Onko kukaan hyötynyt masennuslääkkeistä?

Mulla on auttanut sekä masennukseen, että paniikkihäiriöön. Paniikkihäiriö oli niin paha, että en päässyt asunnosta ulos, en lääkäriin, kauppaan en minnekään.

Mulle ei tullut mitään sivuoireita niistä. Nyt en mitään ole käyttänyt yli kahteen vuoteen ja menee ihan hyvin.

Odottelen tässä itse juuri että koska mahtais auttaa... 2 kk syöny jo... Orgasmikyky poissa, ei muita vaikutuksia.

Minä ja silloinen mies hyödyttiin molemmat. Mä paranin lääkkeiden voimin masennuksesta, eksä söi lääkkeitä miten sattuu, lopetti aina kun olo parani ja ilmeisesti oireilee edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on auttanut sekä masennukseen, että paniikkihäiriöön. Paniikkihäiriö oli niin paha, että en päässyt asunnosta ulos, en lääkäriin, kauppaan en minnekään.

Mulle ei tullut mitään sivuoireita niistä. Nyt en mitään ole käyttänyt yli kahteen vuoteen ja menee ihan hyvin.[/Quote Minkä niminen lääke?

Mulla on auttanut .. pystyn toimimaan ja elämään suht normaalia elämää (käymään töissä, olemaan äiti lapsilleni ja vaimo miehelleni).

Ei se masennus kokonaan poissa ole, mutta lamaannut on. Syömälläni lääkkeellä ei ole näitä tyyppillisiä sivuvaikutuksia samoissa määrin, ja minullakaan esim. lihomista, seksiaalisuutta haluttomuutta tms. ei ole ollenkaan. Tunteetkaan ei ole latistuneet, edelleenkin itken kun itkettää ja nauran kun naurattaa.

Minulla reilu kuukausi Escitalopramia takana ja kauheiden aloitusoireiden jälkeen alkoivat auttaa. Tosin olin tuossa viihteellä ja krapulassa ahdistus kahta kauheampi eli ei kannata käyttää alkoa noiden kanssa tai vaikutus nollaantuu tai tilanne jopa pahenee ainakin mulla.

Tunteet ovat tallella, itken ja nauran, jos aihetta, mutta ei liian voimallisena kuten aiemmin. En sitten tiedä, onko täysi vaikutus vielä päällä. Seksuaalinen haluttomuus ei haittaa, kun ei ole miestäkään. Eipä niitä haluja ollut ennen lääkettäkään siten. Paino on laskenut, ei noussut kun en ole syönyt suruuni enää niin paljoa.

Unet ovat syviä ja värikkäitä. Nukun kuin tukki, kun aiemmin pyörin sängyssä ahdistuneena. Ahdistus ei tunnu enää fyysisesti niin pahana. Henkisesti alkaa mennä jo hieman paremmin. Eihän tuo ongelmia paranna, mutta auttaa kestämään paremmin.

Oma ahdistus johtuu siitä että yhteiskunnalla on rahaa hassata ulkomaiden ja maahantulijoiden hyvinvointiin mutta sitten kun itselle tulee sairaskohtausta niin rahaa ei ole yhtään sen selvittämiseen saati hoitoon vaan ohjataan syömään masennuslääkkeitä koska todettiin että on ahdistusta.

ts. sairastuminen->ahdistus->masennus/tainnutus/ymslääkkeillä korkeintaan saa systeemit sekaisin niin että sairastumisen oireita ei enää huomaa kunnolla. Viisaat kuitenkin ovat kertoneet että ne elävät kauemmin jotka huomaavat kun jotain on pielessä herkemmin. En siis halua lääkkeitä jotka sotkevat "sensorit" jotka varoittavat että nyt pitäisi jotain tehdä. Itse teen paljon päätetyötä niin tiedän kyllä että oma sairastuminen johtuu huonosta verenkierrosta 4:ssä ei paikassa eikä masennuslääkkeiden kohdalla lue mitään sellaista mikä vakuuttaisi minut että niillä hoidetaan verenkierto kuntoon.

En kuitenkaan kokonaan ole kieltäytynyt syömästä niitä lääkkeitä mikäli tuo verenkierto, yhteiskunnan rahoitus, kroonistuneet tulehdukset yms ongelmat on ensin ratkaistu ja ahdistus pysyy. Eihän "Koirakuiskaaja"kaan lähde tekemään terapiaa koirille joilla on jotain muita sairauksia. Tässä taas näkyy terveydenhuoltosysteeminmädänneisyys että ei selvitetä ongelmia oikeassa järjestyksessä vaan lähdetään syyllistämään (sisäiset verenkierto-ongelmat ovat hyvin akuutteja sillä tavalla että ne huomaa itse mutteivät näy ulos, esm yllättävä hirveä väsymys, hikoilu tai pinnan palaminen ja jos sisäinen "tukostila" päättyy kun verenpaine nousee riittävästi siirtämään tukoksen pois tieltä, niin kohta onkin taas ihan normaali olo ja tuntuu että voisi tehdä töitä ja sitten kun taas töitä tai opiskelua tekee niin tulee tulos kohta ja hirveä väsymys).

Aloin tehdä kirjoitusvirheitä enemmän kun nämä ongelmat alkoivat - kun verenkierto ei pelaa (hyvin henkilökohtaista tietysti että miltä osin se ei pelaa, eri suonia mitkä voi mennä tukkoon on tsiljoona joten haittavaikutukset ovat yksilöllisiä vaikka diagnoosi on sama, ts. terkkarin juuri koulusta tulleet eivät ikimaailmassa osaa diagnosoida tämmöistä juttua) niin osa aivoista ei saa tarpeeksi happea - nuo verenkiertohäiriöt liittyvät vain tiettyihin alueisiin samaan tapaan kuin esm selluliitti voi kerääntyä vyötärölle (minulla ei sellaista kerääntymistä ole tapahtunut vaan tukokset syntyy isoihin valtimoihin).

Edelliseen vielä että on taustalla tietysti ollut eri asteista turhautumista myös mutta käytännössä sellaiset asiat eivät edes ehdi pyöriä mielessä eikä niitä ole voimia ajatella. Eli jos olisin pysynyt muuten terveenä, olisin varmasti pikkuhiljaa turhautunut/ahdistunut muutenkin.

Pointti oli se että priorisoin asiat eri tavalla kuin terveydenhuolto.

Kun tutkin näitä omia oireita, löysin esm viitteitä että bipolar/skitso oireet vastaavat hyvin lähelle sellaisia oireita jotka voivat syntyä jos IBD henkilö altistuu eräille länsimaisille ravintoaineille joita virallisesti suositellaan. Teoria on että IBD:ssä aineet voivat päätyä verenkiertoon ennen asianmukaista imeytyimistä suoliston kautta, tietenkään tavalliset terkkarin parin euron testit eivät ole kaikenkattavia eivätkä löydä. Terkkareihin pitäisi sijoittaa miljardi ja ostaa kunnon vehkeet jotka toimii yhtä vakuuttavasti kuin TV:n "australian rajalla" huumetesti, eli kertoo tarkasti kaiken mitä verestä löytyy hajun perusteella minuutissa. Koira haistaa syövät yms. kyllä hajutestillä selviää mitä siellä verenkierrossa on.

Tunnen kaksi minulle hyvin läheistä ihmistä, joista kummallakin on lääkitys masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Kumpikaan ei varmasti olisi enää elossa ilman kunnollista lääkitystä, joka pitää mielialan tasaisempana ja siten auttaa jaksamaan arjessa. Kumpikin olisi varmasti jo tehnyt itsemurhan ilman oikeanlaista lääkitystä ja psykiatrista apua.

Lääkkeet eivät ketään paranna, mutta ne voivat auttaa pärjäämään arjessa ja jaksamaan.

Lääkkeissä on toki sivuvaikutuksia, eikä niitä voi tuosta vaan lopettaa. Mutta miettiä omalle kohdalle, onko pahempi elää siedettävää elämää lääkkeiden kanssa, kuin elää sietämättömän tuskallisesti masennuksen ja ahdistuksen syövereissä.

Kiitän lääketiedettä joka päivä siitä että nämä ihmiset ovat yhä elossa.

Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille. Ja sivuvaikutukset riippuvat myös annostelusta.

Joku lääke saa toisen vaipumaan itsetuhoisuuteen, mutta toisen se voi saada jaksamaan nousta aamulla sängystä ylös.

Mitään kauhutarinoita psyykelääkkeistä ei kannata netistä lukea, sillä vaikutukset ovat niin yksilöllisiä.

Minulla auttoivat. Pääsin vihdoin sängystä ylös ja olin kykenevä hoitamaan itseäni.

Aloitusoireet olivat kauheita. Oksetti, etoi ja tuskanhiki valui päästä. Unirytmini on mennyt sekaisin. Nukun hirveästi, mutta toisaalta ajattelen sen olevan osa paranemisprosessia. Olen lihonut, mikä ei sinänsä häiritse. Olin reilusti ylipainoinen jo ennen lääkityksen aloittamista. Seksuaalista haluttomuutta on myös ilmennyt, mikä sekään ei haittaa, kun sitäkin vaivaa oli jo ennen lääkitystä.

MUTTA, kaikista sivuoireista huolimatta lääkkeistä on ollut valtava apu.

Olen saanut elämäni takaisin.

Pystyn hoitamaan arjen askareita, käymään asioilla, kirjastossa, kaupassa, töissä ja luennoilla ilman hirveää ahdistusta. Ennen saatoin ahdistua kaupassa niin pahasti, että jätin ostosten teon kesken ja säntäsin kotiin. Lintsasin myös hirveästi luennoilta, koska ahdisti. Sellaista ei enää ole. En enää vietä päiväkausia lattialla tai sängyssä ahdistuneena, vaan herättyäni alan toimia kuten "normaalit ja terveet" ihmiset.

En enää pyörittele asioita päässäni ja vatvo ja vatvo ja vatvo ja vatvo. Asiat eivät jää kiertämään kehää päässäni, vaan totean, että tämä meni nyt näin - ensi kerralla toisella tavalla.

Uskallan taas puhua ihmisille ja heittää smalltalkia esim kaupassa. 

Olen aloittanut uusia harrastuksia.

Ajatus ja järki leikkaa taas. Pystyn lukemaan ja kirjoittamaan. Aivot ei ole ns. jäässä. En koe enä olevani tyhmä (kuten sairauteni aikana koin).

Nauran ja itken. Tunteet eivät ole kuolleet, päinvastoin. Nyt suhtaudun asioihin taas normaalisti. Nauran kun naurattaa, itken kun itkettää.  Nautin pienistä ja suurista asioista, tulen iloiseksi hyvästä kappaleesta radiossa tai vastaantulijan hymystä. Ainoana poikkeuksena on jo edellä mainitsemani: en jää enää pyörittämään ajatuksia päähäni. En vietä kahta päivää miettien ahdistuneena, että pahoitinkohan jonkun mielen, näytinköhän typerältä lenkillä tai olisiko minun pitänyt sittenkin sanoa tai toimia näin. 

Olen niin onnellinen että päätin aloittaa lääkityksen. Kauan sen päätöksen tekemisessä kestikin, mutta se oli sen arvoista. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille. Ja sivuvaikutukset riippuvat myös annostelusta.

Joku lääke saa toisen vaipumaan itsetuhoisuuteen, mutta toisen se voi saada jaksamaan nousta aamulla sängystä ylös.

Mitään kauhutarinoita psyykelääkkeistä ei kannata netistä lukea, sillä vaikutukset ovat niin yksilöllisiä.

Pitää paikkansa.

Ssri-lääkkeet tarkoitukseensa eivät aikanaan tepsineet kovin hyvin.

Nykyisellään käytetään pientä annosta cymbaltaa nostattamaan kipukynnystä, ja auttaa hieman (hermokipua, rankakipua ym)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille. Ja sivuvaikutukset riippuvat myös annostelusta.

Joku lääke saa toisen vaipumaan itsetuhoisuuteen, mutta toisen se voi saada jaksamaan nousta aamulla sängystä ylös.

Mitään kauhutarinoita psyykelääkkeistä ei kannata netistä lukea, sillä vaikutukset ovat niin yksilöllisiä.

Pitää paikkansa.

Tie kestäväksi rakastajaksi käy sepramin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Unet ovat syviä ja värikkäitä. Nukun kuin tukki, kun aiemmin pyörin sängyssä ahdistuneena. Ahdistus ei tunnu enää fyysisesti niin pahana. Henkisesti alkaa mennä jo hieman paremmin. Eihän tuo ongelmia paranna, mutta auttaa kestämään paremmin.

Koetko nukkuvasi liikaa? Tai oletko kokoajan väsynyt?