja ei taidettukaan olla luotu vanhemmuutta varten. :-(
On se kumma, että meistä ennen 80-lukua syntyneistä kuitenkin tuli pääosin vastuullisia aikuisia. Iltapäivisin oltiin keskenään ilman aikuisten valvontaa, harrastuksiin kuljettiin itse fillarilla tai bussilla, syötiin tavallisia ruokia, samassa huoneessa nukkui useampi lapsi ja niin edelleen.
Joskus... tai aika usein... tulee mieleeni, että lapsista tulee kelpo aikuisia kasvatuksesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin stressaan ja sitä lisää se, että olen yh. Tuntuu, että pitäisi olla täydellinen ja silti ei riitä.
Sen verran vaadin itseltäni, että ulos mennään päivittäin ja ruoka tehdään pääsääntöisesti itse. Kasviksia syödään joka päivä, herkkuja ei. Sokerisia jogurtteja ja esimerkiksi muroja kyllä rajoitan, mutta ihan omasta halusta.
Tv ja kännykkä on tarpeellinen lapsenvahti joskus, ja siitä en tunne mitään syyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Sama stressi minullakin, 2 lasta. Olen todennut, että kohtuus kaikessa on OK. Ei sellaisella tiukkapipoisella elämäntavallakaan välttämättä kasva tervehenkiseksi - ennemmin opetan lapsilleni, ettei mitään kannata tehdä yksipuolisesti ja että joskus voi ottaa rennostikin, ei siitä rikki mene.
Toki neuvolasta neuvotaan terveitä elämäntapoja, mutta eiköhän niitä saa ihan normikansalainen muustakin ympäristöstään. Ja tosiaan, 80-luvulla oli paljon rennompaa esim. limsanjuonnin suhteen. Nykyään on kuin synnintekijä, jos ostaa kauppakärryn täydeltä (synttäreille) karkkia, limsaa, jätskiä, sipsejä ym.roskaa.
Toinen riesa on sitten kodin ja koulun yhteistyö, jossa vanhemmilta vaaditaan jatkuvaa osallistumista milloin laskiaisriehaan, koulun diskoon, elokuvailtaan, keppihevoskilpailuun, lumiveistostapahtumaan jne. Huoh.
Tää on muuten jännä, että päiväkoti ja koulu järjestää monta kertaa vuodessa perheille suunnattuja yhdessäolokinkereitä, jotka aiheuttaa useille vanhemmille harmaita hiuksia, koska pitää yrittää järkätä vapaita töistä. Ja samalla, elämme aikakautta, kun tutkitusti vanhemmat viettää lastensa kanssa enemmän aikaa kun koskaan ennen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten perusterveelliset elämäntavat voi ahdistaa?
Meillä ostetaan vain ruisleipää. Eikä tarvi tapella mistään valkoisen leivän mussutuksesta. Vanhemmathan ne valinnat tekee. Samoin sokerihöttöjukurtit eivät ole arkipäivää, puurot parempia. Joskus reissuun tai herkkuvälipalaksi niitä parempia sokerijukurtteja siis omassa lajissaan sieltä ns paremmasta päästä.
Karkkia sillointällöin. Karkkipäivä tekee vain lapsista pavlovin koiria ja sitä odotetaan kuola valuen ja vanhemmat kiristää sillä. Ei terve aikuinen käytä ruokaa palkkiona tai rangaistuksena ellei halua lapsestaan syömishäiriöistä.
Ruutuaikaahan on hyvä jokaisen rajoittaa, ikään katsomatta. Ihan perusjuttuja kuten terveellinen ruokavaliokin, ilman mitään fanaattisuutta. Sairastelupäivät tms poikkeukset ovat ymmärrätteviä poikkeuksia eikä niistä nipoteta ruudun tai ravinnon suhteen. Tervehtymisen myötä palataan taas hyvään arkeen.
Liikunta on oppimisen hyvä apulainen ja tärkeä kasvattaja ja kehityksen tukija. Ikäryhmästä riippuen siihen on helppo kannustaa ja mennä itse sinne pihalle leikkimään lasten kanssa. Eihän se aina kivaa ole, mutta oikealla asenteella ja vaatetuksella siitäkin selviää. Lisäksi kun keksii kivaa tekemistä vaikka kaverin ja tämän lasten kanssa niin aika humahtaa huonommassakin kelissä.
Käytöstapoja ja kärsivällisyyttä voi luontevasti harjoitella ottamalla yksi tai kaikki tenavat mukaan virasto/kela/pankkiasioille ja opettaa odottamaan hetken kerrallaan ikätason mukaan ja ihan ilman viihdykettä. Erinäiset ilmaistapahtumat myös loistavia, ei harmita jos joutuu lähtemään kesken pois lapsen käytöksen takia.
Tässä ny vain pari minun, laiskan kasvattajan esimerkkiä. En tee numeroa noista, mutta valintoja tekemällä pääsee pitkälle, eikä niistä tarvi sen kummemmin ressata.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, että meistä ennen 80-lukua syntyneistä kuitenkin tuli pääosin vastuullisia aikuisia. Iltapäivisin oltiin keskenään ilman aikuisten valvontaa, harrastuksiin kuljettiin itse fillarilla tai bussilla, syötiin tavallisia ruokia, samassa huoneessa nukkui useampi lapsi ja niin edelleen.
Joskus... tai aika usein... tulee mieleeni, että lapsista tulee kelpo aikuisia kasvatuksesta huolimatta.
Juuri tuosta syystä saimme hyvät eväät elämään. Hyötyliikuntaa riitti, ei ruudun tuijotusta, kännykkää, tietsikkaa, pelikonetta. Iltapäivisin lapset nytkin keskenään. Siihen aikaan herkkuja ei ainakaan meillä keskiluokkaisessa perheessä ollut koko ajan tarjolla. Voi olla, että ruoassa liikaa suolaa, mutta kotiruokaa syötiin, perheenä paljon aikaa yhdessä kun ei vanhemmat rampannu salilla tai shoppailemassa. Elämä oli huomattavasti perhe ja kotikeskeisempää ja tavallaan vaatimattomampaa kuin nyt. Hyötyliikunnan määrä myös täyttäisi kaikki nykyisetkin terveyskriteerit mennen tullen. Telkkaristakaan ei paljon Dallasin, ja Ritari Ässän lisäksi tullut lapsille toljotettavaa kun pikku kakkosikä ohitettu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiihtoloma takana ja olen aivan loppu. Lapset syöneet tänään valmispullia ja ranskalaisia, telkkari on ollut koko päivän auki. Itse olen vaan makoillut sohvalla väsymystä pois. Ihanaa päästä huomenna taas töihin lepäämään.
Pakkoko niitä jälkeläisiä on punkea jos niistä ei viitsi huolehtia? Puhun nyt näistä maalaisjärkimammoista joiden mielestä on ihan ok syöttää lapsille sokeria aamusta iltaan ja istuttaa koneen ääressä kun kyllähän niistä ihmisiä tulee muutenkin siis tiäksä ja jokku suasitukset siis omg ei jaksaah. Te olette vastuussa niiden lastenne hyvinvoinnista.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, että meistä ennen 80-lukua syntyneistä kuitenkin tuli pääosin vastuullisia aikuisia. Iltapäivisin oltiin keskenään ilman aikuisten valvontaa, harrastuksiin kuljettiin itse fillarilla tai bussilla, syötiin tavallisia ruokia, samassa huoneessa nukkui useampi lapsi ja niin edelleen.
Joskus... tai aika usein... tulee mieleeni, että lapsista tulee kelpo aikuisia kasvatuksesta huolimatta.
Minusta tuntuu, että ennen lapset kasvatettiin maalaisjärjellä, eikä siksi tarvittu mitään suosituksia, kuinka paljon karkkia saisi syödä viikossa tai kuinka paljon lasten pitäisi ulkoilla päivässä. Noista huolehdittiin ihan itsestään, eikä ollut edes vaihtoehto, että lapset olisivat istuneet koko päivän ruudun äärellä toisessa kädessä karkkipussi, toisessa limsapullo. Nykyään monella vanhemmalla tuntuu tällainen kohtuus olevan ihan hukassa, jos ei ole jonkin "auktoriteetin" antamia ohjeistuksia.
Mut kasvatettiin sillä vanhalla maalaisjärjellä. Ekalla luokalla oli seitsemän reikää hampaissa. Itse tarkistusharjaan edelleen joka ilta eskarilaiseni hampaat.
Okei, olin tosi kova hiihtämään ja kiipeilemään puissa. Mutta kaiken kaikkiaan kyllä vanhemmat ovat nykyään selvästi vastuullisempia kuin silloin. Toki myös ääripäät lisääntyneet: on raivopäitä futismutseja ja apaattisia narkkarivanhempia, kun silloin oltiin enemmän tasaisen aikuisia: katsottiin ykköskanavalta a-studiota kunnes luettiin iltasatu.
Ap täällä.
Tarkoitin monen kirjoittamaa maalaisjärkeä. En sitä, että istuttaisin lastani telkkarin ääressä limpparupullo kädessä.
Tarkoitin kirjoituksellani sitä, että sekuntikellon kanssa pitää vahdata ruutuaikaa, jne.
Tarkoitin myös sitä, että sen kerran kun karkkia ostaa, tuntuu että tekee armotonta syntiä ja saa pahoja katseita toisilta äideiltä. Vaikka kyseessä olisi se kuukauden ensimmäinen karkkipussi.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä.
Tarkoitin monen kirjoittamaa maalaisjärkeä. En sitä, että istuttaisin lastani telkkarin ääressä limpparupullo kädessä.
Tarkoitin kirjoituksellani sitä, että sekuntikellon kanssa pitää vahdata ruutuaikaa, jne.
Tarkoitin myös sitä, että sen kerran kun karkkia ostaa, tuntuu että tekee armotonta syntiä ja saa pahoja katseita toisilta äideiltä. Vaikka kyseessä olisi se kuukauden ensimmäinen karkkipussi.
Suurin osa varmasti ymmärsikin mitä tarkoitit. Älä välitä noista väärinymmärtäjistä. Relaa ihan rauhassa ja ole hyvä vanhempi ilman noita suosituksien kyttääjiä.
Mä olen tyynesti viitannut kintaalla kaikille suosituksille ja käyttänyt maalaisjärkeä. Suosittelen samaa sulle.
Ihan kunnon kansalaisia noista muksuista on tullut. Ei pidä ottaa niitä suosituksia minään jumalansanana, kun ne ehtivät heittää häränpyllyä esikoisen ja kuopuksen välissä.