Haikumies

Tapasin reilu viikko sitten ihanan miehen. Hän on todella mukava, sanavalmis, kivannäköinen ja sivistynyt. On jo ehtinyt hemmotella minua monin eri tavoin ja voisi sanoa että ihastuminen oli ensisilmäyksellä aika selvää, molemmin puolin. Mutta....
viestit ovat tosi kivoja mutta suurin osa on pelkkiä haikuja. Taiteen ala jota en edes itse ymmärrä.
Tyyliin: Palasin kotiin, hänen tuoksunsa suulla, hymy mielessä.
Ihana nainen, laulelee pukiessaan, kuumat suudelmat.

miten suhtautua runoilevaan mieheen? Lauluhan sanoo:
Ei, älä koskaan ota runoilijaa
luoksesi asumaan
se ryyppää, rähjää ja rellestää
ja kaataa kaljaa sun kitaraan
Hei, älä koskaan ota runoilijaa
luoksesi asumaan
se salaa surujaan kantaa
ja niitä nurkkiisi piilottaa

Mulla on ihana Fenderin puoliakustinen ja pelkään sen puolesta.
Onko tuo tyyppi edes tosissaan vaiko vain yltiöromanttinen mies, josta kaikki naiset haaveilee.
Onko teidän puolisot noin runollisia?