mitä tapahtuu istukan käsin irroituksessa?

Multa yritettiin irroittaa myös istukkaa reilun tunnin verran...En ole vielä saanut neuvolakorttiani takaisin, mutta muistaakseni istukka oli sisälläni 1,5 tuntia...Kätilö kokeili vaikka mitä, kylmäpussista lähtien...Eipä sitten muu auttanut kuin leikkaussaliin jossa mut " humautettiin" uneen, eli olin kai jonkun puolisen ??? tuntia unessa. Istukka irroitettiin käsin ja tehtiin kaavinta sekä samalla ommeltiin episiotomia. Mulle sanottiin, että siksi nukutetaan kun toimenpide on sen verran " häijy" (en muista tarkkaa sananmuotoa). Mulla olis kyllä ollut kanyylikin kun oli epiduraali.

Menetin myös verta, en tiedä kuinka paljon, mutta kaksi pussia sain seuraavana päivänä verta. Olisin saanut vielä myöhemmin lisääkin mutta en ottanut. Hb oli 79 lähtiessäni kotiin...ihmettelivät että miten voin olla jalkeilla niin matalalla hb:lla. Olo oli mulla silti ihan hyvä, söin paljon ja olin paljon jalkeilla. Hb sitten lähti hiljalleen nousuun, söin ensin kaksi Obsidania päivässä noin viikon ajan ja sitten yhden. Hb nousikin eli 120:een, mutta laski sitten taas 110:een kun jätin raudan pois, eli taas syödään rautaa...



Sasuliini

ksysyisin vielä miksi istukka jäi kiinni, löydettiinkö tälle selitystä. Oliko raskaus esim. alkanut pian kaavinnan jälkeen.?

Myös minulla istukkaa irrotltiin tunti ennen käsin irrotusta. Syyksi sen kiinni jäämiseen sanottiin olevan nopea synnytys: kohtu ei " jaksanut" enää nopean ja rajun synnytyksen jälkeen supistella tarpeeksi jotta istukkakin olisi syntynyt. Synnytyksen kesto oli 5,5h. sairaalassa ehdin olla n.tunnin ennen kuin oli vaavi sylissä.

Ensimmäisen synnytyksen jälkeem yritettii saada istukkaa " nätisti" ulos,mutta ei irronut millään.Loppujen lopuksi he päättivät että se pitää poistaa nukutuksessa.Minut nukutettiin ja käsin irrotus suoritettiin synnytyssalissa.Pelotti pikkaisen,mutta kun heräsin oli ihanaa nähdä pienokaiseni.Reilu kaksi viikkoa myöhemmin jouduin uudestaan sairaalaan,koska kohtuuni oli jäänyt edelleen paloja.tuolloin kaavinta tehtiin minun hereillä oloni aikana.Toisen synnytyksen jälkeen,minulla oli taas sama juttu,istukka ei poistunut vaikka kuinka kätilö ja synnytyslääkäri yrittivät.Päättivät poistaa nukkuttamalla,mutta kieltäydyin ja se sitten tehtiin valveilla oloni aikana.Kysyin toimenpiteen jälkeen kätilöltä,että onko tämä sama juttu aina joka ainoa kerta ja hän vastasi että suurella toden näköisyydellä on.Myöhemmin kysyin vielä lääkäriltä ja silloin hän totesi että voi olla jotain merkkejä alkuraskauden aikana esim.jonkin verran vuotoa ja sillä voi olla jotain tekemistä istukan kanssa.Tiedä häntä,tämä oli Lääkäri Pirkko Permin mielipide.

Tämä olikin mielenkiintoista.... itselläni oli vuotoa alkuraskauden aikana, eikä istukka sitten irronnut. Ensin sitä tietysti aika lailla yritettiin, sitten kärrättiin leikkaussaliin, jossa illan kolmas annos epiduraalia. Istukka irroitettiin käsin, kaavittiin ja ommeltiin eppari ja repeämät. Menetin verta 2,6 litraa ja kuntoni oli surkea seuraavat kolme päivää.



Uusi vauva on haaveissa, ja tuosta irrotushässäkästä jäi aika ikävä kuva (vaikka nukahdinkin siihen, mutta noin kokonaisuutena) ja toivoisin, että seuraavan kanssa samaan ei jouduttaisi.



Onko siis niin, että jos käsinirroitus on jouduttu aiemmin tekemään, suurella todennäköisyydellä se joudutaan tekemään jatkossakin?

Kysyin eilen Femedan Frederikalta,että minulle on selitetty kaksi erillaista tarinaa istukan irrotus ongelmista.

Olin huolissani,että uusiutuuko sama istukka ongelma seuraavissakin synnytyksissä ja ettei se ei lähde irti.Hän vastasi,että se on hyvin todennäköistä,koska on käynyt näin jo kaksi kertaa aikasemmin.

Voi olla,että seuraava istukka lähtee kevyesti painamallakin.Kun saan synnytettyä tämän kolmosen,niin voin sitten kertoa,että mitä kävi istukan kanssa.Siihen on kyllä aikaa vielä vajaa kuusi kuukautta.

mulle kätläö arveli, että saattaa johtua kaavinnasta, joka tehtiin kun edellinen raskaus päätyi keskenmenoon. Tosin tämä uusi raskaus alkoi vasta 5. kierrosta km: n jälkeen eli ei heti kaavinnan jälkeen. Itse epäilin oliko supistusten heikkoudella jotain merkitystä, synnytys käynnistettiin viikoilla 42, eikä supistuksia meinattu saada kunnolla tulemaan. Ponnistusvaihekin pitkittyi juuri sen vuoksi.

Itselläni istukka on jäänyt kiinni kahdesti, ekassa synnytyksessä vuosin jo synnytyssalissa reilusti ja silmissä vilisi kun leikkuriin kärrättiin kiireellä. Aika surkeassa kunnossa taisin olla ja ei kamalampaa näkyä kuin oma valkoinen naamani peilissä seuraavana päivänä.. Mutta kun tippaletkut ja katetri otettiin poies synnytyksen jälkeisenä päivänä olin varsin tulevasti jaloillani ja toivuin hyvin.



Toista odottaessani olin satavarma ettei istukka itekseen irtoa, lääkärin mukaan riski oli vain 10% luokkaa.

Kiinnihän se jäi, nyt en vuotanut synnytyssalissa kovin paljoa joten tunti tehtiin töitä jotta istukka irtoaisi, sitten leikkuriin ja istukka irti. Synnytyssalissa olin vuotanut sitten ihan reippaasti 2800g, vaan tuon synnytyksen jälkeen olin jalkeilla jo pari tuntia leikkurista pääsyn jälkeen eikä mitään ongelmaa.



Molemmat irrotukset on tehty nukutuksessa ja kuten edellä onkin tullut esiin, niin lääkäri tunkee kätensä kohtuun ja käsin varovasti irrottelee istukan, sitten kaavinta ja mahdolliset tikit repeämiin/episotomiaan(tai minulla oli jopa siistitty edelliskerran arpea toisessa irrotuksessa.. miksi, en tiedä).



Kolmatta pikkuistani odottaessa en muuta osannut ajatellakaan kuin, että osoite on leikkuriin kun vauva on synnytetty ihmisten ilmoille masupesästään.

Keskustelin lääkärin kanssa ja häneltä sain sellaisen vastauksen, että jos kohdun limakalvo on ohut, istukka tarrautuu siihen " kaksin käsin" , tai kuten edelläkin on mainittu, kohtu ei jaksa supistella istukkaa ulos.

Minulla ei ole ollut minkäänlaisia vuotoja yhdenkään raskauden aikana kun edellä oli, että vuodot antavat viitettä ongelmista istukan irtoamisen kanssa.



Kolmas synnytys joulun alla. Se oli erilainen kuin kaksi edellistä jo siinä, että sain epiduraalin kun kahdella edelliskerralla sain vain PCB puudutuksen joka ei hirveästi auttanut. Kun ihana pieni poikani oli maailmassa alkoi synnytyksen kamalin vaihe: istukan synnyttäminen. Vaikka se oli karseaa niin silti olen onnellinen, että vältyin leikkurilta ja sain olla vauvan luona ensimmäiset tunnit.

47 min, 1,2 litraa verta, istukkacoctailit, kylmät pussit, cytoteciä peräsuoleen, ja erittäin kokenut ja riski kätilö ja istukka todellakin tuli ulos. Sattui kyllä ihan kamalasti, se mahan päältä painaminen.

Ikävä juttu vaan on ollut se, että istukan paloja jäi kohtuun ja niitä on sitten pitkin matkaa sieltä poistunut, ikävän näköisiä ruskeita möykkyjä...Jälkitarkastuksessakin terkka pihdeillä veti retkuloita ulos kun roikkuivat kohdunsuulla...



Mutta täällä oli muutama jolla kaksi istukan käsinirrotusta, ja todella, kyllä se voi irrota kolmannella kerralla ilman leikkuria!! En olisi uskonut ikinä mutta näin, elävä esimerkki olen että ihemitä tapahtuu!



Lahja

tunti yritettiin ensin muuten istukkaa runnoa ulos, mutta tuloksetta ja sitten kärrättiin leikkuriin käsin irroitukseen. Tehtiin epiduraalipuudutuksessa, kun kanyyli oli valmiina, niin nukutuslääkäri ei suostunut nukuttamaan, vaan lisäsi vaan epiduraalia. Ensin kai lääkäri irrotteli käsin ja sitten lopuksi kaavittiin, en kai tuntenut mitään, olin puuduksissa kaulaan asti. Kokonaisverenhukka oli noin litra, normaalisynnytyksessä lienee noin puolen litran verran?



Muutaman tunnin oli ihan tunnoton sen jälkeen, tehtiin joskus klo 23 aikoihin, klo 4 piti päästä vessaan ja olin ihan talutuskunnossa, aamulla 8 aikoihin jotenkin jalat jo kantoi, mutta pyörrytti.



Mulla oli muutenkin vaikea synnytys, enkä saanut vauvaa vierihoitoon, eli en sitten tiedä mitkä tuntemukset johtui istukan irrottelusta ja mitkä sitten isokokoisen vauvan vaikeasta synnytyksestä.

Sen muistan että kun toimenpide oli tehty, tuli ihan älytön tärinä, se kai liittyy tuohon epiduraaliin.

molli

Itse synnytys meni ihan hyvin, mutta istukka ei tunnin yrittämisen jälkeen irronnut. Painelivat vatsan päältä, mutta ei vaan irronnut, menetin aika paljon verta jos siinä vaiheessa.

Sitten minut kärrättiin leikkaussaliin, laittoivat tippakanyylin, ja happinaamarin kasvoille. Sitten en osaa sanoa mitä siellä on tapahtunut :)

Heräsin sitten muutaman tunnin kuluttua, yleensä kai tämä toimenpide on aika nopea, mutta olin menettänyt vielä lisää verta irroituksen aikana, ja siksi kesti kauemmin.

Menetin yhteensä neljä litraa verta, ja sain sitten neljä pussia verta sekä plasmaa, hemohesiä ja nesteitä. Heräämössä jouduin olemaan useamman tunnin ennenkuin pääsin osastolle vauvan ja isin seuraksi.

Olo oli aika heikko, hb oli silloin 71. Oli tosi kylmä, ja kurkku oli kipeä hengitysputken takia.

Minulle myös laitettiin pissakatetri, koska en alkuun päässyt vessaan, ja pissaa tulikin tosi paljon koska minuun pumpattiin niin paljon nesteitä.

Olin kyllä jo seuraavana aamuna ylhäällä, ja kävin nopeasti suihkussa. Nopeasti kuitenkin paranin tuosta, ja hb oli jo seuraavana päivän reilut 90.

Pari viikkoa synnytyksstä se oli 101, ja nyt, vajaa kuusi viikkoa synnytyksestä se on 120. Olenkin ottanut Kräuterblutsaftia koko ajan.



Yleensä siis tämä toimenpide varmaan on ihan iisi juttu, mutta minä menetin niin paljon verta, koska istukka oli ilmeisesti tosi vaikea irrottaa. Onneksi tästä ei jäänyt mitään pahimpia traumoja. Saatiin hoidollinen perhehuone (isästä ei mennyt maksua) kuntoni takia, ja isä hoiti vauvaa aluksi.



ronsu + p03 & t06