miten näin oikein kävi? mies paljastui häiden jälkeen uusavuttomaksi sovinistipaskaksi..
seurustelimme vuoden, kunnes mies kosi ja vastasin myöntävästi. tässä vaiheessa miehen käytös oli vielä ns. "normaalia", hoiti ruokaostoksensa ja siivosi itse asuntonsa jne. MIKÄÄN ei vihjannut siitä , mitä olisi tulossa!!!
se alkoi häiden jälkeen, pikkuhiljaa. mies odotti minun kokkaavan ja siivoavan ja lähes suuttui, jos laitoin viestin että "toisitko tullessasi maitoa kiitos" tai "hei tuotko huuhteluainetta kun unohtui!" saattoi huudella kylppäristä "kone pitäisi laittaa pyörimään!", mutta ei itse voinut tehdä sitä vaan odotti minun kävelevän kylppäriin missä itse seisoi kuin joku kummitus tuijottamassa ja siinpä meillä sitten olikin tuijotuskilpailu. kun toinen odotti ja toinen ihmetteli! meille alkoi tulla tästä riitaa, mutta helvetti pääsi lopullisesti irti kun kävin ystävättäreni kanssa päivän reissulla Ikeassa. kun saavuin illansuussa uupuneena kotiin, vastassa oli kiukkuinen ja nälkäinen mies "" etsä käynyt kaupassa? täällä ei ole kuin kahvia!" räjähdin täysin , että olet ennenkin käynyt yksin kaupassa ja mikä helvetti nyt on ongelmana?!
en todellakaan olisi odottanut vastausta, jonka sain " en ollut silloin naimisissa" mies siis tunnusti suoraan että oli halunnut minusta kokin ja siivoojan ! ja kuvitteli oikeasti minun tyytyvän järjestelyyn hymyillen. arvatkaa suostuinko? no en. asumme nyt eri osoitteissa, mutta olemme yhä naimisissa. kumpikaan ei kai halua erota, mutta voiko tässä olla tulevaisuutta kun mies elää jossain kuvitelmassa jossa tulee kotiin ja hymyilevä vaimo on siivonut talon lattiasta kattoon, leiponut piirakkaa ja tulee ovelle vastaan oluen sekä suudelman kera..
niin ja miehen vanhemmat ovat kuolleet , joten en ole päässyt tarkkailemaan onko tämä joku kotoa opittu mallia vai mistä hemmetistä on kyse!
Kommentit (9)
Oletko sinäkin provo? Olisit jo kolmas lyhyen ajan sisällä.
Jos et ole, niin erotkaa. Olen kuullut, että normaalejakin miehiä on olemassa.
Tää on juuri se syy miksi pelkään mennä naimisiin :OOO Voiko kehenkään täysin luottaa??
Lause aloitetaan isolla kirjaimella ja päätetään pisteeseen.
Minua ainakin miehenä hävettäisi tehdä naisten töitä kotona, kun ajattelisin että nainen salaa pitää minua epämiehekkäänä jos alan joku pölyhuiska kädessä leikkimään kodinhengetärtä. Samalla voisi kai vetää vaaleanpunaisen sisäkköasun päälle ja rusetin tukkaan.
Eli miehesi halusi piian mennessään naimisiin.
Ja sinä tunnut haluavan rengin.
Olette toisillenne sopivat...
Vierailija kirjoitti:
Lause aloitetaan isolla kirjaimella ja päätetään pisteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Naisten työt on naisten töitä. Mies hoitaa miehen työt.
Kuvitellaan, että pariskunta asuu kerrostalossa eikä heillä ei ole autoa. Kumpikin käy töissä. Mitä "miehen töitä" jää miehelle tehtäväksi, jos nainen kokkaa, pyykkää, siivoaa (hoitaa lapset jos niitä on)? Mies vaihtaa kerran 5 vuodessa palaneen lampun ja odottaa toiset 5 vuotta että jotain "miesten töitä" ilmenee? Ja löhöää sohvalla lopun ajasta?
Tässä syy miksi haluan että kotityöt jaetaan ehdottomasti tasan. Muuten ei tule kesää. Eikä avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
seurustelimme vuoden, kunnes mies kosi ja vastasin myöntävästi. tässä vaiheessa miehen käytös oli vielä ns. "normaalia", hoiti ruokaostoksensa ja siivosi itse asuntonsa jne. MIKÄÄN ei vihjannut siitä , mitä olisi tulossa!!!
se alkoi häiden jälkeen, pikkuhiljaa. mies odotti minun kokkaavan ja siivoavan ja lähes suuttui, jos laitoin viestin että "toisitko tullessasi maitoa kiitos" tai "hei tuotko huuhteluainetta kun unohtui!" saattoi huudella kylppäristä "kone pitäisi laittaa pyörimään!", mutta ei itse voinut tehdä sitä vaan odotti minun kävelevän kylppäriin missä itse seisoi kuin joku kummitus tuijottamassa ja siinpä meillä sitten olikin tuijotuskilpailu. kun toinen odotti ja toinen ihmetteli! meille alkoi tulla tästä riitaa, mutta helvetti pääsi lopullisesti irti kun kävin ystävättäreni kanssa päivän reissulla Ikeassa. kun saavuin illansuussa uupuneena kotiin, vastassa oli kiukkuinen ja nälkäinen mies "" etsä käynyt kaupassa? täällä ei ole kuin kahvia!" räjähdin täysin , että olet ennenkin käynyt yksin kaupassa ja mikä helvetti nyt on ongelmana?!
en todellakaan olisi odottanut vastausta, jonka sain " en ollut silloin naimisissa" mies siis tunnusti suoraan että oli halunnut minusta kokin ja siivoojan ! ja kuvitteli oikeasti minun tyytyvän järjestelyyn hymyillen. arvatkaa suostuinko? no en. asumme nyt eri osoitteissa, mutta olemme yhä naimisissa. kumpikaan ei kai halua erota, mutta voiko tässä olla tulevaisuutta kun mies elää jossain kuvitelmassa jossa tulee kotiin ja hymyilevä vaimo on siivonut talon lattiasta kattoon, leiponut piirakkaa ja tulee ovelle vastaan oluen sekä suudelman kera..
niin ja miehen vanhemmat ovat kuolleet , joten en ole päässyt tarkkailemaan onko tämä joku kotoa opittu mallia vai mistä hemmetistä on kyse!
Jumalauta, nainen! Keittiöön siitä ja turpa kiinni!
Naisten työt on naisten töitä. Mies hoitaa miehen työt.