Vegaani. Millaista lihaa haluaisit syödä?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on toivonut, että hän haluaisi tehdä viimeisen palveluksen perheelle vielä kuoltuaankin ja että hänestä tehtäisiin ruokaa perheelle. Rakastan miestäni tietysti vielä kuoleman jälkeenkin ja toteutan hänen toiveensa vaikka vegaani olenkin. Teen miehestäni hänen lempiruokaansa maksaa härkäpapujen kera ja ruokajuomaksi chiantia.

Tästä tuli muuten mieleen, että useampi tuntemani vegaani ja kasvissyöjä  on jossain vaiheessa heittänyt teinimäiseen sävyyn sanonut, että heidän mielestään ihmisiä pitäisi myös teurastaa ruoaksi ja sitä he voisivat hyvin mielin maistaa. Yrittiköhän tuo olla joku "shokeeraava näpäytys" minulle, koska olen sekasyöjä, vai oletteko oikeasti tuota mieltä? Pitäisikö ihmisiä ihan kasvattaa ruoaksi vai söisittekö free range-yksilöitä? Eikö ihmisen lihaan muka liittyisi eettisiä ongelmia tai edes tässä ketjussa mainittua ällötystä?

Useamman eri pituisen vegaanipätkän vetäneen ihmisen tuntevana olen huomannut että pitkän linjan vegaanit joko syövät ajoittain lihaa salaa tai sitten heidän terveytensä alkaa reistaamaan. Moni on ihana ihminen mutta kyllä itseäkin ottaa vähän pattiin se "älä sit kerro kellekään, hys hys heh heh" baari-illan jälkeen. Pari on tunnustanut suoraan, että joutuvat terveytensä takia syömään eläintuotteita mutta pitävät kulissia yllä eettisistä syistä ja, no rehellisesti, koska ovat niin kovaan ääneen monta vuotta tuominneet asian.

En ole aatteellinen vegaani, mutta ruokavalioni on käytännöllisesti katsoen lähes vegaaninen, koska en voi terveydellisistä syistä syödä tällä hetkellä mitään eläinproteiinia.

Eniten tekee mieli juustoa, ja hyvänä kakkosena kengurun liha.

Olen kasvissyöjä koska en pidä lihasta enkä koskaan ole sitä oppinut syömään. 4-vuotiaana minulle tarjoiltiin lihapullia koska "kyllä lapsen pitää kunnon ruokaa saada!" mutten pitänyt niistä. Siihen jääkin minun punaisen lihan kokemus. Vegaani olen eettisistä syistä. Jos lihaa söisin, niin riistaa eettisyyden takia. Mistäpä minä tosin tiedän kun en koskaan ole maistanut enkä halua.

Ajatuskin kuolleen eläimen laittamisesta suuhun oksettaa.

Vegaani olen ollut 20 vuotta.

Kanaa tekee joskus mieli. Samoin munia. Kuitenkaan en oikeasti ehkä voisi syödä kanaa. Munia kyllä, jos ne muninut kana on varmasti onnellinen. Käytännössä en siis voi syödä munia.

Joskus mietin, söisinkö nilviäisiä. Kuitenkaan mulla ei ole ongelmia hunajan kanssa (eli en oikeastaan ole puhdas vegaani, vaan erittäin tiukka vegetaristi). Ehkä joskus vielä pidän jonkun nilviäisperjantain. Hyönteisiä ehkä söisin, jos niitä olisi tarjolla.

Kulisseista en välitä. Jos rupean syömään nilviäisiä, voin kyllä tiedottaa sen kaikille, jos se jotakuta kiinnostaisi. "Kukkuu! Söin etanan! En ole enää vegaani!"

Toki lempparijuttuja entisestä elämästä on ikävä (graavilohi, pekoni, miinus medikkapihvi), mutta ei vaan kykene ellei joku aseella uhkaa.

Mitään seläntakana syömistä ei voi yleistää veganismiin, yksilö ei ole aate.

Veganismi on pyrkimys, itse en pysty näännyttämän itseäni nälkään ehdoin tahdoin (esimerkkinä) tai muuten uhraamaan terveyttäni. Tosin terveyteni on erinomainen.

Olen muutaman kerran harkinnan jälkeen valinnut ovo-laktovaihtoehdon, kun vegaanista ei ollut saatavilla ja olosuhteet sanelivat syömisen pakon, varmaan joku toinen vegaani olisi valinnut kuuden tunnin vaelluksen jälkeen toisin, en suomi itseäni valinnastani ja olen vegaani tästä huolimatta.

Oletteko te muut vegaanit huomannet sellaista, että syötte mitä tahansa ruokaa hyvällä halulla, jos se on vegaanista? Mä en ennenkään ollut nirso, mutta nykyisin olen oikea jätemylly. Kaikki maistuu. Jos mulle isketään eteen kylmiä tölkkipapuja, suorastaan ratkean riemusta. Ruoka on hieno asia.

Olen ollut vuoden vegaani. Teen kotona hyvää ruokaa ja olen tarkka, mutta siltikin nakertelisin innoissani vaikka kuivaa näkkileipää.