Te joiden mielestä vanhemmilla kuuluu olla 18v lapsen wilman seuraamisoikeus
Missä vaiheessa ajattelitte lopettaa opintojen valvomisen? 18v on kypsä huolehtimaan itse koulunkäynnistään. Vai tarvitseeko 20v korkeakouluopiskelijakin vanhemmat kuittaamaan poissaolonsa?
Kommentit (14)
Lopetan lakkiaispäivään. Esim. en tiedä ollenkaan, miten meidän 20v:n opinnot etenevät.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa ajattelitte lopettaa opintojen valvomisen? 18v on kypsä huolehtimaan itse koulunkäynnistään. Vai tarvitseeko 20v korkeakouluopiskelijakin vanhemmat kuittaamaan poissaolonsa?
Nämä täysi-ikäisen lapsen kyttäysjutut ovat täysin sairaita. Ihan oikeesti.
Kun lapsi on täysi-ikäinen, vanhempien holhous-ja tiedosaantioikeus loppuu kuin seinään. Se asia ei muutu miksikään vaikka joku mielisairas tekisi samasta aiheesta päivittäisiä aloituksia tänne elämänsä loppuun saakka.
Sitten kun muuttaa omilleen, niin lopetan valvomisen. Niin kauan kun asuu kanssani ja häntä elätän, niin myös valvon. Niin ainakin nyt ajattelen, ehkä mieli muuttuu. Lapsi nyt 15v.
Meillä kolme lasta, joista yhdellä paljon murrosikään liittyviä haasteita ja olen pitänyt tämän vuoksi tärkeänä seuranta hänen asioitaan. Ajatteletko siis, että minulla on kyllä velvollisuus rahoittaa lapsen elämä, mutta ei ole oikeutta vaatia, että hoitaa koulunsa kunnolla? JOs asiat hoituvat, ei ole tarvetta seurata. Jos ei, seurantaa tarvitaan. Näihän se on työelmässäkin,
Eivät kaikki aina hoida asioitaan kunnolla. Esim työpaikoilla on esimiehet, kellokortit, vaaditaan todistus sairauslomasta jne.
Otsikkosi on "18-vuotiaan lapsen", eikö pitäisi olla aikuisen?
Minä en käytä peruskoulu ikäistenkään lasten vilmaa. Olen sanonut opettajille että jos on tärkeää asiaa niin soita puhelimeeni. Täysi-ikäisen kyttääminen on jo sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Otsikkosi on "18-vuotiaan lapsen", eikö pitäisi olla aikuisen?
Tuosta sen ikiksen ketjut tunnistaakin helposti..
No kyllä se ahdistaa kun ei saa enää mitään tietoja varsinkin kun kaikki 18v. eivät ole vielä kypsiä aikuisia vaan pahasti vielä teinivaiheessa.
Meillä tytön teini-ikä loppui vasta 20v. kun muutti kotoa pois...mutta vieläkin osa ajatusmaailmasta on kauniisti sanottuna lapsellista.
Siinähän on se pointti, että vanhemmat voivat kuitata poissaolot. Onko järkeä esim. jossain lukiossa ravata terkalla ja lääkärillä, jotta saa possaolot kuitattua luvallisiksi???
Esim. uuden jakson alussa on läsnäolopakko uusille kursseille. Vain ennaltailmoitettu, hyvällä syyllä oleva poissaolo hyväksytään. Muuten heitetään kurssilta pois. Kiva sitten aamusta sairastuttuaan raahautua jonnekkin saamaan poissaololupa.
Toinen hyvä asia on, kun wilmassa ilmoitetaan kaikki teatteriretket ym. ja niihin tarvittavat rahasummat, jotka me vanhemmat kuitenkin maksetaan ja joihin tarvittaessa kyyditetään. Ei tule epämääräisiä rahapyyntöjä milloin mihinkin retkeen, vaan voidaan vaan antaa rahat.
Se lapsi (kyllä, mulle lapsi) saa ihan itse päättää antaako vanhemmilleen luvan wilmaan kun on täysikäinen. Käytännössä 99 % antaa, koska helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en käytä peruskoulu ikäistenkään lasten vilmaa. Olen sanonut opettajille että jos on tärkeää asiaa niin soita puhelimeeni. Täysi-ikäisen kyttääminen on jo sairasta.
Kyttääminen? Sairasta?
Sua ei jälkikasvus näemmä kiinnosta. Muita onneksi kyllä.
Mielestäni vanhemmat ovat vastuussa ja saavat seurata nuoren elämää/koulunkäyntiä niin kauan kuin nuori asuu kotona ja vanhemmat kustantavat elämisen. Yleensä näin on siis lukion loppuun asti.
Kun nuori muuttaa pois kotoa, vanhempien vastuu ja lupa seurata lapsen elämää päättyy.
Mielestäni ei mitenkään erityisesti kuulu, mutta koska tämän lapsen kanssa on ollut koulunkäynnin kanssa ongelmia, olen iloinen, että hän on antanut edelleen oikeuden lukea wilmaansa. Pystyn keskustelemaan sitten rakentavasti, jos poissaoloja on paljon. Hän kokee sen selvästi myös itse ihan hyvänä asiana, koska poisti eston.
Toki tuon ikäisen kuuluisi jo itse huolehtia asioistaan, mutta kaikki aikuisetkaan eivät siihen aina kykene. Joskus tarvitaan apua ja tuka, vaikka aikuisen iässä ollaankin.