Lue keskustelun säännöt.
Minulla ja miehelläni on ikäeroa 22 vuotta, haluatko kysyä jotakin?
Kommentit (23)
Reilu kaveri kirjoitti:
Miten omat vanhempasi siihen suhtautuivat ja kaverisi ? Oikeasti mikä oli ensireaktio ?
Entä miten nyt ?
Perustatteko perheen vai onko jo yhteisiä lapsia ?
Ketä se teidän iso ikäero on eniten häirinnyt jos tämän palstan av mummoja ei lasketa ?
Kuten joskus aiemminkin olen todennut: rakkaus ei katso ikää, rotua,uskontoa tai edes sukupuolta ..
Vanhemmat olivat alkuun aika järkyttyneitä, varsinkin äitini ja äitipuoleni. Isäni ei ole oikein sanonut mitään, hän on enemmän sitä tyyppiä, että on onnellinen jos minäkin olen.
Ollaan oltu nyt muutama vuosi yhdessä ja musta tuntuu ettei äitini vieläkään hyväksy päätöstäni. Miehen vanhemmat ovat olleet aina ihania minua kohtaan.
Kaverini taas.. Noh, tapasin mieheni matkalla, jossa myös parhaimmat ystäväni olivat mukana, joten he näkivät heti kuinka hyvin meillä synkkasi. Osa kavereistani ei ehkä ole ihan ymmärtäneet suhdettamme.
Miehellä on yksi lapsi aiemmasta suhteestaan, lapsi on jo 17. Itse en halua lapsia, joten emme ole perustamassa perhettä siinä perinteisessä mielessä.
Oikeastaan ikäero ei ole häirinnyt ketään, ehkä äitiäni eniten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aa, uusperheestä olet joten se selittää kaiken epänormaaliuden. Jatka vaan samaa rataa omaishoitajuuteen saakka.
Kumpi on vanhempi? Tuntuu vaikuttavan tällä palstalla aika paljon suhtautumiseen.
Onko nuorempi teistä yli 38 v, vanha
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on vanhempi? Tuntuu vaikuttavan tällä palstalla aika paljon suhtautumiseen.
Onko nuorempi teistä yli 38 v, vanha
Minä, nainen olen nuorempi. Olen 27.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se ikäero vielä vaikutakaan. Appiukko oli kuollessaan 63-vuotias, siihen asti terve ja (omasta mielestään) nuorekas, osallistuva isä. Anoppi jäi 4-kymppisenä leskeksi ja sen jälkeen on ollut yksin. Todennut vain että hyvä että ukko meni kerralla eikä jäänyt kitumaan ettei tarvinnut jäädä hoitajaksi ja rahaa satoi laariin. Ja alaikäiset lapset kärsi ja kärsii edelleen aikuisena isän menetyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko isäsuhteesi ongelmallinen?
Ei ollut, isäsuhteeni on oikein hyvä. Vanhempieni avioeron jälkeen asuin isäni kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei se ikäero vielä vaikutakaan. Appiukko oli kuollessaan 63-vuotias, siihen asti terve ja (omasta mielestään) nuorekas, osallistuva isä. Anoppi jäi 4-kymppisenä leskeksi ja sen jälkeen on ollut yksin. Todennut vain että hyvä että ukko meni kerralla eikä jäänyt kitumaan ettei tarvinnut jäädä hoitajaksi ja rahaa satoi laariin. Ja alaikäiset lapset kärsi ja kärsii edelleen aikuisena isän menetyksestä.
Me emme tee lapsia :)
Osanotot apen menetyksestä.
Ap
Mistä ajatus ettei äitisi hyväksyisi?
Tunnut itse olevan tilanteessa arka, ehkä sen takia pohdit mitä äitisi ajattelee. Mitä jos kysyisit sitä äidistäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaa aiheesta miesten vaihdevuodet, tulee kohta sinulle tutuksi jos suhdetta jatkatte. Oletko huomannut miesten ystävien ja heidän vaimojensa vinoja hymyjä sinut nähdessään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se ikäero vielä vaikutakaan. Appiukko oli kuollessaan 63-vuotias, siihen asti terve ja (omasta mielestään) nuorekas, osallistuva isä. Anoppi jäi 4-kymppisenä leskeksi ja sen jälkeen on ollut yksin. Todennut vain että hyvä että ukko meni kerralla eikä jäänyt kitumaan ettei tarvinnut jäädä hoitajaksi ja rahaa satoi laariin. Ja alaikäiset lapset kärsi ja kärsii edelleen aikuisena isän menetyksestä.
Me emme tee lapsia :)
Osanotot apen menetyksestä.Ap
En tarvitse osanottoja, koska en ehtinyt koskaan appea edes tapaamaan :)
Vierailija kirjoitti:
Mistä ajatus ettei äitisi hyväksyisi?
Tunnut itse olevan tilanteessa arka, ehkä sen takia pohdit mitä äitisi ajattelee. Mitä jos kysyisit sitä äidistäsi?
Noh, äitini ei hyväksy juuri mitään muutakaan. Hänen mielestään olisi pitänyt hommata helppo ammattitutkinto, mennä naimisiin kaksikymppisenä ja tehdä liuta lapsia, joiden kanssa jää kotiin.
Ap
Kun miehesi terveydessä alkaa vanhuus näkyä, jäätkö hoitamaan häntä vai jätätkö? Siis jos näin käy, ikinähän ei tiedä milloin ja millä tavalla kukakin kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Googlaa aiheesta miesten vaihdevuodet, tulee kohta sinulle tutuksi jos suhdetta jatkatte. Oletko huomannut miesten ystävien ja heidän vaimojensa vinoja hymyjä sinut nähdessään?
En ole huomannut, minuun suhtaudutaan aina todella ystävällisesti.
Ja olen onnellinen :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kun miehesi terveydessä alkaa vanhuus näkyä, jäätkö hoitamaan häntä vai jätätkö? Siis jos näin käy, ikinähän ei tiedä milloin ja millä tavalla kukakin kuolee.
En ole uhrannut ajatustakaan, mieheni ei ole vielä edes 50 täyttänyt.
Ap
Aika sairasta, tuohan vois olla sun isä.
Miten omat vanhempasi siihen suhtautuivat ja kaverisi ? Oikeasti mikä oli ensireaktio ?
Entä miten nyt ?
Perustatteko perheen vai onko jo yhteisiä lapsia ?
Ketä se teidän iso ikäero on eniten häirinnyt jos tämän palstan av mummoja ei lasketa ?
Kuten joskus aiemminkin olen todennut: rakkaus ei katso ikää, rotua,uskontoa tai edes sukupuolta ..