Menetänkö yhteishuoltajuuden?

Exä on "kuulemma" hakemassa yksinhuoltajuutta – siis joku tuttava on kertonut sinulle exän aikeista? Mitä jos ihan ensiksi puhuisit asiasta exän kanssa suoraan ja silmäkkäin. 

Koko asian ydin on lasten etu, ei se mitä heidän vanhempansa haluavat itselleen. 

Varsinaiseen kysymykseesi ei varmaan kukaan voi vastata, koska asiasta on vain sinun kertomuksesi. Lapset saattavat kokea sairautesi takia peruuntuneet tapaamiset hylkäämisenä, se taas voi aiheuttaa vaikeutta luottaa ylipäänsä mihinkään. Exäsi arki kuormittuu sairautesi takia kohtuuttomasti? En tiedä miten teillä on, mutta tuollaisista asioista voisi ehkä olla kyse.

Mutta siis: lasten etu on tärkein. 

Minusta taas tuokin on lapsista välittämistä, ettei ota heitä, kun tuntee olonsa huonoksi. Toivon, että myös ex ymmärtää sairauden ja näkee sinun kumminkin ajattelevan lasten parasta. En tiedä mielenterveys asioista Suomessa tai ylipäätään, mutta eikö sairastava äiti voisi saada jotakin tukihenkilöä, että pystyisi tapaamaan lasta useammin? Lasten on kumminkin tärkeä tietää sairaudesta. Milsi ex haluaisi yksinhuoltajuuden? Voiko olla, että jotenkin hankaloitat päätöksiä. Voimia kumminkin.

janikaj7 kirjoitti:

... välillä oon joutunut ilmottamaan että en voi ottaa lapsia, kun en voi 100% luottaa itseeni että pystyn hoitamaan, esim maniassa tai pahemmassa masennusvaiheessa.. Ja nyt exä siis kuulemma hakee tän takia yksinhuoltajuutta!...

Toisin sanoen lapsetkaan eivät voi luottaa siihen, että äityli on tällä viikolla kunnossa?

Eiköhän exän yksinhuoltajuus olisi vakain ratkaisu.

Hei, huoltajuus ja tapaaminenhan ovat kaksi eri asiaa. Eli vaikka exäsi saisi huoltajuuden, ei se tarkoita ettetkö voisi edelleen nähdä lapsiasi kun voit hyvin. Mies vaan voisi tehdä lapsiin liittyviä ratkaisuja omatoimisesti silloin kun voit huonosti. Ja sinä voisit keskittyä oman olosi parantamiseen. Eikö tämä voisi olla hyväkin asia? Ei vanhemmuus ole paperilla vaan suhteessasi lapsiin, tärkeintä on saada lasten arki sujuvaksi ja turvalliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Hei, huoltajuus ja tapaaminenhan ovat kaksi eri asiaa. Eli vaikka exäsi saisi huoltajuuden, ei se tarkoita ettetkö voisi edelleen nähdä lapsiasi kun voit hyvin. Mies vaan voisi tehdä lapsiin liittyviä ratkaisuja omatoimisesti silloin kun voit huonosti. Ja sinä voisit keskittyä oman olosi parantamiseen. Eikö tämä voisi olla hyväkin asia? Ei vanhemmuus ole paperilla vaan suhteessasi lapsiin, tärkeintä on saada lasten arki sujuvaksi ja turvalliseksi.

Just näin. Minäkin "vein huoltajuuden" (toisen vanhemman sanoin) lasteni isältä hänen mielenterveysongelmien takia. On vaan niin paljon helpompi arjessa. Koulusta tulee lappuja joihin tarvitaan huoltajan allekirjoitus, passihakemukseen huotajan allekirjoitus, lomamatkaan ulkomaille huoltajan lupa jne jne jne. Koskaan kun ei just silloin kun tarvitaan, voi tietää missä kunnossa toinen on, ja onko edes maisemissa kun ei vastaa puhelimeen eikä ovikelloon. Tämän ratkaisun tein sen jälkeen, kun mies manian kourissa kielsi koulupsykologin oppimistutkimukset lapselta. Kun ei hänen lapsi ole hullu ja ei sen päässä mitään vikaa ole, minä äitinä oon paska jos tälläiseen suostun ja opettaja nyt vaan on ihan valtavan epäpätevä kun epäilee.

Mutta koskaan en ole vienyt toiselta vanhemmuutta enkä tapaamisia kieltänyt ja päin vastoin, olen niitä parhaani mukaan tukenut siinä vaiheessa kun tilanne on hyvä.

Onko sillä loppujenlopuksi mitään väliä, mikä huoltajuus on?

Eihän se huoltajuus todella merkitse samaa kuin tapaamiset. Meillä esim. on niin, että mulla on yksinhuoltajuus (erosimme jo raskausaikana erittäin riitaisasti, vielä vauvan synnyttyä välit olivat tosi tulehtuneet), mutta isällä on kaikki oikeudet tavata lasta jne. Ja hän onkin mitä mahtavin isä ja välimmekin korjaantuivat ajan saatossa - huoltajuusasioita ei ole puolin tai toisin koskaan enää nostettu esille. Yksinhuoltajuus myös helpottaa arkeani siten, että juurikin kaikki laput yms. voin allekirjoittaa tarvittaessa itse. Mutta jos isä haluaisi viedä lapsen ulkomaille, suostuisin tietenkin mukisematta, eli huoltajuudellani en pyri rajoittamaan isän ja lapsen välisiä juttuja. Voin kuitenkin luottaa isään 100% enkä siis mitenkään "ohjaa" tai "hallitse" asioita vaikka huoltaja ja lähivanhempi olenkin.

Voi saada päähuoltajuuden että lapsi on enemmän isällään.

Eikö näissä oikeasti ole tukihenkilöitä jos vanhemmalla mielenterveys ongelmia? Ei välttämättä edes jaksa ajatella tälläisiä asioita itse.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se huoltajuus todella merkitse samaa kuin tapaamiset. Meillä esim. on niin, että mulla on yksinhuoltajuus (erosimme jo raskausaikana erittäin riitaisasti, vielä vauvan synnyttyä välit olivat tosi tulehtuneet), mutta isällä on kaikki oikeudet tavata lasta jne. Ja hän onkin mitä mahtavin isä ja välimmekin korjaantuivat ajan saatossa - huoltajuusasioita ei ole puolin tai toisin koskaan enää nostettu esille. Yksinhuoltajuus myös helpottaa arkeani siten, että juurikin kaikki laput yms. voin allekirjoittaa tarvittaessa itse. Mutta jos isä haluaisi viedä lapsen ulkomaille, suostuisin tietenkin mukisematta, eli huoltajuudellani en pyri rajoittamaan isän ja lapsen välisiä juttuja. Voin kuitenkin luottaa isään 100% enkä siis mitenkään "ohjaa" tai "hallitse" asioita vaikka huoltaja ja lähivanhempi olenkin.

Kiinnitin huomiota tuohon: isällä oikeus tavata lasta. OHHOH. Kyllä se on niin, että lapsella on oikeus tavata vanhempaansa. Oletko sinä oikein suonut isälle oikeuden tavata lasta, oletpa jalo ihminen.

Siis hä? Lasten isältä itse kuulin. Ja en tosiaan oo hankaloittanut päätöksiä, allekirjotuksia jos kaivataan molemmilta ni nou problem, asutaan 1km toisistamme, onnistuu millon vaan, ja vastaan kyllä aina puhelimeen jos mulle soitetaan tai laitetaan viestiä! Pikemminki exä on vaikeuttanu mun puolta, ei kerro mulle ees nykyään lääkäriajoista jos lapsilla on joku käynti (pojalla diabetes) ja mä haluisin olla niissäkin mukana.. Ja joo, tiedän et ne tapaamisoikeudet ja huoltajuus on eri asia, siks just kysyinkin koska sitte jos menetän yhteishuoltajuuden, mä varmana kuulen vielä vähemmän/huonommin kaikista lasten asioista.. :(

Ap