Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä jätitte lapselta rattaat pois?
22.02.2017 |
Koska olette lakanneet käyttämästä rattaita lapsella? Tai koska ne on alkaneet jäädä suht turhiksi?
Meillä täyttää loppukeväällä 2,5v ja jaksaa kyllä kävellä tunninkin kävelyitä/ehkä noin 2-3 km matkojakin. Mutta rattaat on edelleen mukana, jos mennään jonnekin vähänkin pidemmälle, on kiire johonkin tai mennään kaupungille, jossa kävellään paljon. Vielä en osaa kuvitella, että luovuttaisiin rattaista kokonaan. Saattaa joskus ykskaks väsähtää ja haluaa rattaisiin, enkä jaksa kyllä kanniskella pitkiä matkoja.
Missä iässä lapsi on liian "vanha" rattaisiin?
Kommentit (56)
Tekopyhää kommentointia osalla. Joo, kyllähän sitä voidaan kävellä jne., kun ei oo kiire minnekään. Kun aamulla sataa vettä niskaan ja päiväkoti on kahden kilsan päässä, ei ole autoa, eikä bussiyhteyttä, niin ei tartte miettiä käytetäänkö rattaita vai ei. Aivankuin rattaat ois joku paholaisen väline, haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän down tyttö on 6v ja vielä käytetään rattaita paljon. Kävelee kyllä parisataa metriä, jonka jälkeen heittäytyy maahan joka seuraavan kymmenen metrin välein. Selkää ja polvea valittaa kävellessään pidempiä matkoja, niitä tarkkaillaan toistaiseksi. Tukipohjalliset on saamassa, kun varpaillaan kävelee ja huono tasapaino...
Ei ohikulkijat useinkaan pipon ja huivin takaa huomaa kehitysvammaa ja joskus aika nyrpeitä katseita saadaan, varsinkin busseissa.. että jokainen vanhempi jättäköön rattaat kun hyvältä tuntuu. Ei ole muiden asia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 3 lasta neljässä vuodessa eikä tuplia ollut koskaan, ovat siirtyneet kävelemään kun seuraava on syntynyt. Kuopus kieltäytyi rattaista 2-vuotiaana.
Autolla pitemmät matkat mutta jaksoivat tuossa iässä jo kävellä/pyöräillä useita kilometrejä kun lähdettiin lenkille/puistoon/kaupungille.En ymmärrä vanhempia jotja totuttavat lapsensa istumaan rattaissa ja valitsemaan liikkumattomuuden. Kävely on ihmisen luontainen tapa liikkua ja lapsilla varsinkin juokseminen ja hyppiminen.
Karhunpalvelukset teette lapsille jos ette opeta heille liikkumisen iloa.
Ensin kerrot, että kuljitte pidemmät matkat autolla ja seuraavaksi paheksut vanhempia, jotka kulkevat rattailla. Se on kumma juttu, että autolla lasten kuskaaminen on normaalia, mutta rattaat onkin se pahis, joka aiheuttaa liikkumattomia lapsia.
Kun lapsi täytti 2, laitoin vaunut myyntiin. Vaunut vain seisoivat varastossa, jos olivat matkassa mukana ei lapsi niissä todellakaan halunnut istua vaan tutkia maailmaa mikä on ihan ok meille suht pienellä paikkakunnalla. Ja nyt talviaikaan pystyy hyvin hyödyntämään pulkkaa jos väsy iskee ja keväällä otetaan potkupyörä käyttöön. Ja pidemmillä matkoilla käytetään autoa.
Meillä parivuotias alkoi kävelemään rattaita työntäen "itte itte" päiväkotimatkat (n. 1,5 km), joten jätin rattaat kotiin. Muutenkin mentiin paljon kävellen ja potkupyörällä moneen paikkaan. Nyt on reipas ja hyväkuntoinen 8-vuotias. Samalla luokalla olevien parinkin kaverin äiti on ihmetellyt miten poika jaksaa kävellä joka päivä kouluun 1,5 kilsaa suuntaansa, ei heidän kultamussukkansa jaksa kävellä puolta kilsaakaan. Ei kai, kun niitä viedään autolla perse penkissä ovelta ovelle joka paikkaan. Ei ne teinit ala yhtäkkiä 13-vuotiaana kävelemään, jos on siihen asti kärrätty mukavasti paikasta toiseen. Ja sinä joka valitit, että lapsi ei TYKKÄÄ kävelysta: ei perkele se kävely ole mitään urheilua tai harrastus, vaan luonnollista siirtymistä normaalissa arjessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi täytti 2, laitoin vaunut myyntiin. Vaunut vain seisoivat varastossa, jos olivat matkassa mukana ei lapsi niissä todellakaan halunnut istua vaan tutkia maailmaa mikä on ihan ok meille suht pienellä paikkakunnalla. Ja nyt talviaikaan pystyy hyvin hyödyntämään pulkkaa jos väsy iskee ja keväällä otetaan potkupyörä käyttöön. Ja pidemmillä matkoilla käytetään autoa.
Kyllä meilläkin mielellään tutkisi, mutta arkiaamuina siihen ei ole aikaa, kun ei haluta lähteä taittamaan matkaa jo puolta tuntia aiemmin.
2 v 10 kk oltiin lomamatkalla, ja optimistisesti ajateltiin, ettei tarvita rattaita. Tuolloin siis liikuttiin kotona paljon ilman niitä. Oltiin liian optimisteja ja jouduttiin ostamaan halvat rattaat reissussa. Noin3 v käytettiin enää satunnaisesti. Vikan kerran kun lapsi oli 3,5 v. Silloin jo vähän nolotti, mutta olin paksusti raskaana ja liukkailla rattaat toimi myös rollaattorina. Tokan kanssa varmaan jää pois 2,5-3-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä parivuotias alkoi kävelemään rattaita työntäen "itte itte" päiväkotimatkat (n. 1,5 km), joten jätin rattaat kotiin. Muutenkin mentiin paljon kävellen ja potkupyörällä moneen paikkaan. Nyt on reipas ja hyväkuntoinen 8-vuotias. Samalla luokalla olevien parinkin kaverin äiti on ihmetellyt miten poika jaksaa kävellä joka päivä kouluun 1,5 kilsaa suuntaansa, ei heidän kultamussukkansa jaksa kävellä puolta kilsaakaan. Ei kai, kun niitä viedään autolla perse penkissä ovelta ovelle joka paikkaan. Ei ne teinit ala yhtäkkiä 13-vuotiaana kävelemään, jos on siihen asti kärrätty mukavasti paikasta toiseen. Ja sinä joka valitit, että lapsi ei TYKKÄÄ kävelysta: ei perkele se kävely ole mitään urheilua tai harrastus, vaan luonnollista siirtymistä normaalissa arjessa!
No en ole koskaan kuullut, että joku lapsi EI kävelisi 1-2 kilsan matkaa kouluun!
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli 1v 1 kk ja minä olin 38v. Meillä rattaat oli mukana vain silloin, jos mentiin kaupungille ja piti kävellä yli 300 m (mitä tapahtui todella harvoin). Muuten ei rattaita tarvittu mihinkään ennen eikä jälkeen tuon iän.
Kaupungilla ei tarvi kävellä kuin harvoin yli 300 metriä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä parivuotias alkoi kävelemään rattaita työntäen "itte itte" päiväkotimatkat (n. 1,5 km), joten jätin rattaat kotiin. Muutenkin mentiin paljon kävellen ja potkupyörällä moneen paikkaan. Nyt on reipas ja hyväkuntoinen 8-vuotias. Samalla luokalla olevien parinkin kaverin äiti on ihmetellyt miten poika jaksaa kävellä joka päivä kouluun 1,5 kilsaa suuntaansa, ei heidän kultamussukkansa jaksa kävellä puolta kilsaakaan. Ei kai, kun niitä viedään autolla perse penkissä ovelta ovelle joka paikkaan. Ei ne teinit ala yhtäkkiä 13-vuotiaana kävelemään, jos on siihen asti kärrätty mukavasti paikasta toiseen. Ja sinä joka valitit, että lapsi ei TYKKÄÄ kävelysta: ei perkele se kävely ole mitään urheilua tai harrastus, vaan luonnollista siirtymistä normaalissa arjessa!
No en ole koskaan kuullut, että joku lapsi EI kävelisi 1-2 kilsan matkaa kouluun!
No ehkä et ole kuullut, mutta olet varmaan nähnyt, että osa kersoista kuskataan autolla päivittäin sinne koulun portille?
Meillä molemmat ovat hyvinkin pieninä kävelleet pitkiäkin matkoja (2-3km suuntaansa), mutta silti rattaat on olleet käytössä pitkään. Autoa kun ei meille hankittu ennenkuin molemmat lapset oli jo koulussa. Yleensä lapset siis kävelivät itse ja rattaissa kulki kauppatavarat. Rattaisiin joutui jos ei jaksanut tai osannut käyttäytyä (eli siis harvoin). Päivittäin rattaat oli käytössä kunnes nuorempi oli kaksi (sitten ostin pyörään peräkärryn). Viimeisen kerran olen rattaita käyttänyt kun lykkäsin juuri viisivuotiaan lääkäriin. Oli aika huonossa kunnossa enkä siksi halunnut että kävelee noin pitkää matkaa, mutta ilma oli nätti niin en viitsinyt taksilla mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3v. mutta lapsi olisi käyttäisi varmaan niitä vieläkin. Pari vuotta rattaiden jälkeen reppuselkään kinusi pidemmillä kävelyreissuilla. Isä kantoi, minun kanssa piti kävellä. Nyt 5v. ja jaksaa tallustaa ehkä 3km luonnossa mukisematta, kaupungissa edelleen huono kävelijä. Kukaan ei enää jaksa kantaa, painaa reilu 20kg, joten kävelee.
Vierailija kirjoitti:
En muista tarkkaan, mutta varmaan olin hieman alle 35-vuotta.
Voi hitto, kun te olette olevinanne niin hauskoja taas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi täytti 2, laitoin vaunut myyntiin. Vaunut vain seisoivat varastossa, jos olivat matkassa mukana ei lapsi niissä todellakaan halunnut istua vaan tutkia maailmaa mikä on ihan ok meille suht pienellä paikkakunnalla. Ja nyt talviaikaan pystyy hyvin hyödyntämään pulkkaa jos väsy iskee ja keväällä otetaan potkupyörä käyttöön. Ja pidemmillä matkoilla käytetään autoa.
Kyllä meilläkin mielellään tutkisi, mutta arkiaamuina siihen ei ole aikaa, kun ei haluta lähteä taittamaan matkaa jo puolta tuntia aiemmin.
En puhunut arkiaamuista. Kuten mainitsin asumme pienellä paikalla joten työmatkat on pakko kulkea autolla (ei julkisia ja paljon matkaa) joten lapsi viedään tarhaan autolla. En minäkään lähtisi kävellen tai edes niillä vaunuilla lasta raijaamaan tarhaan ja sen jälkeen palaisi kotiin hakemaan itselle autoa. Mutta aloituksessa ei kysytty tarvitaanko arkiaamuisin vaunuja vaan koska niistä on luovuttu. Ja meillä vaunuttomuus on toiminut oikein hyvin vajaa 2.5v kanssa
Kävelimme lasten kanssa koko ajan piteneviä lenkkejä siitä saakka, kun oppivat kävelemään varmasti. Rattaat olivat mukana 1,5-vuotiaaksi saakka, mutta niitä ei koskaan tarvittu. 2-vuotiaina jaksoivat kävellä jo noin kolmen kilometrin matkan, eikä rattaat olleet enää mukana.
Myöhemmin olen samalla asuinalueella kävelyttänyt lapsenlapsia samoja reittejä samalla metodilla, koska hekin tykkäävät kävelyretkistämme. Usein menemme myös metsään kävelemään.
Tutut ihmiset hymyilevät ja toteavat, että jaahas, toinen polvi menossa:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä parivuotias alkoi kävelemään rattaita työntäen "itte itte" päiväkotimatkat (n. 1,5 km), joten jätin rattaat kotiin. Muutenkin mentiin paljon kävellen ja potkupyörällä moneen paikkaan. Nyt on reipas ja hyväkuntoinen 8-vuotias. Samalla luokalla olevien parinkin kaverin äiti on ihmetellyt miten poika jaksaa kävellä joka päivä kouluun 1,5 kilsaa suuntaansa, ei heidän kultamussukkansa jaksa kävellä puolta kilsaakaan. Ei kai, kun niitä viedään autolla perse penkissä ovelta ovelle joka paikkaan. Ei ne teinit ala yhtäkkiä 13-vuotiaana kävelemään, jos on siihen asti kärrätty mukavasti paikasta toiseen. Ja sinä joka valitit, että lapsi ei TYKKÄÄ kävelysta: ei perkele se kävely ole mitään urheilua tai harrastus, vaan luonnollista siirtymistä normaalissa arjessa!
No en ole koskaan kuullut, että joku lapsi EI kävelisi 1-2 kilsan matkaa kouluun!
Ensireaktio oli mulla ihan sama kuin sinullakin, mutta sitten tulikin mieleen kaverin muksu jonka kohdalla oli ihan oikea huoli miten jaksaa kävellä puoli kilometriä kouluun. Ongelma ei kuitenkaan hänellä johtunut pelkästään siitä että oli aina viety rattailla tai autolla joka paikkaan vaan oli ihan oikeita motorisia ongelmia. Ei esim pystynyt vielä eskarissa polkemaan polkupyörällä. Nyt on kirinyt ja on motorisesti ikäisellään tasolla :)
Te, jotka olette jättäneet tosi aikaisin rattaat pois (reilu 1v-alle 3v ikäisiltä), niin kävelettekö sitten aina vain tosi lyhyitä max. muutaman kilsan matkoja ja muuten kuljette aina autolla/julkisilla?
Mites kun me saatetaan esim. kävellä 5-15 kilometriäkin päivässä yhteensä eri paikkoihin, niin ei voi olettaa noin pienen jaksavan tuollaisia matkoja yhtä soittoa(?), vaan rattaat on oltava mukana. Lapsi kävelee osan matkoista ja välillä on rattaissa. Vaikka näette rattaissa istuvan lapsen tai kohta noin 3 v:n, jolla rattaat on mukana, niin ei se tarkoita, että lapsi aina siellä istuisi. Meilläkin on kohta 2,5-vuotias, joka kävelee heittämällä tuon 2-3 kilsaa ja käydään varta vasten kävelyillä noiden asiointireissujen lisäksi. Autolla mennään tosi harvoin ja julkisillakin niin vähän kuin mahdollista. Junalla mennään Hgin keskustaan, mutta siellä kuljetaan kävellen, vaikka esim. ratikallakin pääsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista tarkkaan, mutta varmaan olin hieman alle 35-vuotta.
Voi hitto, kun te olette olevinanne niin hauskoja taas...
Emme me luule olevamme.
Olen helvetin väsynyt ja surullinen. Siksi vastailen aivottomiin kysymyksiin typeriä vastauksia. Jotain ajanvietettä.
noin 2,5 v lapsella vielä rattaat käytössä. Käytetään ainakin vuoden verran vielä.
Asutaan pienessä kylässä, päiväkotiin 2 km, bussipysäkille 1,5 km ja bussi vie valtatietä pitkin läheiseen isoon kaupunkiin. Ei siis ole mahdollista liikkua bussilla joka kulkisi kaupunginosien välillä. Arkisin päivällä bussit kulkevat tunnin välein, iltaisin ja viikonloppuisin kahden tunnin välein.
Vien lapsen päiväkotiin joko pulkalla tai rattailla, kun jatkan itse vielä matkaa sitten kävellen kylän keskustaan bussille tai junalle.
Jos lähden lapsen kanssa kaupunkiin asioille niin todellakin otetaan rattaat mukaan. Ensin 1,5 km kävely bussille, sitten 30 min matka bussissa kaupunkiin, asioiden hoitamista tunti-pari ja sama ruljanssi takaisin kotiin. Yleensä lapsi nukkuu päiväunetkin samalla rattaissa.
Jos otettaisiin rattaat pois käytöstä saattaisi päiväkodille kävelyt ja kaupunkireissut venyä aika pitkiksi...
No meillä on ajoittain 4v 3kk vanha tyttö rattaissa. Meillä ei ole autoa, tyttö on liikuntapäiväkodissa noin 8h päivässä ja käy arki-iltana esim. harrastuksessa, jonne on 2km suuntaansa. Tai käymme kaupassa, jonne on 2-3km suuntaansa. En todellakaan laita pitkän pk-päivän jälkeen kävelemään 5-6 km. Keväällä sitten pyörällä.