Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yläkoululaiset arvosanat luisuu alamäkeen. Mikä neuvoksi??
23.02.2017 |
Koululaisen motivaatio on hukassa. Tekee kyllä läksyt mutta menee aina vähimmän vaivan kautta. Aiemmin tuli kokeista aina kasia ja ysiä, nyt mennään jo kuutosissa! Ensi vuonna pitäisi jo tehdä tärkeä päätös jatko-opinoista. Haluaisin lapselle lisäopetusta, mutta tässä kaupungissa ei taida olla sellaista tahoa joka järjestäisi. Kaupungilta nyt ei mitään apua tässä tilanteessa saa. Koulussa sanotaan vain että pitäisi viitata... Mitä ihmettä voin tehdä lapsen hyväksi? Kannustan ja napisen vuorotellen. Teini on ihan kiltti, ei ryyppää tai rellestä tms, mutta ei sitä enää äidin neuvot pahemmin kiinnosta. En halua, että fiksu nuori pilaa tulevaisuutensa pelkän laiskuuden takia. Olen tosi huolissani. :(
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
"Haluaisin lapselle lisäopetusta, mutta tässä kaupungissa ei taida olla sellaista tahoa joka järjestäisi"
Miksei olisi? Kai siellä on ylioppilaita tai kunkin alan opiskelijoita, joita voit palkata tukiopettajiksi?
Niin tosiaan. Oliskohan? Tämä ei ole kyllä yliopistokaupunki. Mistähän sellaisen tukiopettajan löytäisi? Kohtuuhintaisen. Ja miten ne palkat maksetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Haluaisin lapselle lisäopetusta, mutta tässä kaupungissa ei taida olla sellaista tahoa joka järjestäisi"
Miksei olisi? Kai siellä on ylioppilaita tai kunkin alan opiskelijoita, joita voit palkata tukiopettajiksi?
Niin tosiaan. Oliskohan? Tämä ei ole kyllä yliopistokaupunki. Mistähän sellaisen tukiopettajan löytäisi? Kohtuuhintaisen. Ja miten ne palkat maksetaan?
Kysele lapsen opettajilta ja kauppojen ilmoitustauluiltakin voi löytää ilmoituksia. Itse maksoin lapsen matikan opetuksesta 50€/h ja oli paras sijoitus koskaan
Toisaalta jos motivaatiota ei ole, ei siinä lisähommat auta. Vai kokeeko nuori opetuksen yksinkertaisesti niin huonoksi tai tylsäksi, että erilainen ote voisi auttaakin? Minulla on seiskaluokkalainen poika, jolla olisi rahkeita vaikka mihin, mutta jos ja kun asiat eivät kiinnosta, kuutosta tulee kokeista. Jotenkin vihonviimeistä, että joskus 15-vuotiaana pitäisi tehdä elämän kannalta niin isoja päätöksiä - asioissa, jotka eivät siinä iässä juuri kiinnosta. Pari vuotta myöhemmin tilanne voisi olla toinen. Vaikka onhan Suomessa onneksi aika joustava koulutusrakennelma, joten myöhemmin voi ajatella asioita uusiksi.
Varmaan osaat opwttaa itse ihan yhtä hyvin kuin joku toinen, jolla ei ole opettajakoulutusta. Ala sinä opettaa häntä siinä tukena.
Tytöillä tulee arvosanoihin notkahdus yläkoulussa ja pojille lukiossa. Syynä hormonit.
Itse kyllä mketin, että lukiossa ehkä täytyy jatkossa lapsillemme hankkia lidäopetusta, jos yo-kokeet muuttuvat pääsykokeiksi.
Ekana voisit pyytää luokanvalvojan tai opon kautta lapselle pienryhmäopetusta niissä aineissa, jotka on vaikeimpia / joissa numerot on pahiten laskeneet.
Toisekseen se on hei teini-ikä, moni ryhdistäytyy opiskeluissa myöhemmin, vaikka yläasteella koulu ei olisi kiinnostanut pätkääkään.
Esim. mieheni oli yläasteella opettajille haistatteleva häirikkö, joka sai numeroita siinä 6:n kieppeillä. Pääsi rimaa hipoen amikseen varapaikalta peruskoulun jälkeen. Amiksen loppuaikoina aikuistui ja haki armeijan jälkeen amk:hon, jonka suoritti ja valmistui insinööriksi, sen jälkeen kävi vielä YAMK:n ja on hyväpalkkaisissa johtotehtävissä.
Etenkin pojilla voi koulunkäynti olla vähemmän mieluista yläasteiässä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan osaat opwttaa itse ihan yhtä hyvin kuin joku toinen, jolla ei ole opettajakoulutusta. Ala sinä opettaa häntä siinä tukena.
Tytöillä tulee arvosanoihin notkahdus yläkoulussa ja pojille lukiossa. Syynä hormonit.
Itse kyllä mketin, että lukiossa ehkä täytyy jatkossa lapsillemme hankkia lidäopetusta, jos yo-kokeet muuttuvat pääsykokeiksi.
En todellakaan osaa opettaa, ja noista opiskelijoistakin ajattelin aineenopettajaksi aikovia. Sitä paitsi äidin antama lisäopetus varmaan veisi viimeisetkin rippeet oppimisen ilosta tässä vaiheessa. Arvostan opettajien osaamista hyvin paljon enkä todellakaan kuvittele osaavani opettaa, olen täysin eri alalla. Ja kyseessä on poika, joten tuo teoriasi meni nyt aika lailla puihin muutenkin.
Jos ei motivaatiota ole, niin ei siihen mikään auta. Ei auttanut itsellänikään. Vain ikä auttoi ja onneksi on esimerkiksi kymppiluokka, amiksesta pääsee ammattikorkeaan ja aikuisenakin voi mennä iltalukioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites kaverit? Olisiko heistä innostamaan koulunkäyntiin esim. teillä pidettävä läksy-, ja koeparkki, jossa voisi yhdessä lukea ja napostella ja rupatella? Kaverit on kuitenkin nuorelle tärkeitä ja yhteinen päämäärä voisi piristää koulunkäyntiä.
Joo, tukiopestusta löytyy kyllä kun käyt laittamassa vaikka paikallisen amk:n seinälle lapun, että "tukiopettajaa aineeseen x tarvitaan, palkka 20e/h", ja kaivat rahat lompakostasi. Tai toinen vaihtoehto on antaa sitä tukiopetusta ihan itse. Kun sulla näköjään netti toimii, heitäpä googleen vaikka "matematiikan harjoituksia 8 luokalle", niin johan niitä siihen lävähtää. Toki opettajatkin sua voi auttaa linkkien etsimisessä. Motivaatioon meillä auttoi, kun näytin omalle kasiluokkalaiselleni, mihin jatko-opiskelemaan hän nykyisellä keskiarvollaan pääsee, kun selvisi, että ei yhteenkään kotikaupungin (eikä naapurikaupungin varsinkaan) lukioon, johan alkoi koenumerot parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekana voisit pyytää luokanvalvojan tai opon kautta lapselle pienryhmäopetusta niissä aineissa, jotka on vaikeimpia / joissa numerot on pahiten laskeneet.
Toisekseen se on hei teini-ikä, moni ryhdistäytyy opiskeluissa myöhemmin, vaikka yläasteella koulu ei olisi kiinnostanut pätkääkään.
Esim. mieheni oli yläasteella opettajille haistatteleva häirikkö, joka sai numeroita siinä 6:n kieppeillä. Pääsi rimaa hipoen amikseen varapaikalta peruskoulun jälkeen. Amiksen loppuaikoina aikuistui ja haki armeijan jälkeen amk:hon, jonka suoritti ja valmistui insinööriksi, sen jälkeen kävi vielä YAMK:n ja on hyväpalkkaisissa johtotehtävissä.
Etenkin pojilla voi koulunkäynti olla vähemmän mieluista yläasteiässä!!!
Ei täällä ole mitään pienryhmäopetusta. Tukea saa vain ne, joilla on vaikeuksia päästä edes läpi kursseista, kysytty on. Muut saa selvitä omillaan. Ihan mielenkiinnosta, missä kaupungissa sellaista järjestetään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Haluaisin lapselle lisäopetusta, mutta tässä kaupungissa ei taida olla sellaista tahoa joka järjestäisi"
Miksei olisi? Kai siellä on ylioppilaita tai kunkin alan opiskelijoita, joita voit palkata tukiopettajiksi?
Niin tosiaan. Oliskohan? Tämä ei ole kyllä yliopistokaupunki. Mistähän sellaisen tukiopettajan löytäisi? Kohtuuhintaisen. Ja miten ne palkat maksetaan?
No jos ei ole yliopistoa/AMKta niin saattaahan sen suhteen olla vähän nihkeää. Jos on, niin etsit kyseisen oppilaitoksen tai opiskelijakunnan netti/facebooksivut ja sieltä otat yhteyttä johonkin kirjaamoon, sihteerille tai vastaavalle.
Nämä voivat sitten laittaa ilmoituksesi opiskelijoiden intranetiin, millainen monessa oppilaitoksessa on. Jos sellaisen saat niin palkan hänelle maksat avaamalla lompakkosi ja ottamalla sieltä tarpeellisen määrän seteleitä, jotka annat kyseiselle henkilölle opetus session jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Haluaisin lapselle lisäopetusta, mutta tässä kaupungissa ei taida olla sellaista tahoa joka järjestäisi"
Miksei olisi? Kai siellä on ylioppilaita tai kunkin alan opiskelijoita, joita voit palkata tukiopettajiksi?
Niin tosiaan. Oliskohan? Tämä ei ole kyllä yliopistokaupunki. Mistähän sellaisen tukiopettajan löytäisi? Kohtuuhintaisen. Ja miten ne palkat maksetaan?
No jos ei ole yliopistoa/AMKta niin saattaahan sen suhteen olla vähän nihkeää. Jos on, niin etsit kyseisen oppilaitoksen tai opiskelijakunnan netti/facebooksivut ja sieltä otat yhteyttä johonkin kirjaamoon, sihteerille tai vastaavalle.
Nämä voivat sitten laittaa ilmoituksesi opiskelijoiden intranetiin, millainen monessa oppilaitoksessa on. Jos sellaisen saat niin palkan hänelle maksat avaamalla lompakkosi ja ottamalla sieltä tarpeellisen määrän seteleitä, jotka annat kyseiselle henkilölle opetus session jälkeen.
Miksi pitää vastata vittuilemalla?
ohis
Pinnistä, pinnistä. Kohta luovutaan numeroista kokonaan, on vain arviointikeskustelut. Silloin ei tunnu niin pahalta enää! Lisäksi oppilaat saavat jatkossa itse asettaa itselleen tavoitteet, joten lapsesikin on varmasti tyytyväinen tuloksiinsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pinnistä, pinnistä. Kohta luovutaan numeroista kokonaan, on vain arviointikeskustelut. Silloin ei tunnu niin pahalta enää! Lisäksi oppilaat saavat jatkossa itse asettaa itselleen tavoitteet, joten lapsesikin on varmasti tyytyväinen tuloksiinsa!
Onneksi omat lapset ehtii livahtaa peruskoulusta ihan numeroarvosanojen aikana... Koko uudistus on pelkkää pelleilyä. Mahtaa olla shokki, kun ysiluokalla saa ekan kerran numeroita eikä ne olekaan fantsun hyviä. En tajua mikä logiikka tuossa on.
Katsoin lukioiden pääsyrajoja netistä. Omassa kaupungissa alin oli noin 7,7 mutta Helsingissä 7,2. Voi voi. Näiden näyttäminen nyt ei kyllä motivoi, jos kerran noin huonoilla pääsee lukioon, niin miksi pinnistellä peruskoulussakaan... Äh.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin lukioiden pääsyrajoja netistä. Omassa kaupungissa alin oli noin 7,7 mutta Helsingissä 7,2. Voi voi. Näiden näyttäminen nyt ei kyllä motivoi, jos kerran noin huonoilla pääsee lukioon, niin miksi pinnistellä peruskoulussakaan... Äh.
Eli ootte Vantaalta, vilkaisepa millainen koulumatka sinne 7,2 lukioon teiltä on. Meillä nimittäin lävähti teinin naama tuon nimenomaisen koulun kohdalla aika kalpeaksi, kun selvisi että koulumatka on sellainen rapsakka 1h15 min suuntaansa.. alkoi nämä oman alueen ka 8 ja yli koulut kovin vaikuttaa kiinnostavilta:)
Ap, oletko kysynyt lapseltasi haluaako hän lisäopetusta ja jos sitä järjestetään, niin sitoutuuko siihen ja on motivoitunut. Jos nuorta ei kiinnosta pätkääkään mitkään lisäopetukset, niin ei siinä paljon äidin touhuaminen auta.
On hyvä asia, että olet kiinnostunut ja huolissasi. Kaikki vanhemmat eivät ole edes sitä, ja silloin ei ihmetytä, ettei lastakaan kiinnosta opiskelu.
Pienryhmät täyttyvät usein jo niistä, joilla on jokin neurologinen ongelma, joka estää normiryhmässä opiskelun. Asenneongelmaan pitäisi ratkaisu löytyä kotoa. Tietenkin luokanvalvojakin mielellään keskustelee aiheesta lapsen kanssa, jos niin pyydätte. Ja opo ja kuraattori.
Minäkin ehdottaisin, että käytte tarkasti läpi sitä, että mitä vaikutusta numeroilla on tulevaisuuteen. Ei vain ylimalkaisia lauseita, että "nyt on sinun tulevaisuudestasi kyse". Tuollainen on liian kliseistä. Vaan kuten joku sanoi tehneensä, niin käytte läpi mitä arvosanoja vaaditaan, että pääsee lukioon / ammattikouluun / tietylle linjalle ammattikouluun. Ja vielä siitä eteenpäin, että mihin tehtäviin mistäkin valmistutaan, millaista työelämä sitten on. Eri vaihtoehtojen läpi käymistä ja miten se lähtee sieltä numeroista jo.
Toinen pointti voisi olla, että koulunkäynti on kurjaa, jos siellä on koko ajan pihalla ja altavastaajana. Yritä saada lapsi muistamaan miten mukava olo oli tunnilla silloin, kun oli siellä ysin tasolla. Kuinka helppoa oli viittailla, kun tiesi tehneensä läksyt huolella. Ja kysypä mitä hän silloin ajatteli niistä, jotka eivät osanneet niitä helpoimpiakaan tehtäviä.
Omilla toimillakin voinet vaikuttaa. Vaikka se onkin ihan älyttömän työlästä, niin voit osallistua läksyjen tekoon. Katso matikan kirjaa ja innostu, että "onko teillä jo näin mutkikkaat laskut vuorossa, minäkin muistan nämä". Varo kuitenkin vihjaamastakaan, että ne olisivat liian vaikeita. Kysele kielissä sanat. Kuulustele reaaliaineet ennen koetta. Näin meillä tehdään.
Mieti vielä, että millainen lapsen kaveripiiri on. Joskus voi käydä vähän vahingossa niin, että kaveriporukassa alkaa leviämään sellainen henki ja puheet, että koulu on mälsää, kuka hullu kokeisiin lukee, ei kannata tehdä läksyjä, jne. Jos lapsen kavereilla on kaikilla yhtä huonot arvosanat, niin silloin kaveripiirin henki ei saata olla kovin kannustava. Kavereiden arvosanoja et tietysti oikeasti tiedä, mutta luokanvalvojalta voi pyytää, että hän katsoisi sen tietyn porukan arvosanat ja pitäisi tarvittaessa heidän kanssaan keskustelutilaisuuden. Korosta luokanvalvojalle miten tärkeä tämä asia on.
Kiitos hyvistä neuvoista, numero 19! Kaveriporukka on ihan hyvä, heillä on numerot edelleen sitä tasoa mitä omalla oli ennen. Se paine voi vähän motivoidakin, mutten halua liikaa sitä korostaa. Tuossa iässä itsetunto on niin hauras. Lakkasin kyselemästä kokeisiin jossain vaiheessa, kun lapsi oli jo "iso" ja opettajan mielestä piti antaa hänelle omaa vastuuta, mutta täytynee aloittaa uudestaan.
Alue: Aihe vapaa
"Haluaisin lapselle lisäopetusta, mutta tässä kaupungissa ei taida olla sellaista tahoa joka järjestäisi"
Miksei olisi? Kai siellä on ylioppilaita tai kunkin alan opiskelijoita, joita voit palkata tukiopettajiksi?