Lue keskustelun säännöt.
Pää savuaa taas ton miehen kanssa, auttakaa!
26.02.2017 |
Hyvin alko tämäkin päivä. Mies lähti pelimatkalle ja mun piti kirjottaa yks työjuttu pöytäkoneella. Meillä on siis vaan yks yhteisessä käytössä oleva kone, jota mies pääasiassa käyttää.
No eikö sieltä lävähtäny silmille miehen facen mesekeskustelu, jossa joku eukko on lähettäny sille alastonkuviaan. Ja näitä on lähetelly jo pidemmän aikaa näköjään. Jututkin näkyy olevan aika seksuaalissävytteisiä molemmin puolin.
Just nyt tekis mieli pakata äijän kamat ja roudata ne tonne parkkipaikalle odottamaan omistajaansa. Tää ei oo eka kerta, kun se tekee tätä. Mä olen vuosia sitten tehny sille selväks, etten tollasta viestittelyä hyväksy, edelliset kerrat oli sillon, kun lapset oli vauvoja. Kun se huomio kuulemma vaan tuntuu niin hyvältä! Hemmetin huomionkipee kakara. Heti jos ei herran miellyttämiseen keskitytä ihan kympillä, hakee se huomionsa jostain muualta.
Ehkä ymmärtäisin jos meidän liitto olis täysin seksitön ja muuta, mut kun ei ole. Pari kuukautta olen ollu tavallista kiireisempi ja väsyneempi kun on uusi työ, peittoakin on silti heilutettu useamman kerran viikossa.
Mitä vittua mä teen ton kanssa? Tiedän jo valmiiks mihin keskustelu äijän kanssa johtaa. Se haukkuu mut sairaalloisen mustasukkaseks ja vannoo viattomuuttaan, koska ei hän voi sille mitään, jos joku haluaa kuviaan hälle lähettää. Ja noi jutut, miten vois naisen kanssa tehdä kaikenlaista, jos ei olis naimisissa, kuittaa ihan vaan viattomaks flirtiks. Ehkä se onkin viatonta, mut musta ei kuitenkaan mitenkään hyväksyttävissä naimisissa olevalta ihmiseltä. Lopuks musta tuntuu et mun on pyydettävä anteeks, kun aiheutin riitaa ja mielipahaa koko perheelle. Näin se on ennenkin menny. Jotenkin toi osaa aina kääntää jutun mua vastaan. Ja mä jään nuolemaan haavojani ja koitan unohtaa koko jutun.
Aika sekavaa tekstiä, mut nyt ei oikeen ajatus kulje, sydän hakkaa ja kädet tärisee. Olenko mä teistä muista tiukkapiponen ja mustasukkanen nillittäjä, kuten mies antaa ymmärtää? Siis onko tää ongelma vaan mun korvien välissä? Mitä tekisitte mun asemassa?
Kommentit (145)
Syvällä sisimmässäsi uskot että sinussa on vika vaikka järki sanoo toista.
Nyt on aika kuunnella sitä järjen ääntä ja miettiä mitä SINÄ haluat ja millaista elämää haluat jatkossa elää.
Pidä pää kylmänä ja pidä puolesi mahdollisimman asiallisesti ja kylmästi tai mies jyrää sinut taas kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on jäänyt vaivaamaan, mihin ap:n mies katoaa aina kun normaalisti olisivat jääneet riitelemään, mutta nyt on poissa pitkiä aikoja eikä vaan viilennä itseään pihalla.
Joskus sekaannuin vahingossa varattuun mieheen. Siinä loppuvaiheen kiemuroissa mies alkoi tuntea yhä enemmän vetoa minua kohtaan ja vähemmän kotia kohtaan ja sitten ihan pikkuriidasta lähti kotoa pois - minun luokseni. No, eihän sitä jatkunut kuin parin viikon ajan, kun sitten me molemmat naiset aloimme saada tarpeeksemme, mutta tulipahan mieleeni tästä ap:n tarinasta tämä oma kokemukseni ja siksi vähän haiskahtaa tuo miehen hanakkuus lähteä ovesta ulos.
Mä varmaan lavastaisin vastaavan tilanteen, ja "jäisin kiinni". Työkaveri vaikka lähettelee alastonkuviaan.,.. "mä en voi sille mitään". Ja ehkä sitä kautta mies voi tajuta, että missä se oma raja tolla kohtaa menee.
itse jouduin lavastamaan miehen alkon käytöstä tilanteen.. makasin "sammuneena lattialla" kun hän tuli töistä kotiin, lähdin siitä sitten "suivaantuneena" "baariin" (kaverin luo) kun olin niin pottuuntunut ukon nalkutukseen... palasin "krapulassa" takaisin kotiin, kun olin "sammunut" kaverin sohvalle "baariillan jälkeen".
Meni laakista jakeluun.. Örisin just samalla tavalla siinä lattialla "sammuneena" kun mies koitti mua pystyyn kammeta, että "vittu hei, mä haluun nukkuu tässä". Olin myös "kussut housuun" eli kaadoin vettä haaroväliin, just silleen että näytti että olisin ollut kussut housuun..
Ja kun mies oikeasti katseli mua "siinä kunnossa", mitä hän itse kiskoi menemään, ja ensimmäisenä vittuilen, ja jos pienikin harmistunut sana, niin baariin baariin vaan.. ja siinähän mietti missä olin koko yön. Voinen kertoa että meillä oli ystävättären kanssa oikein mukava leffailta hyvine ruokineen. =D =D
Vielä tänäkin päivänä mies luulee että vetelin överit. Mutta antaa luulla. Hän kerrankin näki miltä se toisen silmissä näyttää, tuntuu ja kuullostaa.. Toki ottaa alkoa toisinaan, mutta on siistynyt huomattavasti tapojaan, eikä mun tartte "nalkuttaa".
tsemiä
Minusta AP kuulostaa tilanteeseen nähden kylmän fiksulta - on aika hyvin tilanteen tasalla ja jo nyt järkevästi tietää, ettei nämä koskaan ole täysin mustavalkoisia asioita. Vikaa on 100% varmasti kummassakin kun suhteessa menee huonosti. Se että jakautuuko se 50/50, 95/5 vai miten, on sitten toinen asia.
Minusta kamalaa että "tuki" on ylenpalttista uhriuttamista ja jalkarätiksi huutelua. Minä en ainakaan saa lainkaan semmoista kuvaa hänestä. Itseasiassa kuvittelisin että kyseessä on hyvin koulutettu ja laadukas nainen, joka tietää paikkansa.
Ja jätän sillekin mahdollisuuden, että mies on voinut _tuntea_ esim. jääneensä kotona hieman tossukan rooliin, mikä voi johtaa hyväksynnän saamiseen ulkopuolelta.
Esimerkiksi urheilijalle voi olla kova paikka, kun pienten lasten hoito tutkitusti vähentää miehellä testosteronituotantoa. Eikä sitä osaa miehen mieli heti ymmärtää, että luonnolla on keinonsa muuttaa ihmistä käyttötarkoitukseen sopivaksi.
En siis sanallakaan selittele että teot olisi oikeita, mutta jos jotain kiinnostaa yksi mahdollinen mekanismi tollaisten asioiden taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Minua on jäänyt vaivaamaan, mihin ap:n mies katoaa aina kun normaalisti olisivat jääneet riitelemään, mutta nyt on poissa pitkiä aikoja eikä vaan viilennä itseään pihalla.
Joskus sekaannuin vahingossa varattuun mieheen. Siinä loppuvaiheen kiemuroissa mies alkoi tuntea yhä enemmän vetoa minua kohtaan ja vähemmän kotia kohtaan ja sitten ihan pikkuriidasta lähti kotoa pois - minun luokseni. No, eihän sitä jatkunut kuin parin viikon ajan, kun sitten me molemmat naiset aloimme saada tarpeeksemme, mutta tulipahan mieleeni tästä ap:n tarinasta tämä oma kokemukseni ja siksi vähän haiskahtaa tuo miehen hanakkuus lähteä ovesta ulos.
Tiedän missä vietti eilisillan, sunnuntaista en tiedä. Ehkä tuon yhden tutun naisen kanssa? Tai jollain muulla kaverilla. Olin niin vihainen että en viitsinnyt edes kysyä.
Outoahan tuollainen paikalta häipyminen on, ei yhtään miehen tapaista. Tosin en mä olisi tällaisenkaan sanonut olevan miehen tapaista, menneistä huolimatta.
Kun luen näitä itse kirjoittamiani tekstejä, tajuan, ettei meidän suhde kovinkaan hyvältä muiden korviin kuulosta. Eikä siis omiinikaan sikseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta AP kuulostaa tilanteeseen nähden kylmän fiksulta - on aika hyvin tilanteen tasalla ja jo nyt järkevästi tietää, ettei nämä koskaan ole täysin mustavalkoisia asioita. Vikaa on 100% varmasti kummassakin kun suhteessa menee huonosti. Se että jakautuuko se 50/50, 95/5 vai miten, on sitten toinen asia.
Minusta kamalaa että "tuki" on ylenpalttista uhriuttamista ja jalkarätiksi huutelua. Minä en ainakaan saa lainkaan semmoista kuvaa hänestä. Itseasiassa kuvittelisin että kyseessä on hyvin koulutettu ja laadukas nainen, joka tietää paikkansa.
Ja jätän sillekin mahdollisuuden, että mies on voinut _tuntea_ esim. jääneensä kotona hieman tossukan rooliin, mikä voi johtaa hyväksynnän saamiseen ulkopuolelta.
Esimerkiksi urheilijalle voi olla kova paikka, kun pienten lasten hoito tutkitusti vähentää miehellä testosteronituotantoa. Eikä sitä osaa miehen mieli heti ymmärtää, että luonnolla on keinonsa muuttaa ihmistä käyttötarkoitukseen sopivaksi.En siis sanallakaan selittele että teot olisi oikeita, mutta jos jotain kiinnostaa yksi mahdollinen mekanismi tollaisten asioiden taustalla.
Ihan mielenkiintoinen ja uusi näkökulma. Mut on kasvatettu jo lapsena hyvin itsenäiseksi, opetettu että pikkuasioista ei pidä valittaa eikä myöskään ole ylenpalttisesti kiitelty eikä kehuttu. Tämä näkyy kyllä parisuhteessani. Mies puolestaan on kasvanut kodissa, jossa esim. flunssassa on saanut äidin rajattoman huomion ja kotitöistä kiitosta. Mä en muista kovinkaan usein kehua asioista jotka on mulle jokapäiväisiä. Ei se iso vaiva olisi, kun toinen sitä huomiota kaipaa.
Ap
Älä hyvä ihminen pakkaa sen kamoja: heitä.
Itse olisin käskenyt käyttää ovea jo ensimmäisestä kerrasta.
Ihmisellä on oikeus tuntea itsensä arvokkaaksi, puhun nyt sinusta. Miehen "huomionkipeys" on kyllä aivan jotakin muuta.
Ole rauhallinen. Tämä ei oo sun syy vaan sen.
Nuo viestit ei myöskään tuon miehen osalta ole "vaan virhe". Virhe on tilata Pepsi Coca Colan sijasta. Tämä on niin monta virhettä kerralla että ne on kyllä suunniteltu etukäteen.
Ihmisiä kyllä löytyy maailmasta, parempia kuin tämä mies. Jätä se ja suojele itteäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommasit tommosen miehen kanssa lapset, koska....?
Ota ero ja vuoroviikoin kakarat isukille. Hommaat paremman ukon.
Jospa kattelet uuden miehen ja lähet meneen. Kuka on niin idiootti että antaa toisen käyttää hyväksi 24/7?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en muista kovinkaan usein kehua asioista jotka on mulle jokapäiväisiä. Ei se iso vaiva olisi, kun toinen sitä huomiota kaipaa.
Ap
Tuli sitten toinen kierros eteen tai ei, niin tässä on kuitenkin hyvä asia joskus opetella. Siinä vaan tuntee karskimpikin mies itsensä tarpeelliseksi, kun se joskus ääneen sanotaan. :)
Ja ei, en oo todellakaan sua sitte syyllistämässä tässä! Tiedän kokemuksesta, kuinka vittumainen kalvaminen käy tommosen asian tullessa esiin ja se musta möykky jossain rintalastan alla on äärimmäisen tukahduttava fiilis.
Vittuako ruikutat. Anna ukolle potku perseelle ja viskaa kamat hankeen odottamaan ottajaansa. Saat varmaan kullia muualtakin kuin entiseltä ukoltasi, jos et ole ihan riihen seinästä reväistyn näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin alko tämäkin päivä. Mies lähti pelimatkalle ja mun piti kirjottaa yks työjuttu pöytäkoneella. Meillä on siis vaan yks yhteisessä käytössä oleva kone, jota mies pääasiassa käyttää.
No eikö sieltä lävähtäny silmille miehen facen mesekeskustelu, jossa joku eukko on lähettäny sille alastonkuviaan. Ja näitä on lähetelly jo pidemmän aikaa näköjään. Jututkin näkyy olevan aika seksuaalissävytteisiä molemmin puolin.Just nyt tekis mieli pakata äijän kamat ja roudata ne tonne parkkipaikalle odottamaan omistajaansa. Tää ei oo eka kerta, kun se tekee tätä. Mä olen vuosia sitten tehny sille selväks, etten tollasta viestittelyä hyväksy, edelliset kerrat oli sillon, kun lapset oli vauvoja. Kun se huomio kuulemma vaan tuntuu niin hyvältä! Hemmetin huomionkipee kakara. Heti jos ei herran miellyttämiseen keskitytä ihan kympillä, hakee se huomionsa jostain muualta.
Ehkä ymmärtäisin jos meidän liitto olis täysin seksitön ja muuta, mut kun ei ole. Pari kuukautta olen ollu tavallista kiireisempi ja väsyneempi kun on uusi työ, peittoakin on silti heilutettu useamman kerran viikossa.Mitä vittua mä teen ton kanssa? Tiedän jo valmiiks mihin keskustelu äijän kanssa johtaa. Se haukkuu mut sairaalloisen mustasukkaseks ja vannoo viattomuuttaan, koska ei hän voi sille mitään, jos joku haluaa kuviaan hälle lähettää. Ja noi jutut, miten vois naisen kanssa tehdä kaikenlaista, jos ei olis naimisissa, kuittaa ihan vaan viattomaks flirtiks. Ehkä se onkin viatonta, mut musta ei kuitenkaan mitenkään hyväksyttävissä naimisissa olevalta ihmiseltä. Lopuks musta tuntuu et mun on pyydettävä anteeks, kun aiheutin riitaa ja mielipahaa koko perheelle. Näin se on ennenkin menny. Jotenkin toi osaa aina kääntää jutun mua vastaan. Ja mä jään nuolemaan haavojani ja koitan unohtaa koko jutun.
Aika sekavaa tekstiä, mut nyt ei oikeen ajatus kulje, sydän hakkaa ja kädet tärisee. Olenko mä teistä muista tiukkapiponen ja mustasukkanen nillittäjä, kuten mies antaa ymmärtää? Siis onko tää ongelma vaan mun korvien välissä? Mitä tekisitte mun asemassa?
Näin miehenä en saata sanoa muuta kuin:
"JÄTÄ SE SIKA"
ei se siitä miksikään muutu,ja pelimatkallaan varmaan nyt pelaa vanhinta peliä
Vierailija kirjoitti:
Hyvin alko tämäkin päivä. Mies lähti pelimatkalle ja mun piti kirjottaa yks työjuttu pöytäkoneella. Meillä on siis vaan yks yhteisessä käytössä oleva kone, jota mies pääasiassa käyttää.
No eikö sieltä lävähtäny silmille miehen facen mesekeskustelu, jossa joku eukko on lähettäny sille alastonkuviaan. Ja näitä on lähetelly jo pidemmän aikaa näköjään. Jututkin näkyy olevan aika seksuaalissävytteisiä molemmin puolin.Just nyt tekis mieli pakata äijän kamat ja roudata ne tonne parkkipaikalle odottamaan omistajaansa. Tää ei oo eka kerta, kun se tekee tätä. Mä olen vuosia sitten tehny sille selväks, etten tollasta viestittelyä hyväksy, edelliset kerrat oli sillon, kun lapset oli vauvoja. Kun se huomio kuulemma vaan tuntuu niin hyvältä! Hemmetin huomionkipee kakara. Heti jos ei herran miellyttämiseen keskitytä ihan kympillä, hakee se huomionsa jostain muualta.
Ehkä ymmärtäisin jos meidän liitto olis täysin seksitön ja muuta, mut kun ei ole. Pari kuukautta olen ollu tavallista kiireisempi ja väsyneempi kun on uusi työ, peittoakin on silti heilutettu useamman kerran viikossa.Mitä vittua mä teen ton kanssa? Tiedän jo valmiiks mihin keskustelu äijän kanssa johtaa. Se haukkuu mut sairaalloisen mustasukkaseks ja vannoo viattomuuttaan, koska ei hän voi sille mitään, jos joku haluaa kuviaan hälle lähettää. Ja noi jutut, miten vois naisen kanssa tehdä kaikenlaista, jos ei olis naimisissa, kuittaa ihan vaan viattomaks flirtiks. Ehkä se onkin viatonta, mut musta ei kuitenkaan mitenkään hyväksyttävissä naimisissa olevalta ihmiseltä. Lopuks musta tuntuu et mun on pyydettävä anteeks, kun aiheutin riitaa ja mielipahaa koko perheelle. Näin se on ennenkin menny. Jotenkin toi osaa aina kääntää jutun mua vastaan. Ja mä jään nuolemaan haavojani ja koitan unohtaa koko jutun.
Aika sekavaa tekstiä, mut nyt ei oikeen ajatus kulje, sydän hakkaa ja kädet tärisee. Olenko mä teistä muista tiukkapiponen ja mustasukkanen nillittäjä, kuten mies antaa ymmärtää? Siis onko tää ongelma vaan mun korvien välissä? Mitä tekisitte mun asemassa?
Jättäisin petollisen puolison. Jollei aktiivisesti pettäisikään,niin haaveilee sellaisesta ja on halveksuva sinua kohtaan. Oikeastaan vastasit jo itse kysymykselläsi kysymykseen. Haluatko viettää elämäsi päivät syän pamppaillen ja käet täristen seuratessasi kelvottoman parisi haaremi-haaveita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän mies voi ottaa sinua tosissasi kun et itsekään ole tosissasi.
Huoh, olet ihan oikeassa. Mun on vain vaikea tehdä mitään konkreettista päätöstä kun en ole saanut edes puhuttua miehen kanssa kunnolla. Ei kai sitä nyt hemmetti vieköön voi erota ilman että asioista puhutaan?
Mies ei ennen ole ikinä lähtenyt tuolla tavalla ulos kesken riidan, kuten eilen ja tänään. Yleensä se jaksaa inttää vaikka läpi yön sitä omaa kantaansa oikeaksi. Senkin syy mietityttää. Eikö sitä kiinnosta vai..?
Ap
En oikein jaksa uskoa, että miehesi yksinään inttää kantaansa, ellei hänellä olisi jotakuta joka läpi yön inttää vastaan. Lisäksi kerroit, että hän syyttää sinua siitä että TAAS raivoat turhaan. Viestiesi rivien välistä on luettavissa, ettet ole mikään helppo persoona. En yhtään ihmettelisi, jos miehesi alkaa väsyä sauhupäärouvaansa.
Kyllä näitä on mitkä riitelee vaikka yksinään. Toista valvotetaan vaikka koko yö jankkaamalla sitä omaa asiaa eikä lopu vaikka miten käskisi, pyytäisi tai vaikka rukoilisi olemaan jankkaamatta. Ei lopu edes siihen vaikka menisi toiseen huoneeseen nukkumaan. Ja siinä alkaa kyllä kenen tahansa pää sauhuamaan.
Niin, viimeksihän raivosin samasta asiasta kuusi vuotta sitten.
En varmasti ole täydellinen vaimo. Mulla on työ, joka vaatii välillä huomioni vapaa-ajallakin, 6- vuotiaat kaksoset jotka myös vaatii oman osansa, koti pitää siivota ja ruoka laittaa. Harrastaakin välillä haluan vastapainona velvoitteille. Parhaani mukaan kuitenkin yritän myös mieheni huomioida, järjestää yhteistä aikaa ja tekemistä. Vuoden alussa aloitin uudessa työtehtävässä, johon perehtyminen on syönyt myös yhteisiä iltoja. Lähdin tähän työhön miehen tukemana. Kauaa ei tuki valitettavasti kestänyt näköjään.
Mitä tuohon riitelyyn tulee, niin mies on juuri näitä, jotka ei erimielisyyksissä anna toisen lopettaa ja ennen kuin on varmistanut saaneensa sen viimeisen sanan. Yhteisien vuosien aikana olen useita kertoja pyytänyt anteeksi mielipidettäni vain saadakseni nukkua.
Ap
Lakkaa nyt hyvänen aika olemasta kynnysmatto! Ikinä ei mielipidettä pyydetä anteeksi, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Voi pyytää anteeksi, jos mielipide loukkaa, mutta ei itse mielipidettä. Tuossa tilanteessa minä kysyisin, että tätä mieltä minä olen, onko se kiellettyä? Alatko sinä jo määrätä mitä mieltä saan asioista olla?
Onko tilanne muuttunut/edistynyt?
Voimia ap:lle! Toivittavasti olette edistyneet tilanteessa!
Palstalla oli viime viikolla todella tärkeä rooli mun ajatusteni selvittämisessä, kiitos kaikille ketjuun kirjoittaneille. Moni sai mut näkemään elämäni uudessa valossa ja ulkopuolisen silmin. En pitänyt näkemästäni.
Miehen kanssa tilanne on se, että pariterapia aika on varattu. Mieskin siis viimein suostui näkemään, että hänen käytöksensä aiheuttaa suhteessamme ongelmia.
Asumuserostakin on keskusteltu, päätöksiä asunnon myynnin ja muun suhteen ei kuitenkaan ole vielä tehty. Itse mietin vaihtoehtona, että jos pari terapiakäyntiä katselisin, saadaanko tilannetta yhtään purettua ja tekisin päätökseni vasta sitten.
Paljon on puhumatta ja selvittämättä, eikä luottamuksesta ole enää jäljellä, kuin rippeet, joten suuria odotuksia minulla ei tuosta terapiasta ole, mutta toivon kuitenkin saavani terapiasta apua edes eron käsittelyyn, jos ei muuta.
Ap
Tsemppiä jatkoon. Älä kiirehdi turhaan, eroomaan ehdit ens kuussakin. Tärkeintä et tiedät ite mitä sä haluat.
Mies ei tule muuttumaan koska kukaan ei halua luopua saavutetuista eduista.
Sinä alistut ja pyytelet anteeksi ja mies tekee jatkossakin mitä haluaa. Toki saat jatkaa kodin-ja lastenhoitajan virkaa kunhan et vaan nalkuta ja vaadi mitään.