Miksi joku sanoo olevansa sosiaalinen, vaikka ei ole sitä ollenkaan?

Nykyään se on sairaus jos ei ole muka sosiaalinen.

Työhakemuksiin laitan aina että olen sosiaalinen vaikka oikeasti työnantajakin sanoi viimeksikin että "olet introvertein työntekijä mitä meillä on koskaan ollut" xD

Useimmat ihmiset näkevät itsensä eri lailla kun heidän ympäristönsä heidät näkee. Todennäköisesti sinäkin,

Kyse on yhdestä sanasta, jonka te tulkitsette eri tavalla. 

Hienoa, että hänellä on kaltaisesi ystävällinen ja kannustava ihminen elämässään. 

Ristiriita ihanneminän ja todellisuuden välillä

Yksi syy voi olla se, että sosiaalisuus on nykyään muotiominaisuus ja sellainen piirre, jonka vähän jokaisen ihmisen "kuuluu" omaksua. Adjektiivi "sosiaalinen" on siis kärsinyt melkoisen inflaation, kun nykyään lähestulkoon jokainen määrittelee itsensä sellaiseksi, pitipä se todellisuudessa paikkansa tai ei. Tosin ystäväsi kohdalla kyse voi olla huonosta itsetuntemuksesta ja siitä, että hän alitajuisesti toivoisi olevansa sosiaalinen. Oletko koskaan kysynyt häneltä, miten hän määrittelee sosiaalisuuden ja millainen on hänen mielestään sosiaalinen ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Kyse on yhdestä sanasta, jonka te tulkitsette eri tavalla. 

Hienoa, että hänellä on kaltaisesi ystävällinen ja kannustava ihminen elämässään. 

jälkimmäinen lause :D

Vierailija kirjoitti:

Kyse on yhdestä sanasta, jonka te tulkitsette eri tavalla. 

Hienoa, että hänellä on kaltaisesi ystävällinen ja kannustava ihminen elämässään. 

Irvailkaa vaan :-) Hän on sanonut minulle tuon saman muutaman kerran. Tosin hän tarkoitti sitä aivan tosissaan.

Mutta juu. Olen kysynyt, että mitä hän tarkoittaa sosiaalisuudella. Hänelle se on lähinnä sitä, että tulee kaikkien ihmisten kanssa toimeen. Ja se taas tarkoittaa hänelle sitä, että ei lähde riitelemään toisten kanssa. Tuo on hyvä asia tietenkin. Mutta vaikka hän kokee tulevansa kaikkien kanssa toimeen, niin muut eivät koe tulevansa hänen kanssaan toimeen.

Ja sitä juurikin olen pohtinut, että tuon sosiaalisuuden voi tulkita niin todella monella tavalla ja eri tasoilla. Enkä siksi ole tekemässäkään härkäsestä kärpästä. Kunhan tuli nyt tämä pohdinta mieleen.

Ap

Usein sosiaaliseksi kuvaa itsensä henkilö, joka itse tarvitsee ja vaatii yleisön tai kulissin omalle pajatukselleen ja erinomaisuudelleen.  Tosiasiassa hän ei ole kiinnostunut tippaakaan muista ihmisistä, ja lähettää onnittelutkin vain siinä tarkoituksessa, että saa niistä paljon hyvää palautetta, ei siksi, että saajalle tulisi iloinen mieli.   Introvertti voi loppujen lopuksi olla paljon sosiaalisempi, kuin edelläkerrotun tyyppinen kälättäjä. 

Sosiaalisen vastakohta on epäsosiaalinen. Ystäväsi on mitä todennäköisimmin sosiaalinen, mutta hänellä on huonot sosiaaliset taidot, eikä hän ole ilmeisesti kovin seurallinen vaan vetäytyvä.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisen vastakohta on epäsosiaalinen. Ystäväsi on mitä todennäköisimmin sosiaalinen, mutta hänellä on huonot sosiaaliset taidot, eikä hän ole ilmeisesti kovin seurallinen vaan vetäytyvä.

Hei - nyt kun sanoit, niin tajusin, että minulta unohtui hetkeksi, että sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita. Laitankin tästä uuden aloituksen jollain toisella kertaa.

Ap

Minulla on kokemusta vasta noin 70 vuotta ja sen pohjalta vaikuttaa siltä, että jokaisella meistä on itsestämme aivan erilainen kuva kuin muilla ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Työhakemuksiin laitan aina että olen sosiaalinen vaikka oikeasti työnantajakin sanoi viimeksikin että "olet introvertein työntekijä mitä meillä on koskaan ollut" xD

Näinhän se on. Työhakemuksessa, työhaastattelussa ja kaikkialla missä pitää päteä, pitää aina valehdella tai vähintään liioitella omia ominaisuuksiaan. "Olen sosiaalinen, innokas oppimaan uutta, palveluhenkinen, iloinen, ja ahkera", vaikka totuus on, että olen introvertti, uuden opettelu on rasittavaa pakkopullaa, en kovin palveluhenkinen, mieluiten yksin puurran jotain omaa juttua.

Mä olen tavannut monta "introverttiä", jotka suorastaan pelkäävät olla yksin, kaveripiiri on laaja ja he ovat jatkuvasti menossa. Kyse on lopulta näyttänyt olevan siitä, että heitä vähän ujostuttaa vieraiden ihmisten seurassa.

Minä olen pakosta sosiaalinen työn vuoksi, mutta oikeasti olen erakko :)

Koska jokaisen on pakko olla nykyään sosiaalinen. Itse en ikinä väitä kyllä sellainen olevani. En myöskään tajua, miksi omakin pomo etsii työpaikkailmoituksessa "sosiaalista ja ulospäin suuntautunutta" työntekijää, vaikka on aikoinaan palkannu mutkin töihin, vaikka en sisimmässäni ole kiinnostunut muista ihmisistä ja hän kyllä tietää tämän.

Sosiaalisuus on väärinkäsitetty kokonaan. Lipevä ns pärjääjä voi olla kaikkein epäsosiaalisin . Sosiaalisuus mittautuu moraalilla toimiiko rakentavasti toisiin nähden eikä sillä ole mitään tekemistä minkään sirputtamisten kanssa. Hyvin hiljainen tai välttelevä voi olla sosiaalinen jos häntä ohjaa aito ihmisrakkaus ja kaikki tempperamenttityypistä huolimatta.

Nämä itseään sosiaalisiksi itseään mainostavat eivät sitä ole. He haluavat vain dominoida silläkin muita.

Mä olen huomannut, että kyllä iso osa suomalaisista on sosiaalisia - mutta se vaatii vain vähän houkuttelua. Itse tykkään rupatella niitä näitä vaikka bussipysäkillä odotellessa vieraiden ihmisten kanssa (jep, olen sellainen kauhistuttava ja epäsuomalainen ekstrovertti - syytän savolaisia sukujuuriani :D ). Säästä tai muusta sellaisesta on hyvä aloittaa jutustelu. Menee aika rattoisammin.

Toistaiseksi kukaan ei ole mulkoillut pahasti, antanut turpiin tai käskenyt olemaan hiljaa. Päin vastoin, monesti on tuntunut siltä että etenkin vanhemmat ihmiset ovat iloisia kun pääsevät vähän rupattelemaan.

 

Moni kuvittelee olevansa sosiaalinen, kun on kova puhumaan.

Aidosti sosiaalinen kuuntelee myös toista.