Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järjenvastainen pelko
19.02.2017 |
Olen kärsinyt tällaisesta pelosta koko ikäni,välillä vähemmän, välillä enemmän. Olen nyt 19 v.
En osaa siis sanoa suoranaisesti mitä pelkään, pelkoon liittyy usein yksinolo tai ilta/yö. Tänään tällainen "kohtaus" tuli jo noin klo 17. Olen silloin siis todella varuillani, vilkuilen peileihin, ikkunoihin ja ympärilleni. Kellon tikityskin kuulostaa jotenki luonnottomalta ja säikähdän jokaista ääntä. Pelkään ehkä näkeväni jotain yliluonnollista, selittämätöntä tai että talossa olisi joku muu. En ole itsekään varma. Pahimpina kausina en pysty ollenkaan nukkumaan yksin, tällöin valot ovat koko yön päällä, enkä siltikään uskalla tulla peiton alta pois.
Joskus pelko on niin vahva, että saatan keskellä päivää jähmettyä paikalleni tai juosta huoneesta pois, menen jotenkin paniikkiin. Joskus pelolle ei ole syytä, joskus esimerkiksi kauhuleffa saattaa laukaista sen. Pelko iski tänään kun katsoin youtubesta finntop 5:n videon siitä mitä jos elämmekin simulaatiossa, oli pakko lopettaa katsominen,mutta pelko jäi silti.
Normaalitilanteessa en usko mihinkään yliluonnolliseen. Olen kuitenkin uskonnollisesta perheestä, ja noin 10 vuotiaana aloin lukemaan ilmestyskirjaa ja vanhemmiltani löytyvää kirjallisuutta joissa kerrotaan esimerkiksi pahoista hengistä. Minulle myös kerrottiin, että tälläisiä asioita on olemassa,en osannut vielä silloin kyseenalaistaa näitä asioita. Samaan aikaan minulta kuitenkin kiellettiin esimerkiksi joidenkin normaalien tv sarjojen (ei ikärajoitusta) katsominen tai esimerkiksi lastenlehtien tilaaminen jos ne käsittelivät esim. noituutta.
En tiedä mistä pelko johtaa, ehkä esimurrosiässä lukemallani kirjallisuudella on vaikutusta?
Kommentit (2)
Minäkin olin pelokas lapsena ja nuorena ja kaikki yliluonnollinen kiehtoi mutta samalla ruokki niitä pelkotiloja. Saatoin tulkita ympäristön ääniä ja näkemiäni asioita väärin noissa yliherkkyystiloissani. Pelot ja hermoilu yliluonnollisesta loppuivat kuitenkin reilu parikymppisenä, samassa iässä kun aivojen kehitys loppuu, joten olen yhdistänyt koko ilmiön keskushermoston kehittymiseen. Minulla ei ole oikeastaan antaa muita neuvoja kuin että ei kannata katsoa kauhua eikä muutenkaan tehdä asioita, jotka saavat olosi oudoksi. Koeta aina hakeutua ihmisten pariin kun mahdollista ja pitää hauskaa normaaleilla tavoilla. Alkoholi ja muut päihteet eivät ole hyvästä.
Minulle ei koskaan tuputettu uskontoa lapsena eikä kielletty asioita, joten se ei juonna sieltä. Luulen, että tämä liittyy tietynlaiseen persoonallisuuden rakenteeseen. Ei minulla persoonallisuushäiriötä ole, mutta jotenkin olen tavallista ajattelevaisempi ja herkästi vetäydyn yksinäisyyteen. Lisäksi koen voimakkaammin ympäristön ärsykkeitä kuin monimuu ihminen ja yleensäkin huomaan ympäristöstä asioita, joita muut eivät huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta, muistan olleeni jo lapsena todella peloissani, ehkä lapsuudessa tälläinen on vielä kuitenkin normaalia?
Ap