Mikä on tyhmintä/hulluinta mitä olet lapsesi eteen tehnyt?
Lapsensa puolesta tekee mitä vain, niinhän sitä sanotaan.
Kerron itse pari. Olimme juuri palanneet viikonloppureissulta mummolasta. Oli sunnuntai ilta ja kaikilla maanantaina aikainen aamu. 4-vuotiaan unilelu oli tietenkin unohtunut mummolaan ja siitä itkusta ei tullut loppua. Mies jäi lasten kanssa kotiin ja minä ajoin 90km per suunta hakeakseni tuon rakkaan lelun... Aamulla oltiin kaikki hullun väsyneitä, mutta kyllä se onni ja helpotus joka paistoi lapsen silmistä oli sen arvoista.
Puolisen vuotta sitten oli tyttöni 12v synttärit. Olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle miehen työn perässä ja samalla vaihtui myös koulu. Tyttöä oli kiusattu edellisessä koulussa ja hänen oli ollut vaikea saada kavereita. Uudella luokalla oli kivoja tyttöjä joista tyttö sai heti kavereita ja kaikki kutsuttiin synttäribileisiin. Tyttö pelkäsi kovasti että syrjimisen ja kiusaamisen kierre jatkuu, joten synttärien piti olla täydelliset. Tyttö huolehti itse koristeluista ja ohjelmasta, mutta toivoi minun tekevän erityisnaposteltavia teemaan sopien. No, sopi minulle. Olen hyvä kotileipuri, joten toivelistalla oli paljon haastavia juttuja hienoinen sokerikoristeineen.. kokonaisen päivän työ.
Juhlat olivat lauantaina joten minun oli käytettävä koko perjantai leipomiseen. Torstai iltana minulle nousi lämpöä, ja perjantaina minulla oli kuumetta yli 39 astetta. Halusin vain nukkua, mutta ajattelin tyttöäni joka oli aina ollut kuin enkeli, ei kiukutellut, auttanut pikkusisarusten kanssa, ollut hyvä koulussa.. hänen suunnaton pelkonsa uudesta kierteestä syrjinnän suhteen sai minut olemaan suunnaton ääliö ja leikkimään terveydelläni, leivoin koko perjantain suoja naamallani ja kumihanskat kädessäni.
Kaikki oli täydellistä, tytön juhlat olivat menestys ja hänellä on nyt paljon kivoja kavereita. Eihän se tietenkään ollut kiinni juhlista tai varsinkaan herkuista, mutta asia oli niin tärkeä tytölleni... sen arvoista, vaikka olinkin kuumeessa yli viikon. Toivottavasti samanlaista tilannetta ei tule. Typerää leikkiä terveydellään.
Ottakaa ohjat! En voi olla ainoa hölmöläinen?
Kommentit (15)
Olen lähtenyt "poimimaan hämähäkkejä" 4v poikani kanssa hänenpyynnöstään. Mulla on itselläni araknofobia, niin paha että pari luutakin katkennut karkuun juostessa. En itse koskenut hämiksiin, mutta sydän hakkas kahtasataa kun vain seurasin tilannetta. Nyttemmin fobia on vain jos hämähäkki on seinässä tai katossa, aiemmin myös maassa olevat oli fobian paikka. Siedätyshoito toiminut 😁.
Vierailija kirjoitti:
Olen lähtenyt "poimimaan hämähäkkejä" 4v poikani kanssa hänenpyynnöstään. Mulla on itselläni araknofobia, niin paha että pari luutakin katkennut karkuun juostessa. En itse koskenut hämiksiin, mutta sydän hakkas kahtasataa kun vain seurasin tilannetta. Nyttemmin fobia on vain jos hämähäkki on seinässä tai katossa, aiemmin myös maassa olevat oli fobian paikka. Siedätyshoito toiminut 😁.
Itekkin vois kokeilla tuollaista siedätyshoitoa. :D
-AP
Tein tyttären kirjontatyön lähes alusta loppuun. Oli kiva lukee opettajan arvostelua työstä, melkein loukkaannuin, sillä olenhan ompelija:)
Pelkään korkeita paikkoja, mutta oon lähtenyt tyttären kanssa seinäkiipeilemään ja kiipesin melkein sinne ylös asti vaikka pelotti ihan perkeleesti. :D
Pojalle ompelin naamiaisasua koko yön, kun tuli tieto naamiaisista tosi lyhyellä varoitusajalla, mutta sain sen valmiiks ja poika oli aamulla ihan onnessaan. Se tilanne oli, että pojan tarhakaverin äiti oli laittanut synttärikutsun vahingossa väärään numeroon ja meille tuli tieto että poika on kutsuttu 2 päivää ennen halloweenia kun tää äiti kysyi tarhan portilla nähdessä että niin onko tulossa vai ei. Poika oli ollut jo siitä murheissaan kun kaikki muut kutsuttu paitsi hänet ja se riemu kutsusta ja asusta oli suunnaton.
Olen elänyt 4 - 6 ruoka-aineella imetysdietillä lapsen allergioiden takia kuukausia. Mutta kannatti kun sain lapsen oireettomaksi ja päästiin sitten etsimään sopiva korvike hyvältä pohjalta. No saipahan syödä niin paljon kuin vain sai menemään ja silti laihduin...
Olen mennyt huvipuistoissa "kauhuvemputtimiin" ja istunut oksennus kurkussa, että tyttäreni pääsi nauttimaan laitteista, yksin ei olisi saanut vielä mennä.
Pidin lapselle isot synttärikalaasit keskellä kaameaa perhesuhdekriisiä.
Kannatti. Oli hirveän raskasta, ja säästin vaivaa kaikissa kohdissa missä kykenin, mutta kriisikin tuntui pieneltä asialta kun lapsella oli hauskaa vaikka äiti olikin ihan tillin tallin henkisesti.
Onpa ihania juttuja, varsinkin tuo naamiaisasutarina! :)
Ei nyt mitään yksittäistä juttua tule mieleen, mutta tuntikausia olen leikkinyt barbeilla ja nukeilla kyllästymistäni peitellen. Myös isoja ja kalliita synttäribileitä olen järjestänyt sekä kuskannut lasta kavereille pitkienkin matkojen päähän. Olen myös kestinnyt yökylässä olevaa tyttölaumaa, luovuttanut kaikki huoneet asunnostamme leikkeihin ja pysytellyt itse mahdollisimman hiljaa ja näkymättömissä leikkien ajan.
Monet kerrat olen ihmetellyt, kun kavereille pääsi vain yksi kaveri kerrallaan. Meille sai kaikki tulla yhtäaikaa, koska joukolla syntyi parhaimmat leikit ja niin ehkäisin myös sitä, että joku jäisi joukon ulkopuolelle.
Ei mitenkää erikoista tämä, mutta minusta kaikki lasten tapahtumat ja hoplopit on yksiä lapsiperhehelvettejä. Rasitun helposti siitä metelistä, tungoksesta ja edes takaisin päämäärättömästi sinkoilevista lapsista. Ja silti, käytän lapsiani lähes säännöllisesti näissä helvetin tapahtumissa ja leikkipaikoissa, koska se on heistä kivaa.
Mennyt migreenitaipumukseni kanssa kummitusjunaan (välkkyviä valoja) ja korkeanpaikankammoni kanssa maailmanpyörään !
Tein poikani verkkokurssin hänen kanssaan, muuten olisi yo-lakki jäänyt saamatta. Siinä meni monta iltaa yhdessä ruotsia pähkien.
Vetänyt housut kinttuihin ja huutanut AApo!
Olen pinnallinen ja pidän merkkivaatteista, osaan sen myöntää. Mutta mitä tulee lapsen räkänenään ei vielä ole ollut liian kallista kaulahuivia tai hansikasta johon sitä ei voisi niistää.
Aika kesyä teidän muiden rinnalla.
Ja paskat. Tyttös on idiootti