Omat menot pikkulapsiperheessä, mikä on teistä sopiva määrä?
Meillä lapset 2v ja 4v. Minä teen normaalia päivätyötä, mies vuorotyötä. Mies on siis usein töissä juurikin iltaisin ja viikonloppuisin. Miehellä on 2x viikossa treenit, toisessa käy sunnuntaisin jos ei ole töitä, toisessa arki-iltana jos ei ole töissä. Eli noihin menee jo kaksi vapaailtaa / sunnuntaita jos semmoinen sattuu olemaan.
Sitten miehellä on lisäksi jatkuvasti kaikenlaisia "iltamenoja", ei ryyppää (yleensä), mutta pitäisi päästä poikien kanssa pelaamaan ja katsomaan matsia ja sitä sun tätä. Minusta 1krt/kuussa iltamenoa olisi kohtuullista, eikä niinkään usein minusta pitäisi yötämyöden jossain viettää koska seuraavana päivänä pitää lapsista huolehtia. Olen myös muistuttanut miestä että tämä tilanne on vain väliaikainen, kun lapset kasvaa voi taas mennä vapaammin.
Itselläni taas ei ole juuri koskaan omia menoja. Mutta esim. tänään kun mies vei lapset pois jotta saan olla muutaman tunnin rauhassa, alkoi taas se iänikuinen pommitus tekstareilla "saanko mennä sinne tupareihin, olen vaan muutaman tunnin... plaaplaa". Ärsyttää koska a. miehellä on lauantaisin vapaata hyvin harvoin ja b. olimme jo aiemmin sopineet että mies ei mene ja väitti niin myös kutsujalle jo ilmoittaneensa c. tämän piti olla MINUN aikaani ja mies pilaa senkin mussuttamalla omista menoistaan! Ja joo, suljin jo sen kännykän mutta vahinko tapahtui jo ja v*tuttaaaaa.
Sanomattakin lienee selvää että parisuhteelle ei tässä yhtälössä jää koskaan aikaa, ellei lasketa miehen vonkausyrityksiä iltaisin kun minä olen jo nukkumassa.
Niin jotta, kuinkas paljon teillä miehet/ vaimot juoksee omissa menoissaan ja olenko teistä täysin kohtuuton vaimo?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet pienellä ikäerolla halunnut, ja miehesi ei mitä ilmeisimmin ole holhouksen alainen?
Loisit kotona, eiköhän sinulla ole omaa aikaa yli omien tarpeittesikin.
Yhdessä haluttu. Teen yhtä monta työtuntia (palkkatyötä) viikossa kuin mies.
Ap
Vuorotyö on aika paljon rankempaa kuin naisten nollapäivätyöt.
Miehesi ei siis ole holhouksen alainen? Kuvittelitko, että kahden lapsen saaminen on samaa kuin lapsuutesi nukke- ja mielikuvitusleikit?
Kuinka typeriä te ämmät oikein olette? Säälin miestäsi, sinua en pätkääkään.
En tarvi sinun sääliä. Mies on itse työnsä valinnut, kukaan ei estä vaihtamasta alaa tai päivätyöhön. Mies saa maatta kotona yksin päivisin välillä kun minä olen töissä ja lapset hoidossa. Samaa ei suoda minulle koskaan, vaan haen lapset hoidosta kiireellä ennen kuin päiväkoti menee kiinni ja hoidan illat yksin kun mies on töissä. Samoin viikonloput.
Mies on meillä se joka haluaisi kolmannen vauvan tähän nukkeleikkiin, minä sanoin EI. Jotta haista p*ska.
Ap
Olet jo kahden lapsen varjolla maannut vuosia kotona. Onpa raskasta.
Paljonkos tienaat pilipalitöistäsi vs. miehen palkka vuorotöistä?
Olet säälittävä. Murran sun pilvilinnaasi nyt vähän lisää, mutta tienaan pilipalitöistäni enemmän kuin mieheni.
Ap[/quote
On se aika jännää, että 99.99% palstamammoista tienaa aina miestään enemmän, vaikka kaikki tilastot kertovat aivan muuta. Montako vuotta makasit kotona? Paljonko olet siitä ajasta miehellesi maksanut hyvitystä?
Huoh. Ollaan nuorta sukupolvea, meillä naiset on keskimäärin paremmin koulutettuja kuin miehet joten palkkaerot alkaa olla naisten hyväksi. Johan meidän sukupolven naiset alkaa olla miehiä ahkerampia ylipäätään käymään siellä töissä. Vai eikö sinne sun kivenkoloon ole kantautuneet tilastot 20-30-vuotiaiden miesten syrjäytyneisyydestä ja työttömyydestä, on nimittäin ihan lähipäivinäkin ollut uutista tästä....
Miksi minun olisi pitänyt miehelle maksaa hyvitystä, kun Kela oli se joka ne äitiyspäivärahat maksoi eikä mies?
Ap
Meinaat että maksoit kaikkien kotonamakaamisvuosiesi aikana kaikista menoista sen oman puolikkaasi?
Meillä on kaks lasta. Toisella säännöllinen vuorotyö ja toisella myös vaihtelevasti viikonloppusin töitä.
Käyn kaks kertaa viikossa harrastamassa ja sit lenkillä/ hiihtämässä tms. kerran kaks viikossa. Miehen harrastus on 3 kertaa viikossa. Sitten lasten harrastukset siihen päälle 5×vk.
Yhteistä koko perheen aikaa vietetään monesti perjantaisin. Viikonloppusin on turnauksia ja näitä aikusten "omia menoja".
Näillä mennään, koska kukaan ei halunnut luopua omasta harrastuksestaan.
Meillä mies jaksoi kiltisti olla enemmän kotona noin 10 vuotta. Toki pari harrastusta ja satunnaisia saunailtoja. Nyt kaveripiirissä lapset alkaa olla isoja ja miehet menee enemmän. Alkais olla Lapinmatkaa jne. Meillä vaan toinen lapsi on erityislapsi ja arki on pikkulapsiarkea edelleen vaikka molemmat lapset teinejä. Mies on lisäksi ilmoittanut ettei jaksa enää mitään lastenkohteita lomilla tai viikonloppuisin. No kiva. Multa ei kukaan kysy että jaksanko =(