Miksi en jaksa kotona mitään?! Muualla olen erilainen
Siis oikeasti nyt. Mikä täällä kotona on etten jaksa yhtään mitään. Äsken tulin ulkoa, oli pakko käydä kaupassa. Keli oli mitä mahtavin, päätin että lähden kunhan vaihdan vaatteet. Mutta täältä sohvalta viltin alta löysin itseni taas kerran. Kylmää ja väsyttää, aivan kuin olisin tulossa kipeäksi.
Tämä tilanne aina. Kotoa on jotenkin tahmeaa lähteä mihinkään mutta kun lähden olen ihan eri energioilla siellä. Jaksan puuhata (siivoilen kavereiden kodin), nauran, suunnittelen. Mietin kotiin tullessa että teen sitten sen asian ja jne. Mutta kun saavun kotiin, väsähdän ihan heti.
Äskenkin olin todella väsynyt, menin sohvalle nukkuakseni, torkuin puolivaloilla tunnin. Nyt istun tässä ja ihmettelen. Väsyttää niin että silmiä kaihertaa eikä minkään tekeminen huvita ja jonnekkin lähteminen tuntuu ihan hirveän isolta työltä.
Tätä on ollut vuosia. Kotona olen ihan passiivinen, en oikein seurustele, perun lähtöjä kun en jaksakkaan, kaikki suunniteltu tuntuu liian työläältä. Muualla minua ei uskoisi samaksi tyypiksi.
No ne niistä esimerkeistä, sama kaava toistuu siis kaikessa.
Itse en millään saa tolkkua miksi näin tapahtuu. Onko tämä psyykkistä? Miksi olisi, haluan mennä ja tehdä asioita, tykkään viettää aikaa ihmisten kanssa. Tekisi mieli sanoa että väsähdän seurasta mutta sen huomaan vasta kotona, väsähdän jokatapauksessa joten voiko noin edes sanoa?
Olenko sairas? Minulla puhkesi reuma joitakin vuosia sitten. Väsymystä selittää sekin koska lääkitystä ei ole vielä löytynyt. Mutta se ei selitä sitä miksi sekin väsymys väistyy muualla.
Home? Asumme hometalossa. Voiko siihen reagoida näin?
Mä niin haluaisin tietää mistä tämä johtuu. Skarpaanko vain ihmisten ilmoilla, muutoin olen patalaiska sohvalla makaaja? Tämä tuntuu kyllä fyysiseltä voimattomuudelta, ei kehtuutukselta. Nytkin voisin vaikka vannoa että kuume nousee muttei nouse, se vain tuntuu.
Mitä luulet, laiska vai jotain muuta?
Kommentit (7)
Energiaa voi kyllä viedä se kodin ulkopuolella touhuaminen. Kun muut näkevät, jaksaa vaikka mitä. Kotona on vapaa, saa olla vaan. Voi palkita itsensä, kun on ollut niin reipas. En tiedä, päteekö sinuun, mulla menee näin.
Mulla on vähän samaa. Mulla on vain lähinnä jotain selaista, etten kotona vain saa mitään aikaiseksi. Ja varsinkin jos mies on kotona, niin en saa tehtyä mitään. Yksin jos olen, niin joskus saatan jopa innostua puuhasteleen jotain tai siivoileen, mutta miehen ollessa paikalla en tee yhtään mitään. Ja kodin ulkopuolella on heti paljon energisempi olo.
Tuo voisikin pitää paikkaansa jos olisin enemmän ihmisten ilmoilla, töissä olen pelkästään miehen kanssa enkä tapaa muita ihmisiä siellä.
Ihmisten ilmoilla en käy niin usein, en edes joka päivä. Joskus vain kerran viikossa. En usko että syy on siinä vaikka ymmärrän mitä tarkoitit :)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän samaa. Mulla on vain lähinnä jotain selaista, etten kotona vain saa mitään aikaiseksi. Ja varsinkin jos mies on kotona, niin en saa tehtyä mitään. Yksin jos olen, niin joskus saatan jopa innostua puuhasteleen jotain tai siivoileen, mutta miehen ollessa paikalla en tee yhtään mitään. Ja kodin ulkopuolella on heti paljon energisempi olo.
Mulla on prikuulleen tämä sama!
En ymmärrä mikä siinä miehen läsnäolossa saa minut passivoitumaan. Toki riitely ja kinastelu vie eneregiaa ja aikaa, mutta olen passiivinen, vaikka kaikki olisi ok. Ylipäätäänkään en saa mitään aikaiseksi kotona ollessani.
Niin, kun sanoin että muualla olen erilainen niin tarkoitin siis ihan yksinäänkin, kenenkään seura ei saa minua tai muu vastaava ei sitä energiaa anna. Siihen paljon parempaan oloon auttaa jo pelkkä ulos meno. Tai autolla ajaminen. Ap.
Mulla sama :) Nyt kun aloin miettimään asiaa, niin voisiko johtua siitä, että kotona mitään ei ole pakko? Saa vaan maata reporankana sohvalla eikä tartte skarpata :)
Nostan jos joku vaikka vastaisi