Kannattaako eron puiminen exän kanssa?

Käy mieluummin juttelemassa jollekin ammattilaiselle, exän kanssa asiat voi mennä vaan enemmän solmuun

Jos hän ei aiemmin puhunut, niin miksi hän puhuisi nyt?

Toivottavasti löydät rinnallesi fiksumman miehen. 

Olin samassa tilanteessa kaksi vuotta sitten. Mies oli huono keskustelemaan - eron puiminen ei onnistunut eron aikana eikä myöskään jälkeenpäin. Turha sinun edes on yrittää.

Mene ammattilaiselle kuitenkin puhumaan, itseäni vielä kahden vuoden jälkeenkin mietityttää tuo ero.

Puhuminen on yliarvostettua ja sanat on vain sanoja.

Minua on ainakin helpottanut, kun olen joskus eron jälkeen voinut puhua asiasta. Riippuu tietysti molemmista osapuolista.

Olen samanlaisessa tilanteessa. Olen jutellut sekä ammattilaisen että hieman myös exän kanssa. Ei auta ei. Yhtä käsittämättömältä painajaiselta tuntuu kaikki edelleen. Kai tämä on vain käytävä sisällään läpi ja valvoa ne yöt. Ehkä joskus alkaa helpottaa. Ehkä joskus löytyy joku toinen joka pyyhkii hänet lopulta mielestäni. Yli 10v suhde ja pari yhteistä lasta...olisin hieman kaivannut yritystä tai selitystä.

Jos ei silloin eron hetkellä halunnut jutella, niin tuskin nytkään. Helposti itse haluaa jonkun syyn, mutta todennäköisesti toinen ei sitä pysty tarjoamaan mitenkään tyydyttävästi.

Unohda kyseinen ajatus, jos tuntuu vaikealta päästä yli, niin ammatrilaisen puheille vaan.

Älä ota eksääsi mitään yhteyttä!

Se vaatisi niin taitavat keskustelut/ keskustelijat, että siitä mitään järkevää tulisi. Ei kannata. Itse erosin 20 vuoden liitosta sanomalla, että ei tässä sitten mitään, erotaan pois. Tavarat jakoon, talo myyntiin. Mitään ei keskusteltu, oli niin jäätävät välit.

Toki risoi aikansa, ehkä vuoden pari. Mitään ei keskusteltu ja harmittelin toki, että olisiko pitänyt valita parempi tapa. Nyt vuosien perspektiivillä niin mitä se auttaa keskustella jos tunne ja välit ovat huonot, menee syyttelyksi, jankkaamiseksi, riitelyksi. Ole siinä nyt puolueeton ja analyyttinen kun vituttaa. En ole niin hyvä ihminen. Ja ei, ei minun olisi pitänyt valita parempaa tapaa erota vaan parempi mies.

No joo, ihan hyviä vastauksia kokemuksien äänillä. Olen käynyt ammattilaisenkin pakeilla, pitänee ottaa tämä seuraavalla kerralla aiheeksi. Pahimmasta suosta olen toko jo noussut vaikka kuvittelin sinne jääväni. Silti inhottaa, että miksi paska jätkä käy niin usein mielessä, kun tiedostaa kuitenkin realiteetit. Hän tekstaili selkäni takana seksinnälkäisiä viestejä vanhan heilansa kanssa. Miksi edes suon ajatustakaan enää hänelle? Sen kun osaisikin joku kertoa ja varsinkin sen, että milloin pääsen asiasta täydellisesti yli.

Ap

Jossain kohtaa on tehtävä tietoinen päätös että enää en eroa pui mielessäni ja aina kun ex tulee ajatuksiin on tietoisesti poistettava ei en ajattele tätä enää yhtään. Leikattava napanuora poikki.

Kun on aikansa jauhanut samaa asiaa omassa päässään sekä puhunut tutuille ja vieraille, se asia ei enää muuksi muutu. Turha märehtiä vuosien päästä koska muuksi ei menneisyys muutu.

Toiset sanoo että pitää olla itselleen armollinen ja voi sen niinkin ilmaista. Mutta aivot tarvitsevat potkun persaukselle jotta murehtiminen loppuu.

Mikä aika on kellekkin on mahdoton sanoa mutta ajallisesti jos vielä viiden vuodenkin päästä eroa pui niin ansaitseeko se ihminen - oikeasti -vieläkin niin paljon ajatuksia? Vai olisiko parempi ajatella ennemmin itselleen mukavia asioita?

Kyllä erosta keskustleminen sinua varmasti auttaisi. Mutta koska vain sinä yksin haluat keskustella, niin olen muiden kanssa samaa mieltä, että turhaan hukkaat energiaasi sille, että toivot sellaisen keskustelun toteutuvan. Ei se toteudu, kun toinen ei näe syytä keskustella.

Raukkamaista on kyllä erota niin, ettei toiselle edes kerro eron syytä. Mutta näitä tyyppejä on pilvin pimein. Se on heidän viimeinen henkisen väkivallan isku, ja haluavat vielä senkin käyttää, jotta voivat kuvitella olevansa vahvempia.

Voi olla että se sinua auttaisi, mutta tosiaan, se vaatisi mieheltä sekä a) auttavaa keskustelukykyä että b) sitä halua keskustella, edes nyt. Joskus pitää vaan hyväksyä, että asiat eivät tule ikinä sen osalta selviämään, ei niin, että hän osaisi selittää asian niin, että voit hyväksyä asian. MUTTA niin lohduttomalta kuin se kuulostaakin, se ei tarkoita sitä, että sinä et voisi saada asiaa loppuunkäsiteltyä omassa päässäsi. Se vaatii tosiaan sen hyväksymisen, että hänellä ei ole ensinnäkään mitään velvollisuutta asioita selitellä (paskaa, mut niin se on) ja toisekseen, hänellä ei välttämättä olisi antaa sinulle mitään sellaista vastausta, joka kuitenkaan tyydyttäisi sinua. Ja toisaalta, kaikki vastaukset mitä hän edes ideaalitilanteessa sinulle antaisi, voisivat herättää vain lisää kysymyksiä. 

Koita tehdä jonkunlainen closure asialle. Kirjoita vaikka sähköpostiviesti (minä kirjoitan paljon ja minua tämä on ihan oikeasti auttanut), jossa sanot hänelle kaiken sen ja kysyt kaikki ne kysymykset, mitä haluat. Purat ihan kaiken mitä päässäsi vatvot, mutta et (tietenkään) lähetä sitä. Tallenna viesti ja jatkat taas, kun asia jälleen palaa vaivoiksesi, kirjoitat lisää. Jossain vaiheessa huomaat, että olet samoja asioita kelannut ja kirjoittanut jo muutamaan kertaan. Joskus se asia on vaan puitu loppuun ihan omin apuinesi (tai ammattiauttajan kanssa). 

Tsemppiä, nuo on pirullisia juttuja.

Kiitos hyvistä vinkeistä. Sehän tässä onkin kun alkaa ihmetyttämään, että kuinka kauan ihminen jaksaa vatvoa tätä samaa asiaa? Ja kun ajatukset lähinnä kulkee ympyrää. Asioita mitkä loukkasi, mitkä oli huonosti, miksi suhde ei koskaan tulisikaan toimimaan. Sitten tulee ne hyvät muistot ja asiat joita jään kaipaamaan. Sitten ympyrä lähtee taas alusta. Ja tiedän että exä ei käy tällaista läpi, hän on varmaan mukavasti mennyt jo eteenpäin. Äh! Miksi edes välittäisin tai kelaisin koko asiaa. Sepä se. Pää hajoaa.

Kun emäntä jätti niin minulle oli tärkeää saada sanottua mieltä painavat asiat, onneksi hän kuunteli ja vastaili kärsivällisesti. Helpotti valtavasti kun sai tunteen, ettei jäänyt mitään sanomatta ja tuli yritettyä kaikki minkä pystyi suhteen jatkamiseksi. Nyt voi sanoa, että kaikki kivet on käännetty ja voi tähystää eteenpäin.

Tämä on tietysti hankalaa, jos kumppani ei ole keskustelevaa tyyppiä tai muuten hankala. Silloin kannattanee hankkia joku ulkopuolinen korva.

Mulla vähän vastaava tilanne, mutta kyselin viestein. En tietenkään saanut vastauksia. Yhden vastauksen sain jossa todettiin minun olevan sairas ja ettei hän osaa antaa selitystä, joka tyydyttäisi. Jep.

Ap:lle ja muillekin vastaavassa tilanteessa; älkää tehkö siitä ylipääsystä päämäärää. Eikä varsinkaan täydellisestä ylipääsystä. Se ylitsepääseminen on kerta kaikkiaan vaan ihan sivuprojekti. Ei kannata antaa vielä eronkin jälkeen päämäärää elämälle joka liittyy exään. Jos on yksikin mukava pieni asia elämässä niin keskittyy siihen ja siitä alkaa laajentaa piirejä.

Se ex oli kuitenkin vain yksi säälittävä mies tai yksi säälittävä nainen. Hän ei ole sinun nykyisen maailmasi kuvajainen.

Tuohan se hieman olikin mikä jäi itseäni kaivelemaan, kun ei edes yritetty korjata asioita. Välillä tuntui, että exä kuvittele parisuhteen olevan tosiaan vain sitä ruusuilla tanssimista. Jos ei oltu samaa mieltä asioista, se oli hänelle sama kuin ettemme sovi yhteen. Noh, tästä aiheestahan voisi vain jatkaa ja jatkaa. Toki mietin, tulenko koskaan löytämään ns täydellistä pakettia itselleni. Olisi hyvännäköinen ja muutenkin ihana. Kaksi pidempää suhdetta takana ja toisessa mies oli todella ihana, muttei ehkä se "komein". Viimeeksi sitten tämä "komea", mutta tunnekylmä. Kuullostipa nyt kyllä kovin pinnalliselta :D älkää ottako liian vakavasti.

Ap