Miten sinä opit laittamaan ruokaa?

Vanhempia ja isovanhempia ruuanlaitossa auttamalla. Koulussa oli kotitaloutta ja keittokirjan ohjeita osaa hölmömpikin seurata.

Opettelin itse kokkaamaan kokeilun ja erehdyksen kautta. Tein hyvää lasagnea jo kymmenenvuotiaana.

Kotona piti osallistua jo pienestä pitäen. Kyllähän siinä oppii ja rupeaa myös soveltamaan ja kokeilemaan. Kotitaloutta yläasteella. Köyhä opiskeluaika, jolloin jopa se yliopiston opiskeluhintainen ruoka oli liian kallista, pakotti tekemään itse. Nyt 37v ja osaan vaikka ja mitä. Arkista ja juhlavaa.

Itse kokeilemalla kun olen muuttanut pois kotoa 18-vuotiaana enkä sitä ennen juuri kokkaillut, toki kotitaloudessa olin ollut yläasteella. Voi muistan vieläkin ensimmäiset kanakastikekokeiluni kun tuli ällöä viillokkia, mutta nyt taidan sen täydellisesti :)

Emäntäkoulussa, eikä peruskoulun kotitaloustuntien opit täysin hukkaan menneet. Kotona seurasin ruuanlaittoa sivusta pienestä pitäen, mutta vasta aikuisena aloin opetella ruuanlaittoa enemmän omassa kodissa.

Ei potut&liha ole mitenkään huonoa ruuanlaittoa, vaan alku. Siihen nyt vaan lisäät uutta osaamista: opettelet tekemään 7 eri sorttia perunasta, samoin lihasta ja kalasta myös, ja lisäät salaatteja, kokeilet mausteita ( yksi mauste kerralla ja hyviä!), kokeilet uusia enemmän tai vähemmän erilaisia aineksia.

Hyvä keittokirja on iso apu. Sitä on paljon kätevämpi selata kuin nettiä, ja toimii mainiosta keittiössä työpöydän ja hellan ääressä. Kannattaa laittaa läpinäkyvään muovipussiin oikealta aukeamalta avattuna, niin ei roiskeet haittaa.

Kotona pakotettiin jo lapsena. Niinpä opin inhoamaan ruoanlaittoa, enkä vanhempieni kotoa muutettuani ole juurikaan kokannut. Onneksi tykkään voileivistä ja hedelmistä :)

Mieheni on kokki, joten opin häneltä laittamaan ruokaa kunnolla. Ennen kuin tapasin hänet oli kokkaamistaitoni lähinnä riisin keittämistä ja kanasuikaleiden paistoa ja puuron lämmittämistä mikrossa.

Exältä varmaan alunperin ja sen jälkeen vaan väsännyt kaikkea. En seuraa reseptejä vaan tykkään tehdä kokeiluja.

Kotona en halunnut opetella, koska oli puuhella ja -uuni ja kantovesi. Kotitaloustunnilla innostuin, kun oli sähkövehkeet ja juokseva vesi. Sittemmin kävin ravintolakoulun, jossa oli kaikilla linjoilla ruuanvalmistusta. Siihen aikaan kun opettelin, ei nettiä oltu keksittykään :-D

Perusasiat opin äidiltä. Omilleni muutettuani opettelin soveltamaan oppeja edulliseen kotiruokaan. Miehen tultua mukaan kuvioihin opetin tietoni hänelle. Hän on rohkempi kokeilija, yhdessä opettelimme mausteiden käyttöä. Nyt siirrämme oppejamme jälkikasvullemme.

Mun äiti oli "armoitettu" ruuanlaittaja eli todella taitava ja isäkin jo 60 -luvulla kiinnostunut ruuanlaitosta. Ainokaisena minulta ei vaadittu kotihommia joten ihan tyhjästä lähdin omaan kotiin. Jostain geeneistä se vaan tuli ja opin ruuanlaiton nopeasti. Rakastan ruuanlaittoa ja leipomista:)

Nykyinen mieheni oli suomenruotsalaisesta ns paremmasta perheestä mutta hänen lapsuudessaan oli hienoa syödä eineksiä joten sieltä tuli vain rapujuhlat meidän liittoon:D Mutta yhdessä teemme joka päivä kaikenlaisia herkkuja ja kokeilemme uusia reseptejä. Maailmalta on toki tarttunut myös jotain mukaan.

Omat lapset on olleet ruuanlaitossa mukana jo pienestä ja kaikki osaavat laittaa ruokaa ja leipoa. Onpa osalla jopa ammattina ruokaan liittyvät asiat. Niin se vaan geeneissä etenee:)

Äidin opissa, noin ekaluokkalaisesta lähtien. 10-12-vuotiaana osasin jo kaikki perusruuat. Vähitellen rupesin opettelemaan keittokirjojen avulla itse lisää. Nykyään on tietysti apuna valtava nettikirjasto, jonka ansiosta syntyy ruoka kuin ruoka.

Perusasiat opin isältä. Sitten kokeilemalla, reseptejä  ja ohjeita lukemalla lisää. Välillä soitin isälle ja kysyin neuvoja... Hyvä kokki musta on tullut  :) 

Olin jo ala-asteikäisenä innokas leipomaan. Yläasteella kotitalouden myötä kiinnostuin myös ruoanlaitosta ja siitä tulikin sitten ammatti. Nykyinen työnkuva ei ikävä kyllä sisällä juurikaan ruoanvalmistusta vaan siitä on tullut enemmänkin harrastus. En juurikaan käytä reseptejä vaan "tuunaan" ruoat omaan suuhuni sopiviksi.

Olen aina tykännyt ruoanlaitosta. Jo pikkulapsena "autoin" äitiä keittiössä. "Autoin" on tässä lainausmerkeissä, koska varmasti minusta oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Taidot ovat karttuneet pikkuhiljaa.

Kotona, koulussa köksän tunneilla ja lopulta ravintolakoulussa.

Kotona opin vain jotain yksinkertaisia perusjuttuja, kuten paistamaan lettuja ja keittämään perunoita ja laittamaan jotain siihen kylkeen. Voi kuulostaa siltä, ettei tuossa ole mitään osaamista, mutta olen esimerkiksi aikuisiällä kohdannut ihmisen, joka ei tiennyt, kuinka lettuja paistetaan ja miten taikina tehdään.

 Kotitaloustunnilla vasta opin suurustamaan. Mun äidin lapsuudessa oli ollut paljon kermakastikkeita ja hän ei niitä enää aikuisiällä halunnut harrastaa. Syötiin paljon ruokia kotona ilman kastikkeita, oli vähän kuivaa. Kotitaloustunneilla mun mielestä tehtiin muitakin hyviä perusruokia.

 Sukulaisilta olen myös oppinut ruoanlaittoa ja enemmän asennetta, että hyvä ruoka on ihanaa ja siitä voi nauttia. Äidilläni oli vähän kielteisempi asenne koko ruoanlaittoon.

Äiti oli mestarikokki ja Karjalassa syntynyt.

Ei itse saanut pahemmin käydä kouluja, niinpä hänelle oli tärkeää, että lapset keskittyivät opiskeluun, eivätkä hellan ääressä touhuamiseen.

Varmasti ensimmäiset lihapullani olivat makoisia, niissähän oli jauhelihaa, suolaa ja hiukka pippuria, kaiketi lasikuuliin verrattavaa kamaa.

Oppini etsin keittokirjoista ja nykyään osaan laittaa erinomaista ruokaa ja leipoa kaikenlaista.

Äiti sattui kerran vierailulle, kun leivoin karjalanpiirakoita, oli kuulema supisteluni vallan veikeä, opetti sitten oikean ja kätevän tavan tehdä kauniita piirakoita.

Tytär on saanut oppinsa minulta ja opetellut itse lisää.

En oikein tiedä. Olin kyllä kotona mukana keittiöhommissa alle kouluikäisestä (kiitos äidilleni siitä, että sen salli), ja olin kiinnostunut keittokirjoista ja luin niitä. Meillä oli mm. sellainen kirja kuin Ruokavuosi, jossa oli pelkkien reseptien lisäksi aika paljon yleistietoa vaikkapa siitä, miten kutakin ruoka-ainetta tulee käsitellä. Jotenkin tuntuu että lapsuudenkodissa keskityin kuitenkin lähinnä leipomiseen, ja sitten jouluruokiin, en tavalliseen arkikokkailuun.

Opiskelijasolun pimeä ahdas keittiö ei todellakaan innostanut ruoanlaittoon, mutta ehkä sielläkin jonkun sopan joskus keittelin. Ainakin muistan että kun rupesin niinä vuosina seurustelemaan niin silloinen kumppani oli sitä mieltä että osaan laittaa ruokaa (asui yksiössä, siellä oli tilaa kokkailla). Myöhemmässä vaiheessa opintoja muutin omaan yksiöön, siellä kyllä kokkasin, taisi minulla olla muutama keittokirja, joista katsoin reseptejä. Tosin paljon olen soveltanut myös omasta päästä, sitä vain on ajan myötä kehittynyt jonkinmoinen tuntuma esim. siihen, mitä tähteitä voi mihinkin ruokaan hyödyntää. Ruokien ravintoarvoista olen ollut kiinnostunut jo nuorena, lukenut niitä taulukoista ym.

Sitten asuin vuosia yhdessä yhden kasvissyöjän kanssa, jolloin tuli katseltua reseptejä vähän monipuolisemmin, kun piti oppia tekemään pavuista ja linsseistä jotain maukasta. Silloin oli jo netti, josta hakea vinkkiä.

Nykyään en ole mikään gourmet-kokki, mutta teen ihan hyvää monipuolista arkiruokaa ja pystyn tarvittaessa ottamaan huomioon erityisruokavaliot. En kuitenkaan mitenkään nauti ruoanlaitosta.

Luulisin että sillä on ollut paljon merkitystä, että olen päässyt keittiöön pienestä pitäen, ja että niinikään nuorena jo luin keittokirjoja ja ravinto-oppia. Yläasteella kun oli koulun kotitaloustunnit niin muistan että kaikki ruoanlaitto oli jo entuudestaan tuttua, en oppinut mitään uutta.

Kotona opin jonkin verran ja kotitaloustunneilla, naimisiin mentyä keittokirjan ohjeilla kokkailin.

Menin hotelli- ja ravintolakuluun kokkilinjalle. Huippuhyvä työharjoittelupaikka, sieltä sain korvaamatonta oppia. Kokin työtä tekemällä opin lisää.  Myöhemmin hankkinut vielä lisää koulutusta.

Nykyään opetan kokkioppilaita.