Onko jokin videopeli saanut sinut itkemään?
Kommentit (100)
Ei varsinaisesti itkettänyt, mutta itseäni ahdisti Wolfenstein: New Orderissa alkupuolella kohtaus, jossa sen mielisairaalan johtajan piti luovuttaa vasten tahtoaan potilaita niille natsi-sotilaille, jotka sitten veivät ne potilaat joihinkin ihmiskokeisiin (joista ei ole paluuta). Osaan kuvitella kyseisen lääkärin tuskan, kun yrittää epätoivosesti puolustaa potilaitaan, mutta joutuu kuitenkin lopulta antamaan periksi.
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kyllä osaltaan aivan mieletön kuvaus siitä, mitä 45-v mies ei voi ymmärtää. Ei vaan voi. Koskaan.
Luulet vain. En ole enää kovin kaukana tuosta merkistä ja itkin walking dead 1&2 sekä life is strange + bts :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että kuulostaa hölmöltä.
Mutta Dragon Age 2 sai itkemään, kun
SPOILER ALERT!!!
Anders paljastui mulkeroksi. Ärsytti ihan hirveästi ja oli kusetettu olo.
Dragon agen (1) aikana oli tunteet pinnassa, pelasin sen läpi flunssan aikana ja olin vähän liiankin mukana kaikessa.
Dragon age 1 loppu ja Lelianan kohtalo itketytti hieman.
On. Ja ihan vaan sen takia koska en päässyt eteenpäin. Tätä käytöstä seliittää ehkä hieman se, että muutaman viikon päästä koin totaalisen uupumisen pitkään jatkuneen kuormittavan elämäntilanteen vuoksi. :)
Vierailija kirjoitti:
Klassikko, Final Fantasy VII, kohtaus joka aikanaan järkytti pelaajia, jopa niin paljon että moni hakkeroi menehtyneen hahmon takaisin peliin (gamesharkilla kai).
Lapsuuteni traumaattisin kokemus.
Final fantasy VI:n fanit huomio! Kaikki muistaa ihanan oopperakohtauksen, mutta oletteko kuullut vielä tätä
oikeasti laulettua versiota https://www.youtube.com/watch?v=eGl4FqUeFS0 ? Saa minut kyyneliin joka kerta
Vierailija kirjoitti:
Itsekin itkin ensimmäistä kertaa pelille tuon mass effect kolmosen lopussa. SPOILER ALERT! Etenkin se kohta kun Shepardin muistolaatta kiinnitetään seinään. En ymmärrä miksi ihmiset on niin raivoissaan siitä lopusta. Yksi vaikuttavimpia ellei vaikuttavin loppu millekään pelille/pelisarjalle.
No täytyy olla aika vähään tyytyväinen, jos ei ota päähän. Sama kuin jos Tähtien sodassa Luken ja Vaderin miekkaillessa paikalle tulee joku juoneen täysin liittymätön ja aikaisemmin näkymätön vauvannäköinen kääpiö ja sanoo, että tää oli nyt tässä. Luke saa näistä napeista valita, minkävärisen lopun haluaa.
Abe's odyssey tai exoddus. Tahkosin sitä räyhäävien ja lisääntyvien "koirien" kenttää ihan tuskassa ja itkin vitutuksesta. Olin tuolloin jo 27-vuotias yliopisto-opiskelija ja yhden lapsen äiti. Todella kypsää. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Brothers: A tale on two sons
Tämän tulin vastaamaan. Ihan mahtava satu pelimuodossa. Tällaisia saisi todellakin tulla lisää.
Sama täällä. Hieno satu, johon oli helppo eläytyä mukaan. En tahdo spoilata pelin tarinaa, mutta tietty tapahtuma (johon luultavasti edellisetkin viittaavat) tuli itselleni täytenä yllätyksenä ja nosti kyllä kyyneleet silmiin.
Heavy Rain (Beyond Two Soulsin "edeltäjä") on myös interaktiivinen elokuva, jonka tarina koskettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin itkin ensimmäistä kertaa pelille tuon mass effect kolmosen lopussa. SPOILER ALERT! Etenkin se kohta kun Shepardin muistolaatta kiinnitetään seinään. En ymmärrä miksi ihmiset on niin raivoissaan siitä lopusta. Yksi vaikuttavimpia ellei vaikuttavin loppu millekään pelille/pelisarjalle.
No täytyy olla aika vähään tyytyväinen, jos ei ota päähän. Sama kuin jos Tähtien sodassa Luken ja Vaderin miekkaillessa paikalle tulee joku juoneen täysin liittymätön ja aikaisemmin näkymätön vauvannäköinen kääpiö ja sanoo, että tää oli nyt tässä. Luke saa näistä napeista valita, minkävärisen lopun haluaa.
Olen samaa mieltä. Ihan ihmeellinen lopetus. Sen olisi voinut vetää kunnialla kotiin ziljoonalla eri tavalla, tyylikkäästi. Jäi sen verran paha maku suuhun, etten ole voinut noihin vielä palata lainkaan.
Planescape: Tormentin Ignus kokonaisuudessaan kyllä itketti! Ja Nameless One myös. Huh että on hyvin kirjotettu!
Täällä jo useampaan otteeseen mainitut FFVII, Witcher III, Brothers: a Tale of Two Sons ja The Last of Us koskettivat myös allekirjoittanutta syvästi.
Tämän lisäksi myös aikoinaan PS3:lle julkaistu Journey liikutti ihan kyyneleisiin asti. Aloin yhtenä päivänä pelaamaan kyseistä peliä oikeastaan ihan kylmiltään ja tietämättä juuri mitään siitä ennakkoon enkä pystynyt sitä ennen lopputekstejä lopettamaan. Ikimuistoistoisin hetki oli se, kun vasta pelin loputtua minulle valkeni, että suurimman osan ajasta apunani ollut hahmo olikin oikea ihmispelaaja eikä tekoäly...
Vaikka kommunikointimme oli pelimekaniikasta johtuen erittäin rajoittunutta ja yksinkertaista, niin silti koin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja uskoa ihmisten kykyyn ja tahtoon auttaa toisia. Voimakkain kokemus ajoittui kuitenkin pelin loppuun, kun autoimme toisiamme kipuamaan/ryömimään kohti vuorenhuippua voimakkaan lumimyrskyn keskellä.
Hei kertokaa, mikä Witcher 3:ssa on teitä koskettanut. Haluaisin mielenkiinnosta kuulla :) Jos laitatte spoilereita, niin laittakaa varoitus ensin :)
WoW saa minut itkemään lähes päivittäin kun kaikki hahmoluokat on raiskattu piloille kaikenmaailman instant 110 boostien takia.
Final Fantasy XIII-2 / FF XIII Lightning Returns
Vierailija kirjoitti:
Hei kertokaa, mikä Witcher 3:ssa on teitä koskettanut. Haluaisin mielenkiinnosta kuulla :) Jos laitatte spoilereita, niin laittakaa varoitus ensin :)
Ei itkettänyt, mutta pisti pännimään, SPOILER, millaiseksi Dijkstra paljastui lopulta. Ei sopinut omaan pirtaani se. Luulin erilaiseksi.
NHL 17 itkettää sen vuoksi kun se on typeriä bugeja täynnä. Asiat mitkä on osattu tehdä jo 20 vuotta sitten oikein, tehdäänkin nykylätkään jostain syystä väärin. EA-sports voi kilpailun puutteessa sutaista vasemmalla kädellä paskan jääkiekkopelin ja se myy silti, kun ei ole vaihtoehtojakaan.
Alien Isolation. Turhautuminen. Ensin oli lentää ohjain seinään, sitten tuli itku ja lopulta ragequit. Viikkoa myöhemmin käyttöön helpompi vaikeustaso ja kas kummaa, läpi meni. Seuraava läpipeluu suosiolla noviisilla (jota ei omalla peluukerralla vielä ollut).
Veikkaan että peliä pelanneet osaavat arvata kohdan...
Ihan ihmeellisiä pelejä pelaatte, oon nevöhöört niistä. Itse olen herkistynyt ainakin Max Paynen lopussa kun Poets of the Fall:n Late goodbye alkaa soimaan. Samoin kun alkuperäisiä hahmoja kuoli Red dead redemptionissa.