Onko lapsissa eroa jos ovat kotihoidettuja VS. päiväkotilapset? Millaisia?

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotilapset osaa kiusata toisia paremmin. On niitä ihmisuhdetaitoja että oppii olemaan kiusaaja eikä kiusattu.

Ja sitä taitoahan koulussa tarvitaan ja korostetaan, että pitäis selviytyä eikä jäädä jalkoihin...

Meidän 2,5v. ja 4,5v. ovat vielä kotihoidossa ja he ovat supersosiaalisia, iloisia, reippaita, avoimia, hyväkäytöksisiä, omatoimisia ja avuliaita.

Itse menin alle 3-vuotiaana hoitoon ja muistan pätkiä sieltä täältä miten ahdistunut olo minulla oli kun en vielä osannut kovin hyvin puhua, olin todella ujo ja itse piti osata pukea yms. Muistan kerran kun istuin vessassa vaikka kuinka kauan kun kukaan ei ehtinyt tulla peppua pyyhkimään ja oli tosi paha mieli kun tuntui ettei kukaan välitä. Ja päivän päätteeksi olin todella väsynyt.

Nykyään ahdistun helposti hälinästä ja ihmisjoukoista ja esim. jossain konsertissa käynti on ihan nounou.

Vierailija kirjoitti:

Kotihoidetut läheisempiä vanhempiinsa ja todellakin tasapainoisia. Päiväkoti ei oikeasti ole alle 3 vuotiaan paikka.

Mitä tarkoitat tasapainoisella? Ovatko kiintymyssuhdeongelmaiset tasapainoisia? Useita maita kattavissa tutkimuksissa on todettu saksalaisilla olevan huonommat kiintymyssuhteet kuin muilla kansoilla. Saksassa on kuitenkin perinteisesti ollut paljon kotiäitejä ja kotihoidettuja lapsia. Kotihoito ei tee kenestäkään tasapainoista.

Vierailija kirjoitti:

Pienenä päiväkotiin muilutetut on yleensä reippaampia. Mutta se johtuu vaan siitä että niillä ei ole ollut muuta mahdollisuutta. Tosi pienet joutuu olemaan "reippaita", koska kellään ei ole aikaa niitä auttaa.

Se että kotihoidettu lapsi tulee 3-vuotiaana päiväkotiin eikä osaa esim. pukea ja riisua täydellisesti itse, ei ole mikään negaatio. Hänellä vain on ollut hoitaja, jolla on ollut aikaa huolehtia juuri hänestä. Suomalaiset vaan on kylmää kansaa ja näkee sen helposti lellimisenä.

Henk.koht. olen huomannut että ne vanhemmat jotka ovat hoitaneet lastaan pitkään kotona, ovat jotenkin kokonaisvaltaisemmin yleensäkin kiinnostuneet lapsensa voinnista, tunteista, tarpeista.. ehkä niiden tuntosarvien vuoksi se lapsi on myös käytännössä pistetty esim sen oman uran edelle pienestä pitäen.

T. Päiväkodin täti

Kiitos päiväkodin täti.

T. Kotiäiti

Riippuu miten vanhemmat hoitaa varhaiskasvatuksen. Siskolla lapset saa ruuan, mutta kaiken muun tekevät ite, osasivat tai eivät. Heidän kans ei piirretä liekkö ees omistavat mitään askartelujuttuja. Vanhemmat ei oo koskaan ohjannu leikeissä, joten kaikki tavarat ja lelut hajoaa alta aika yksikön. Lapset ulkoillu pienestä asti keskenään, eivät omista suksia, luistimia tai pyöriä. Eivät käy puistoissa tai missään muuallakaan. Suurperhe.

Meillä lapset kotona päivittäin harjotellaan kaikellaisia taitoja. Liikuntaan, askarteluun ja lukemiseen panostetaan. Eri liikuntalajeja kokeillaan ja ylipäänsä opetetaan kaikkea mitä tarhassakin. Käydään myös puistoissa, sekä kerhoissa ja tavataan muita lapsia.

Omani on taidoiltaan samalla tasolla mitä toisen siskoni lapset aikanaan, jotka ovat menneet 1-vuotiaana hoitoon.

Todella paljon vaikuttaa hoidon ja opetuksen laatu siihen mitä osaa kouluun mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ette halua kuulla, mutta vielä yläkoululaisten sosiaalisissa taidoissa ja ryhmässä toimimisessa näkyy eroja päiväkodin hyväksi. Voi tietysti johtua siitäkin, että kotona pitkään viihtyvät naiset ei ole mitään parasta A-ryhmää koulutuksen tai yleensäkään henkisten voimavarojen puolesta.

Toisaalta jos katsoo, ketkä pääsevät heti ylioppilasvuonna korkeakouluun, niin näissä ovat yliedustettuina ne nuoret, joita lapsena hoidettiin kotona pitkään.

Eli jos äiti on koulutettu, viihtyy lasten kanssa kotona ja antaa virikkeitä, on kotihoito lapselle pitkäkestoinen siunaus, koska perhe antaa arvot ja asenteet, joilla tähdätään hyvään tulevaisuuteen. Toisaalta jos kotiäitiys on pakko, äiti on kouluttamaton jne., ei lapsi edes mene keskiasteelle vaan päättää opinnot peruskouluun.

Päiväkotilapsiahan on tutkittu jopa Suomessa ja havaittu, että ryhmässä oppii toki olemaan ryhmässä, mutta välttämättä ei opi saamaan aikaan tulosta.

Itse olen ollut kotona hoitajan kanssa, kun tuli pikkusisaria oltiin kaikki kotona hoidossa kunnes minun mennessä eskariin menivät pikkusisaretkin päiväkotiin. Molemmat ovat paljon sosiaalisempia kuin minä, olen aina ollut vähän awkward sosiaalisissa tilanteissa ja pitkälti miettinyt tämän johtuvan siitä että en ollut päiväkodissa. Pienenä opitut sosiaaliset taidot pysyvät mukana koko loppuelämän, eikä kumpikaan pikkusisaruksestani (toinen oli 1v. ja toinen 3v. Kun aloittivat päiväkodissa) kokenut ahdistusta päiväkodissa. Oma lapseni meni myös 1 v. iässä päiväkotiin enkä tosiaan ole asiasta pahoillani, suomalainen päiväkotien tarjoama varhaiskasvatus on todella laadukasta. Hyvin monelle lapselle olisi varmasti parhaaksi jos edes osa päivästä oltaisiin tarhassa kun kotona äidin ollessa koneella/telkkarin ääressä saa kaiken tehdä yksin. Surettaa meidän talossa yksi 5-vuotias joka leikkii yksin päivittäin tuossa hiekkalaatikolla. Tai "leikkii", lähinnä istuu ja vähän lapio. Äiti ilmeisesti vahtii sisältä käsin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ette halua kuulla, mutta vielä yläkoululaisten sosiaalisissa taidoissa ja ryhmässä toimimisessa näkyy eroja päiväkodin hyväksi. Voi tietysti johtua siitäkin, että kotona pitkään viihtyvät naiset ei ole mitään parasta A-ryhmää koulutuksen tai yleensäkään henkisten voimavarojen puolesta.

Toisaalta jos katsoo, ketkä pääsevät heti ylioppilasvuonna korkeakouluun, niin näissä ovat yliedustettuina ne nuoret, joita lapsena hoidettiin kotona pitkään.

Eli jos äiti on koulutettu, viihtyy lasten kanssa kotona ja antaa virikkeitä, on kotihoito lapselle pitkäkestoinen siunaus, koska perhe antaa arvot ja asenteet, joilla tähdätään hyvään tulevaisuuteen. Toisaalta jos kotiäitiys on pakko, äiti on kouluttamaton jne., ei lapsi edes mene keskiasteelle vaan päättää opinnot peruskouluun.

Päiväkotilapsiahan on tutkittu jopa Suomessa ja havaittu, että ryhmässä oppii toki olemaan ryhmässä, mutta välttämättä ei opi saamaan aikaan tulosta.

Laitatko sen tilaston tänne? Kiinnostaa aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ette halua kuulla, mutta vielä yläkoululaisten sosiaalisissa taidoissa ja ryhmässä toimimisessa näkyy eroja päiväkodin hyväksi. Voi tietysti johtua siitäkin, että kotona pitkään viihtyvät naiset ei ole mitään parasta A-ryhmää koulutuksen tai yleensäkään henkisten voimavarojen puolesta.

Riippuu varmaan siitäkin, minkälaisella alueella tämä koulu on. Onko paljon sosiaalisia ongelmia vai onko keskimääräistä koulutetumpaa ja hyvin toimeen tulevaa. Tässä tapauksessa taitaa olla tämä ensimmäinen vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut kotona hoitajan kanssa, kun tuli pikkusisaria oltiin kaikki kotona hoidossa kunnes minun mennessä eskariin menivät pikkusisaretkin päiväkotiin. Molemmat ovat paljon sosiaalisempia kuin minä, olen aina ollut vähän awkward sosiaalisissa tilanteissa ja pitkälti miettinyt tämän johtuvan siitä että en ollut päiväkodissa. Pienenä opitut sosiaaliset taidot pysyvät mukana koko loppuelämän, eikä kumpikaan pikkusisaruksestani (toinen oli 1v. ja toinen 3v. Kun aloittivat päiväkodissa) kokenut ahdistusta päiväkodissa. Oma lapseni meni myös 1 v. iässä päiväkotiin enkä tosiaan ole asiasta pahoillani, suomalainen päiväkotien tarjoama varhaiskasvatus on todella laadukasta. Hyvin monelle lapselle olisi varmasti parhaaksi jos edes osa päivästä oltaisiin tarhassa kun kotona äidin ollessa koneella/telkkarin ääressä saa kaiken tehdä yksin. Surettaa meidän talossa yksi 5-vuotias joka leikkii yksin päivittäin tuossa hiekkalaatikolla. Tai "leikkii", lähinnä istuu ja vähän lapio. Äiti ilmeisesti vahtii sisältä käsin...

Sitä kotona hoitamista on monenlaista. Lapsen kanssa voi harjoitella sosiaalisia tilanteita esim. muskareissa, kerhoissa tai kaveritapaamisissa. Ei vaadi aina sitä päiväkotiympäristöä.

Omalla kokemuksella kotihoidossa ovat pitkään niin työttömien kuin korkeasti kouluttautuneiden lapset. Duunari ja keskiluokan lapset pistetään päiväkotiin 1-2 vuoden iässä. Eli kotihoito voi olla hyvästä tai huonosti, riippuen täysin vanhemmasta joka hoitaa..

Vierailija kirjoitti:

No nyt joku kyllä hyvän provon keksi. Ennustan että tämä on etusivulla monta päivää kun mammat jaksaa kinata.

Ohis, mutta miten kysymys edes voisi olla provo??

Joopajoo

Haukotus, joko taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt joku kyllä hyvän provon keksi. Ennustan että tämä on etusivulla monta päivää kun mammat jaksaa kinata.

Ohis, mutta miten kysymys edes voisi olla provo??

Provo, eli provosoija tai provosoiva aihe.

Provo ei tarkoita valheellista tai vääristeltyä toisin kuin av-palstan kommentoijat toisinaan antaa ymmärtää.

Esim. Minä voisin provota mieheni suuttumaan oikeen kunnolla kaivelemalla vanhoja kaunoja.

Tai voisin provosoivasti sanoa olevani vegaani ja parempi kuin muut ja todella pitää itseäni parempana kuin muut. En valehtelisi, mutta provosoisin vastapuolta väittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ette halua kuulla, mutta vielä yläkoululaisten sosiaalisissa taidoissa ja ryhmässä toimimisessa näkyy eroja päiväkodin hyväksi. Voi tietysti johtua siitäkin, että kotona pitkään viihtyvät naiset ei ole mitään parasta A-ryhmää koulutuksen tai yleensäkään henkisten voimavarojen puolesta.

Toisaalta jos katsoo, ketkä pääsevät heti ylioppilasvuonna korkeakouluun, niin näissä ovat yliedustettuina ne nuoret, joita lapsena hoidettiin kotona pitkään.

Eli jos äiti on koulutettu, viihtyy lasten kanssa kotona ja antaa virikkeitä, on kotihoito lapselle pitkäkestoinen siunaus, koska perhe antaa arvot ja asenteet, joilla tähdätään hyvään tulevaisuuteen. Toisaalta jos kotiäitiys on pakko, äiti on kouluttamaton jne., ei lapsi edes mene keskiasteelle vaan päättää opinnot peruskouluun.

Päiväkotilapsiahan on tutkittu jopa Suomessa ja havaittu, että ryhmässä oppii toki olemaan ryhmässä, mutta välttämättä ei opi saamaan aikaan tulosta.

Laitatko sen tilaston tänne? Kiinnostaa aika paljon.

Pyydä OKM:stä. Siellä on katsottu tilastoista ristiin monenlaista asiaa, mutta koska ne on maksullisia, ei niitä julkaista kaikelle kansalle. Tuo nyt sattuu olemaan osa tietopakettia, jonka sieltä sain ja osin itse maksoin. Eli vuonna 1995 ja 1996 syntyneet, vanhempien koulutustaso, lasten päivähoitohistoria ja koulutus + onnistuminen pääsykokeissa. Tosin minulta puuttuu se tieto, kuka oli lasten kanssa kotona, on siellä voinut olla isäkin.

Meillä täysin kotona hoidettu on kyllä itsenäisin. Lapsissa on eroja. Koti on kaikille paras paikka, mutta hoitopaikka on myös tosi hyvä ja lapsen kasvua tukeva, on se sitten päiväkoti tai perhepäivähoito.

Mites sellainen ajatus, että monia ujompi temperamenttisia koitetaan tarkoituksella pitää pidempään kotona mahdollisuuksien mukaan ja temperamentiltaan sosiaalisemmat suorastaan kaipaa seuraa ja heidät herkemmin laitetaan päiväkotiin, vaikka äidillä olisikin periaatteessa ollut mahdollisuus olla kotona 3v asti?

Eli luonteen syy ei välttämättä ole siinä minkälaisessa hoidossa on ollut, vaan alunperin on toimittu lapsen luonteen ja ominaisuuksien mukaan, että onko laitettu hoitoon vai ei? Osasinkohan nyt selittää edes sinne päin?

Saattaahan ujosta jo pienenä hoitoon laitetusta tulla vielä ujompi ja epätasapainoinen? Kun saa olla kotona rauhassa omaan tahtiinsa ja käydä vaikka avoimessa yhdessä vanhempansa kanssa ja menee hoitoon vasta 3v, niin voi tulla sosiaalisemmaksi, mutta ei välttämättä niin sosiaaliseksi kuin ne, jotka on luonnostaan jo pienestä asti olleet tosi sosiaalisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt joku kyllä hyvän provon keksi. Ennustan että tämä on etusivulla monta päivää kun mammat jaksaa kinata.

Ohis, mutta miten kysymys edes voisi olla provo??

Tarkoitus saada aikaiseksi tappelua näiden kahden eri "puolen" välillä.

Sama kun kysyisi kumpi on parempi, rintaruokinta vai korvikkeen käyttö.

Jotenkin tässä ketjussa toisten mielipiteet ovat periaatteesta lasten kotihoitoa vastaan, ja sosialistien suosima kodin ulkopuolinen perhepäivähoito ja tarhahoito isossa laumassa olisi mukamas se paras mahdollinen hoitomuoto pienelle lapselle vieraiden hoitajien johtaessa laumaa.

Kotihoidossa lapsi saa mielestäni toteuttaa itseään ja leikkiä rauhassa juuri niitä leikkejä, joita haluaa, eikä lauma muita samanikäisiä kakaroita ole määräämässä mitä nyt leikitään hoitotädin lyödessä tampuriinia taustalla.