Tekisittekö 2100e/kk-palkka työtä vai opiskelisitte paremman ammatin?

En tekisi lähärin työtä tolla palkalla, koska ei ole tod mulle mikään kutsumusammatti. Jos tykkäisin työstä, niin voisin tehä.

Sanotaan vielä näin, etten tee vanhustyötä tms niin hirveän raskasta. Suuntautumisvaihtoehtojahan on monia. :)

Riippuu työstä ja sen vaativuudesta samoin kuin rahantarpeesta. Jos asuisin yksin, niin 2100 e/kk riittäisi jos työ ei ole fyysisesti tai henkisesti vaativaa. Oma palkkani on vaihdellut nykyrahassa 1800 ja 7000 välissä eikä suinkaan aikajärjestyksessä. Palkka on aina omasta mielestäni aina vastannut kulloisenkin homman vaativuutta.

Nyt on vielä sen verran perhettä että jostain on pakko saada bruttona vähintää 2800 jotta voidaan elää edes jotenkin normaalisti.

Teen juuri tuolla palkalla. Olen lastenhoitaja päiväkodissa. Mietin jatkuvasti uutta koulutusta, koska nykyisellään ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia edetä/ saada palkankorotusta.

Todella epämotivoivaa. Kestän siis tuon palkan nyt, mutta en seuraavaa neljääkymmentä vuotta....

"Todella epämotivoivaa. Kestän siis tuon palkan nyt, mutta en seuraavaa neljääkymmentä vuotta...."

Sepä se... :(

N28 kirjoitti:

Teen juuri tuolla palkalla. Olen lastenhoitaja päiväkodissa. Mietin jatkuvasti uutta koulutusta, koska nykyisellään ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia edetä/ saada palkankorotusta.

Todella epämotivoivaa. Kestän siis tuon palkan nyt, mutta en seuraavaa neljääkymmentä vuotta....

Mulla oli vastavalmistuneena lastentarhanopettajana palkka 2200e/kk...

Mä olen kulttuurialalla ja bruttopalkka on 2200 euroa. Toistaiseksi suurin palkka, jota olen koskaan elämässäni saanut (olen ollut töissä yksityisellä ja julkisella puolella). Yleensä palkkani on ollut jotain 1500-1700 euroa/brutto. Viimeistä edellisessä työpaikassa vain 1100 euroa/brutto (yksityinen firma vielä).

Kyllä sitä enemmänkin haluaisi, mutta toisaalta työ on fyysisesti kevyttä eikä henkisestikään kuluta loppuun. Hoitoalalla ei todellakaan mielestäni riittäisi!

Mä tienaan tuon JA opiskelen itselleni parempaa ammattia samaan aikaan.

Riippuu työstä, jos mielekästä niin jatkaisin sitä. Menettää aika paljon tuloja ja eläkekertymiä jos lähtee 3-6 vuodeksi opiskelemaan. Parempi maksaa asuntolainaa pois ja sijoittaa vaikka 50 euroa/kk johonkin rahastoon kuin lähteä opiskelemaan, lyhyt koulutus korvaa hyvin pienempää palkaa. Eri asia jos työ olisi vaativaa ja päivä pitkä. Miksi ihmiset aina ajattelevat että hoitotyö on raskasta? Eihän se ollenkaan aina sitä ole, alkaa vaan tuntua siltä kun sitä joka päivä tuskailee.

Jos saa aikuisopintotukea, voi hyvinkin kannattaa lähteä opiskelemaan. Jos saa vaikkapa 500 euroa paremman palkan valmistumisen jälkeen, tulee opiskelusta kannattavaa. Eläkekertymäkin on sitten parempi.

Mä teen töitä tuolla palkalla. Olen vakitöissä. Työilmapiiri ja työkaverit on mukavia ja työ ei ole erityisen raskasta fyysisesti. Asun yksin ja sinkku olen, joten ihan kivasti toimeen tulen. En uskalla ainakaan vielä ajatella opiskelevani pitemmälle (amk-tutkinto löytyy), koska opiskelu veisi monta vuotta ja rahansaanti sinä aikana olisi vaikeaa. Lisäksi voi olla, että töitä ei senkään jälkeen löytäisi sen paremmin. Näillä mennään. m26

Teen raskasta ulkotyötä halvemmalla. Parempi ammattikin on tai parikin, mutta tässä sitä nyt ollaan.

1000e kuussa käyttörahaa kuulostaa suunnilleen lottovoitolta tämän opiskelijan korvissa! Välillä tuntuu, että on elettävä lähes pyhällä hengellä. Käteen jää vuokran + laskujen jälkeen 70e kuussa. Säästäväiseksi on ainakin oppinut tämä entinen tuhlarityttö.

Itse asiaan. Lähtisin opiskelemaan tilanteessasi. En palkan takia, vaan siksi, että vanhusten hoitotyö on rankkaa, etkä kuulosta siihen tyytyväiseltä. Jos työ on palkitsevaa/mielenkiintoista/mieluisaa, tekee sitä mielellään huonommallakin palkalla. Sinun kohdallasi kuulostaa kuitenkin siltä, että jos nyt lähdet opiskelemaan, tulet kiittämään itseäsi siitä valmistuessasi. :) Jos olisin sinä, keräisin ehkä jonkin verran nyt säästöjä ja sitten vain opiskelemaan. Kesä- tai osa-aikatöitähän löydät varmasti hyvin kun lähihoitajan tutkinto sekä työkokemusta löytyy.

Vastavalmistuneena maisterina bruttopalkkani oli n. 2100 e/kk. Oman alan työ vieläpä. Eli kouluttautuminenkaan ei välttämättä nosta palkkaa.

Kouluttautuminen ei tosiaan välttämättä nosta palkkaa ainakaan heti eikä takaa että töitä aina löytyisi. Opiskeluajalta et saa palkkaa, joten sinulta jää kymppitonneja saamatta. Kannattaa miettiä siltä kannalta, mitä oikeasti haluaisit tehdä, mutta tosiaan rahan takia ei ehkä kannata.

Voisin tehdä jotain kevyttä ja kivaa työtä tuolla palkalla. Opiskeleminen ei kiinnosta enää tässä iässä.

Ihan siitä kiinni pitäisinkö työstä vai en, ja olisiko kuinka vapaat työajat, etätyömahdollisuuksia ym. arvostamaani. Tein joitakin vuosia sitten ihan mukavaa työtä 2200 euron bruttopalkalla, tulin toimeen ja olin tyytyväinen. Valitettavasti se oli määräaikainen pätkä, joka ei jatkunut.

Onko sinulla niitä opintosuunnitelmia ja mikä on se parempi duuni?

Olen myös lähihoitaja ja samoja asioita pohdin. Palkan kestäisi, jos "saisin jotain" työstäni. Koen antavani työlle paljon saamatta mitään takaisin. Vuoron päätteeksi päällimmäiset tunteet ovat väsymys ja kevyt vitutus. Ajatus siitä, että näin eläisi vielä yli 30 vuotta... Tällä hetkellä koen, että (vuoro)työ pilaa vapaa-aikani eikä työn sisältökään motivoi pitemmän päälle. Lähtisin opiskelemaan heti, jos vain pääsisin!

Samaa olen miettinyt, hoitsu täälläkin. Tämä paska palkka menee tällä hetkellä, mutta työn raskaus ja tieto siitä ettei palkkani tästä muutu vaikka päälläni seison, ovat vakuuttaneet minut siitä, että alan vaihto on edessä.

Vihaan illasta aamuun vuoroja joiden välissä ei ehdi palautumaan, sitä ettei asiakkaille ole aikaa ja sitä, että talo repii työntekijästä kyllä kaiken irti muttei anna mitään vastineeksi.

Vaikka maisterilla ei välttämättä heti olekaan parempi palkka, on maisterilla kuitenkin enemmän mahdollisuuksia. Ja ainahan voi palata hoitoalalle.

Hoitoalalla tulee vielä tulevaisuudessa ongelmia kun vastavalmistuneet ja nuoret vaihtavat alaa parempien hommien toivossa. Itsekin siis ollut alan töissä vasta muutaman vuoden ja totesin ettei kannata. Asiakkaat ihania mutta se kaikki muu... lähihoitajan työpanosta ei selvästikään arvosteta.