Lue keskustelun säännöt.
Onko kylässä pakko leikkiä?
22.02.2017 |
Olen aikuinen nainen ja omat lapseni ovat jo mailmalla. En ole suoranaisesti lapsivihaaja, mutta ärsyttää suunnattomasti kun menen ystävälleni kylään jonne on kutsuttu myös muita naisia ja sielä on 5v tyttö joka komentaa meitä muita leikkimään kanssaan esim laittaa tuolit peräkkäin ja meidän aikuisten on leikittävä junaa. Lapsi kiikuttaa kirjaa minun syliin jota on yhdessä katsottava y.m Tämä prinsessa on koko aika pälpättämässä, keskeyttää aikuisten jutut ja on vain keskityttävä häneen. Tai toinen tapaus on se että sukulaiset kun tulee käymään niin tämä yksi 4v tyttö on jatkuvasti kimpussani höpöttämässä ja yritän sitten saada tämän tenavan viihtymään. Lapsen äiti kyllä mielellään seurustelee toisten kanssa. Minäkin haluaisin mutta kun koko aika joudun vahtaamaan ja vastailemaan kysymykseen "mitä tuolla on?" Siis mikä siinä on että nykyään lapset ja etenkin nämä ainokaiset eivät ollenkaan tajua että aikuiset eivät ole heidän kavereitaan. Myöskään nämä äidit eivät tajua etten minä tai muutkaan aikuiset välitä leikkiä heidän lasten kanssa vaan tultiin aikuisia tervehtimään. Toki siis voi ja kuuluukin jonku verta huomioida lapset, mutta ei se ole kivaa kun kahvipöydässä lapsi on kaiken keskipisteenä. Itselläni oli useanpia lapsia eikä he olleet tuollaisia päällepäsmäreitä. Onko toisilla vastaavia kokemuksia ja olisiko antaa neuvoja kuinka minäkin voisin osallistua aikuisten keskusteluihin. Eli kuinka karistan " iholle " tunkevat tutun lapset siis ketään loukkaamatta.
Kommentit (14)
Mutta kun minäkin haluaisin seurustella aikuisten kanssa! En halua viettää aikaa vessassa pakoillen lasta.
Onko muita vinkkejä tai edes vertaistukea... olenko ainoa lapsimangeetti. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minä kuulisin mielelläni vinkkejä! En vihaa lapsia ja mielelläni muutaman sanan vaihdankin heidän kanssaan ja vaikka hetken leikinkin, mutta tahtoisin myös jutella niiden aikuisten ystävieni kanssa, joita olen tullut tapaamaan.
Pahoittelen AP, mutta minulla ei ole antaa vinkkejä. Mutta ehkä edes hiukan auttaa tieto siitä, että et ole ainut joka haluaisi välillä vaan jutella rauhassa aikuisten kesken.
Minä aina leikin yleensä yhden leikin tai luen kirjan ja sen jälkeen sanon "Nyt ei enää, nyt juttelen äitisi ja isäsi kanssa aikuisten juttuja". Sen jälkeen en juurikaan noteeraa lasta enää, vanhemmat komentakoot tai olkoot komentamatta. Jos keskeytyksettä ei voi vanhempien kanssa puhua, etsin muuta juttuseuraa tai lähden kotiin.
Minäkin ihmettelen suuresti tätä "lapsentahtisuutta" ja "lapsen ehdoilla elämistä", joka tarkoittaa yleensä sitä, että lapsi on ihan aina keskipisteenä. Ei voi olla hyväksi lapsenkaan kehitykselle.
Vierailija kirjoitti:
5v tyttö joka komentaa meitä muita leikkimään kanssaan esim laittaa tuolit peräkkäin ja meidän aikuisten on leikittävä junaa.
reps kops
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko kenties ensi kerralla ottaa kuvan kun ajatte junalla ja laita linkki tänne hämmästeltäväksi.
Monella tutulla on tuollaisia lapsia. Varsinkin kun olin teini, vanhemmat aina tuputtivat minut lasten seuraan. Siellä sitten istuin aika tylsistyneenä kun en tiennyt mitä tekisin. Tykkäsin kyllä lapsista mutta heidän kanssa puuhailu ei ollut mielenkiintoista.
Nykyisin osaan jo nauttiakin lasten seurasta, mutta siltikin ärsyttää nämä jotka on kasvatettu olemaan maailman napa. En ymmärrä miksi lapsille opetetaan että he saavat puhua muiden päälle, monelle jopa että parhaiten saavat huomiota kun huutavat. Lapselle opetetaan, että hänen puheensa on tärkeämpi kuin aikuisten jutut. Eräs lapsi kertoi minulle suoraan että kun äiti juttelee vieraiden kanssa, hän joutuu huutamaan että nämä lopettaisivat. Sen ymmärrän hieman paremmin, että lapsi haluaa leikkiä jonkun mieluisan aikuisen kanssa, mutta silloinkin lapsen pitäisi tietää että aina aikuinen ei halua tai jaksa leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me saimme lapset parikymppisinä ja ystävämme taas "normaali-iässä" kolmikymppisenä. Kun meidän lapset ovat nyt teini-ikäisiä, ne ymmärtävät mennä omiin huoneisiinsa, kun meidän kaverivieraita tulee lapsinensa. Muuten nuo taaperot ohjataan aina meidän lasten luokse. Kuka 14v poika haluaa leikittää kahta tuntia jotain 3-vuotiasta tyttöä!?
Minä olen lapsirakas, mutta kun kutsun kaveriperheitä kylään, kutsun heidät juttelemaan kanssani, enkä siksi, että minä voin leikittää niiden lapsia pari tuntia, jotta vanhemmat saavat vähän "huiliaikaa".
Eli, ongelma on selkeä. Pienten lasten vanhemmat. Miksi te nakitatte aikuiset ja teinit leikkimään teidän lasten kanssa? Ei me haluta!
Tulee mieleeni eräs herttainen yksinhuoltajatuttuni. Kävin joulun alla hänen luona kahvilla, ja siitä lähdettiin yhteisellä autokyydillä erääseen kauppaan.
Hänen lapsensa oli kohtaamisen alusta loppuun äänessä koko ajan ja kaupastakaan ei meinattu päästä ulos, kun lapsi hölpötti ja pälpätti henkilökunnan kanssa. Äiti oli koko ajan rauhallinen, mutta aika väsyneen oloinen tilanteeseen. Lapsi istui automatkat (tietenkin) etupenkillä, tosin sitkeästi penkkien välistä mulle takapenkille huutaen. Jotenkin jäi samanlainen olo kuin isolla kysymysmerkillä tän kohtaamisen jälkeen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 jatkaa vielä. Monesti nämä hemmotellutkin ymmärtävät kun sanoo suoraan. Eli että "nyt en jaksa leikkiä" tai "minä juttelen nyt aikuisten kanssa" tai muuta vastaavaa. Tai sitten että yhden tarinan voin lukea tai viisi minuuttia leikkiä, sitten saat leikkiä yksinäsi. Monesti auttaa kun ehdottaa lapselle jotain mitä voi tehdä yksin (yleensä vanhemmat ehdottavat näitä mutta ei aina). Pahimpien kanssa tulee harrastettua tuota pakoilua, eli en huomioi lasta ennen kuin kysyy kymmenennen kerran, katoan johonkin (vessaan, juomaan vettä, niistämään), vastaan kysymyksiin lyhyesti ja töksähdellen jne. En pysty olemaan lapsille töykeä, mutta olemalla tylsä pääsee aika pitkälle.
Tuo on kyllä hyvä vinkki olla huomioimatta leikkiä kärttävää lasta, mutta voi ollakin käytännössä tosi vaikeaa. Tai ainakin ignooraamista seuraava lisäkärttämimen ja mahdollinen huuto eivät kyllä auta keskittymään aikuisten kuulumisten vaihtoon.
Taitavat vaan konstit olla aika vähissä jos eivät vanhemmat asiaan puutu! Mutta kyllä välillä ärsyttää ihan tosissaan kun pitkään odotettu kaverin tapaaminen ja kuulumisten vaihto meneekin leikkitätinä toimimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauroin tolle teidän junalle:) Onneks mun ei oo tarvinnut ystävien lapsia viihdyttää, ehkä mä mulkoilen niitä pahasti.
Joopa, minua ei siinä tuolilla istuessa naurattanut, jotain väkinäistä hymyä irvistin...ja mietin et tämä on kuin jostain putouksesta tmv... AP
Olen lapsille normaalin ystävällinen, tervehdin ja kysyn ehkä pari kysymystä, mutta muuten ohjaan heidät äitinsä luokse, jos pitää lukea kirjaa, leikkiä, löytää kadonnut lelu tms. Jos lapsi ojentaa kirjaa ja inttää, että ei äiti lue, sinä luet, niin sanon lapselle, että minä saan päättää itse, mitä teen, joten kiitos ei, en lue. Jos inttäminen jatkuu eikä äitinsä/isänsä tajua puuttua asiaan, pyydän ympärillä olevilta anteeksi ja menen vessaan. Istun siellä kännykän kanssa pelaillen 20-40 min ja sieltä pois tullessani kiitän kutsujaa kivasta kahvihetkestä tai mikä se nyt olikaan ja lähden kotiin. Lasta en edes huomaa.