Ihminen joka pettää, on tunnevaurioinen

Jos elää parisuhteessa - hyvässä tai huonossa - ei petä toista. Jos pettää, en näe että syy olisi toisessa vaikka seksi olisi kuinka kuihtunutta tahansa tai toinen olisi miten vastenmielinen vain. Pettäjä on AINA mielestäni itse vastuussa teostaan ja pettäminen osoittaa ihmisen olevan tunnevaurioinen. Se osoittaa myös sen, että pienenä lapsena omaksuttu moraali on jäänyt jostain syystä kehittymättä normaalisti. Onko siihen sitten syynä omien vanhempien löyhä moraali vaiko joku muu.. Mutta uskoisin että lapsuudenkodista se lähtee, millainen arvomaailma ihmisellä on. Jos arvot ovat ns terveet ja moraalinen omatunto on olemassa, ihminen ei petä toista. Silloin ihminen osoittaa vahvuutensa enemmänkin sillä että uskaltaa lähteä suhteesta pois joka ei tuota mielihyvää. Ja jos suhde on kunnossa mutta silti pettää, mielestäni tuollainen ihminen kaipaisi kunnon elämän opetuksen.



Loppu pelissä uskon että sitä saa mitä tilaa. Jos pettää toista tai toimii muuten moraalittomasti, joskus joku päivä tällainen ihminen joutuu vastaamaan teoistaan, ehkä vain eri asioiden parissa.



Kun tässä omia lapsiani kasvatan yhdessä mieheni kanssa, mietin koko ajan että millaisen asennekasvatuksen me annamme. Syytä olisi monen muunkin miettiä. Lasten kuullen mielestäni pitää keskustella asioista, esim. jos telkkarisarjassa petetään, mielestäni teko pitää tuomita sanoilla jotta lapsi ymmärtää jo pienestä asti että ei ole sama makaako Ritva-täti miehensä, miehensä serkun vaiko naapurin Kustin kanssa.