Mitä enemmän elän tätä elämänkaarta, sitä enemmän tunnen, että miesystävä se vain

on pirun kateellinen ja tuntee huonommuudentunnetta rinnallain!!! Aivan omista puheistaan näin päättelen, enkä millään tahdo väittää, että asia on prikulleen näin. Toivoisin, ettei se olisi näin. Meillä on kuitenkin aivan erilaiset rahatilanteet, minulla huomattavasti parempi. So what! Ei siitä tarvitse kyräillä. Ei minua ole kasvatettu brassailemaan rahalla, enkä mielestäni tee siitä mitään numeroa. Tietenkin jos on kateellinen, niin kaikki puhe näkyy sellaisena. Kateus tuntuu inhottavalta. Ei yhtään imartelevalta.

Tiedänpähän myös, että olen viehättävä nuori naikkonen! En tahdo elää elämääni ajatellen aina, että en minä nyt sentään... jos selkeästi kelpaa miehille. Saan katseita paljon, en toljota ketään mutta huomaan, kun nostan katseeni. Ujo olen, mutta on kai minullakin oikeus nauttia huomiosta, vaikka menenkin siitä vaikeaksi. Miesystävälle tuntuu olevan ongelma uskoa, että minä seurustelisin vakavissani hänen kanssaan JA HUOM siis teen näitä päätelmiä aivan hänen oman käytöksensä ja puheidensa perusteella! En yritä olla mitään, en yritä kehuskella, mutta jotenkin tuntuu että miesystävä ei vain oikein tunne oloaan tasavertaiseksi tai jotain. Nykyään kehutkin ovat luokkaa "no tiedäthän sinä olevasi niiiiiiiiin upea, miksi sanoa sitä kun olet niiiiiiin tietoinen itsestäsi". Siis tyyliin tuollaista "kehumista". Tuntuu oikeastaan pahalta edes kirjoittaa tällaista, koska en haluaisi vaikuttaa siltä, että pidän itseäni parempana. Haluan vain nauttia ulkonäöstäni nyt, enkä myöhemmin katsella kuvia ja itkeä, että miksi en voinut vain uskoa olevani ihana! Yritän pyristellä eroon huonosta itsetunnosta. TBH tunnen huonoa omatuntoa sanoessani totuuksia. Kyllä, minulla on rahaa. Ei se ole uutta, meillä oli aina rahaa koska isä tienasi hyvin. Se oli normaalia, se on myös nyt normaalia. Kyllä, minulla on näköjään ulkonäköä ja vientiä myös. Ei se tee minusta ylimielistä, lähinnä onnellisen vain.