Mikä on sinun noloin kassatilanne mikä tapahtunut?

Luulin että korttini oli kadonnut ja kortti suljettiin, sitten kuitenkin löysin sen ja soitin takaisin että kaikki hyvin. Kukaan ei varoittanut että kestää pari päivää ennenkuin kortti alkaa toimimaan uudestaan, minkä seurauksena yritin ostaa kortilla Anttilassa. Kortti oli sitten sulkulistalla tms. ja oli ihan oikein että kassaneiti rupesi selvittämään asiaa, mutta se kohtelu ei kyllä ollut ok. Kun yritin käyttää korttia, myyjä otti yhtäkkiä kortin ja häipyi mitään sanomatta jonnekin takahuoneeseen. Tuli sieltä sitten jonon takana kasvaessa tylynä sanomaan että korttia epäillään varastetuksi ja selitin tietysti heti mistä on kyse. Kohtelu oli kuitenkin senkin jälkeen erittäin tylyä ja töykeää kunnes saivat luottokunnasta tiedon että kaikki on ok. Olen ihan tavallinen ihminen, siisteissä vaatteissa ja kohtelias. Ei mun mielestä ole tarvetta kohdella asiakasta nöyryyttävästi ennenkuin on selvinnyt mistä on edes kyse. En tuon jälkeen pystynyt käymään enää siellä.

Vierailija kirjoitti:

Kassalla tulee päivittäin tilanteita, jossa ihmisillä ei ole kortilla rahaa ja ostokset pitää jättää. Itse kassana en pysty ymmärtämään, mitä noloa siinä on, ja meinaa mennä hermo kun ihmiset käyttäytyvät kuin idiootit tässä tilanteessa. Yleensä erityisesti naiset. Miehet osaa sanoa, että sori, ei kortti pelaa, vienkö ite kamat pois vai vietkö sinä? Yleensä pyydän viemään pakasteet, jos on paljon jonoa.

On kun jotain ulkoavaruuden olentoa katselisi, kun ihmisellä menee pasmat sekaisin siitä, että se kortti ei pelaa (ehkä tili on tyhjä, entä sitten? Olen kassa ja minulla on 3 tiliä, ei sinne käyttötilille aina muista laittaa.) "ömöfmm joo eehehehheheheh siis äsken se toimi ääääggh mmmmmhhh"

"juu sellasta sattuu, ei voi mitään"

"ääffkfj no mitässdkk joo mä vielä kokeilen 100 kertaa"

"Tainnu korttikin mennä jo viikonloppumoodiin/on kortti maanantaituulella..."

"SIELLÄ KYLLÄ TODELLAKIN ON RAHAA"

"joo no voi olla joku korttikohtanen maksimikäyttöraja päivälle, jos on ollut paljon menoja tänään..."

"mgghfn k ööööö öööh ääh"

Jne. Ärsyttää kun tuollaiseen turhanpäiväiseen sekoiluun menee vuosi.

Jäätelöautolla myyjä veteli korttiani useaan kertaan ja totesi, ettei toimi, onko toista korttia. Käskin kokeilla vielä kerran - ja sitten se toimi.

Olin joskus vauva-aikana todella väsyneen hajamielinen. Ensin unohdin latoa tavarat kassalle, jolloin kassaneiti vain tervehti ja tuijotti kysyvästi, kunnes tajusin että kaikki ostokset oli vielä kärryssä ja aloin latoa niitä kassalle. Kun olisi pitänyt maksaa, en löytänyt lompakkoani ja täytyi soittaa mies (joka oli lähtenyt viemään kiukuttelevaa taaperoa autoon) takaisin autosta maksamaan. Miehen käyttötilillä ei sitten ollut tarpeeksi rahaa ja joutui puhelimellaan alkaa siirtämään säästötililtä.

Kassa oli todella mukava ja ymmärtäväinen, mutta ymmärrettävästi muut jonottavat asiakkaat huokailivat ja hermostuivat.

Menin kassalle ja nostelin ostoksiani korista hihnalle ja kun nostin kananmunapakettia, niin jostain syystä se aukesi nostaessani sitä ja kaikki kananmunat (10 kpl) putosivat lattialle kassan eteen. Se sotku oli hirveä ja minua hävetti suunnattomasti, tunsin miten naamani meni punaiseksi. Koetin siinä häpeissäni änkyttää, että kyllä minä sen voin siivota, mutta myyjä sanoi että hän hoitaa sen. Pyytelin anteeksi ja häivyin kaupasta mahdollisimman nopeasti, en ilennyt käydä tuossa kaupassa kahteen kolmeen viikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut kilarit takana olevalle asiakkalle, joka tuli liian lähelle ja alkoi vielä siirtelemään ostoksiani eteenpäin hihnalla. Se on niin, että minun ostoksiin ei kosketa.

Ostoksiani käpälöinyt ukkeli veti mulle kilarit, kun ei saanut lukea hihnalle laittamaani lehteä. Kysyi, että saako katsoa ja oli jo samalla ottamassa sitä. Miehen olemus oli ns. epäsiisti, joten otin lehden nopeasti hihnalla pois. Äijä rupesi urputtamaan ja sanoin vain, etten halua hänen koskevan ostoksiin. Olin kuulemma kireäpipoinen huonosti koulutettu sossuämmä (lienevät kamalinta mitä tuollaiset käppänät tietävät). Pieleen meni arvaus.

Mulla ei kortilla ollut muka katetta, tai niin ymmärsin kassan puheesta, ei ne vissiin saa suoraan muiden kuullen sanoa, miksi se maksaminen ei toimi. Maksoin sitten käteisellä, kun sattui sen verran olemaan.

 Menin sitten automaatille kokeilemaan ja siinä selvisi että kortti oli vanhentunut. Olin ollut matkoilla, ja kotona kaivelin postit ja sieltä löytyi onneksi uusi kortti. En ollut esimerkiksi heittänyt sitä muiden  kerääntyneiden postien kanssa roskiin.

Unohdin poikani, joka oli kärryihin laitetussa turvakaukalossa, kassan päähän ja lähdin hiihtämään pelkkien ostoskassien kanssa pois. Kaupan ovella tein u-käännöksen ja kävin hakemassa pojankin mukaan.

Tätä ei voi selitellä vauva-aikojen väsymyksellä koska lapset olivat jo isoja, olin muuten vain kuolemanväsynyt ja sen takia tokkurassa: oli tarkoitus maksaa ostokset vitosen setelillä ja kolikoilla. Kassalla sain sitten paniikkikohtauksen kun vitosta ei löytynytkään mistään! Hoin siinä vaan henki vinkuen "missä se on, missä se on, MIHIN MÄÄ OON SEN LAITTANUT!!!" samalla taskujani paniikissa kaivellen ja tyhjiä käsiäni (kyllä...) tuijotellen. Ei ollut käsissäkään. Hetken kiinnostuneena tuijoteltuaan nuori kassatyöntekijä sitten sanoi, että sä annoit kyllä sen vitosen jo.

Näitä tapahtuu aika usein, kun lisätään puheen takeltelu väsyneenä / jännissä tilanteissa niin moni varmaan ajattelee että olen aineissa, humalassa tai enemmänkin dilledong. Kerran olin varma, että jää oluet ostamatta kun aloin sössöttämään kassalle jotain epäselvää :-)

Tiputin 2-packin kokista lattialle kassan päässä tai siis se pahvisysteemi repesi. Ootteko koskaan nähnyt kun kokispullot pyörii ympyrää ja suihkuttaa limua ympäriinsä :-) ? Oli aika hieno näky.

Olin aamulla ottanut toisen käsilaukun mitä yleensä käytän ja unohtanut ottaa lompakon siitä toisesta laukusta. Kaupan kassalla sitten tajusin lompakon olevan kotona. Onneksi laukussa ja taskuissa oli kolikoita juuri sen verran kuin pienet ostokse maksoivat, mutta nolotti muiden asiakkaiden takia kun mulla tietysti kesti niiden kolikoiden etsimisessä.

Vierailija kirjoitti:

Luulin että korttini oli kadonnut ja kortti suljettiin, sitten kuitenkin löysin sen ja soitin takaisin että kaikki hyvin. Kukaan ei varoittanut että kestää pari päivää ennenkuin kortti alkaa toimimaan uudestaan, minkä seurauksena yritin ostaa kortilla Anttilassa. Kortti oli sitten sulkulistalla tms. ja oli ihan oikein että kassaneiti rupesi selvittämään asiaa, mutta se kohtelu ei kyllä ollut ok. Kun yritin käyttää korttia, myyjä otti yhtäkkiä kortin ja häipyi mitään sanomatta jonnekin takahuoneeseen. Tuli sieltä sitten jonon takana kasvaessa tylynä sanomaan että korttia epäillään varastetuksi ja selitin tietysti heti mistä on kyse. Kohtelu oli kuitenkin senkin jälkeen erittäin tylyä ja töykeää kunnes saivat luottokunnasta tiedon että kaikki on ok. Olen ihan tavallinen ihminen, siisteissä vaatteissa ja kohtelias. Ei mun mielestä ole tarvetta kohdella asiakasta nöyryyttävästi ennenkuin on selvinnyt mistä on edes kyse. En tuon jälkeen pystynyt käymään enää siellä.

Moka on ihan omasi. Sulkilistojen päivittyminen kestää jopa päiviä, ja kassa toimi ihan yleisen ohjeistuksen mukaan. Lisäksi usein Luottokuntaan korteista soittaneena, voin kertoa että puhelinjonot sinne voivat olla usein pitkiäkin.

Siistit ja tavalliset ihmiset ovat juuri niitä, jotka varastavat kaupoista eniten, ja joiden kortit ovat vingutettuna tappiin.

Olet itse korttisi kanssa sössinyt, vika ei ollut missään nimessä myyjän.

Kassa huomautti, että farkkujeni vetskari on auki...

Tervehdin kassahenkilöä reippaasti "Kiitos!". Samalla sekunnilla tajuttuani erheeni alkoi naurattaa niin kauheasti, että myyjä todellakin katsoi vähän ihmeissään..

Vierailija kirjoitti:

Olin ostamassa takkia ja menin kassalle. Koitin maksaa pankkikortilla. Ei onnistunut ja koitin uudelleen. Ei onnistunut vieläkään. Olin nolona. Myyjä kysyi että "Onko sulla tilillä katetta?", olin jo niin paniikissa että vastasin tyhmyyksissäni "Mitä se tarkottaa?" (vaikka oikeasti tiesin kyllä, mutta siinä ahdistuksen ja paniikin kourissa en kyennyt ajattelemaan järkevästi). Myyjä sitten kertoi ja vastasin että "On joo".

No koitin vielä uudelleen maksaa ja ei siitä mitään tullut.. Olin ihan posket jo punasena ja takana nälkävuoden pituinen jono. Myyjä sanoi että "Voit käydä kokeileen nostaa rahaa tuosta automaatista". No menin sitten siihen automaatille mutta ei onnistunut rahojen nostaminenkaan. Olo alkoi oikeasti olemaan todella kauhea. Onneksi mulla oli toinen kortti, jolla sain nostettua takki rahat, kävelin kassalle, maksoin ja äkkiä helvettiin!

Kotona tajusin, että ei jumalauta.. Siksi en pystynyt maksamaan sillä kortilla, koska sen luottoraja oli jo siltä päivältä täynnä (olin muuttanut ja ostanut tavaroita uuteen kotiin), enkä muistanut että se luottoraja oli noinkin alhainen (luottorajan summaa en muista enään, mutta ei se kovin paljoa ollut). Kävinkin sitten säätämässä sen niin, että siinä ei ole mitään rajaa ollenkaan niin ei tartte stressailla.

En vaan kehdannut enään tuon jälkeen asioida kyseisessä kaupassa, vaan siirryin käyttämään muita kauppoja, vaikka tuskimpa Prisman kokoisessa kaupassa myyjät muistaa toisten mokailuja.... Kait.. :D

 

Joskus pyysin kassaa pitämään aikomani tavaran huomatessani ettei ollut tarpeeksi rahaa, kun automaatti oli ihan vieressä, sopi hyvin ja menin samalle kassalle uudestaan.   En nolostuisi tuollaisesta.

Sellon Prismassa korttini ei toiminutkaan kassalla. Tiedän itsekin kassamyyjänä, että joskus kortit vain temppuilevat ja toimivat normaalisti muutaman yrityksen jälkeen. Kassa alkoi mölyämään kovaan ääneen että "sulla ei ole rahaa siellä! Usko jo! Kassakone ilmottaa että sulla ei ole rahaa!" Koin tilanteen noloksi. Onneksi oli mies mukana, joka maksoi ostokset.

Kävin tarkastamassa tilini, ja kuten arvelin, katetta kyllä oli. Tulostin kuitin ja kävelin kiukkuisena takaisin kassalle että anna olla viimeinen kerta kun kommentoit asiakkaan pankkitilin saldoa, ei kuulu hyvään asiakaspalveluun. Tuollaiset tilanteet pitäisi pystyä hoitamaan hienovaraisesti, oli kyse kortin temppuilusta tai oikeasti siitä että tilillä ei ole katetta.

Vierailija kirjoitti:

Sellon Prismassa korttini ei toiminutkaan kassalla. Tiedän itsekin kassamyyjänä, että joskus kortit vain temppuilevat ja toimivat normaalisti muutaman yrityksen jälkeen. Kassa alkoi mölyämään kovaan ääneen että "sulla ei ole rahaa siellä! Usko jo! Kassakone ilmottaa että sulla ei ole rahaa!" Koin tilanteen noloksi. Onneksi oli mies mukana, joka maksoi ostokset.

Kävin tarkastamassa tilini, ja kuten arvelin, katetta kyllä oli. Tulostin kuitin ja kävelin kiukkuisena takaisin kassalle että anna olla viimeinen kerta kun kommentoit asiakkaan pankkitilin saldoa, ei kuulu hyvään asiakaspalveluun. Tuollaiset tilanteet pitäisi pystyä hoitamaan hienovaraisesti, oli kyse kortin temppuilusta tai oikeasti siitä että tilillä ei ole katetta.

Sillä lailla. Mielikuvani raivopäisistä av-mammoista vahvistuu päivä päivältä.

Nolointa oli kun tilillä ei riittänytkään kate. Onneksi s-tilille menee joka kuukausi bonuksia ja sinne ne aina unohtuvat kasvamaan olematonta korkoa. Toinen onni oli, että tuolla kortilla onnistui maksaa ilman pin-koodia, piti vain näyttää henkkarit. Kotona tarkistin tilini ja ostokset menivät vain muutamalla sentillä yli katteen :D.

Kerran olen yrittänyt maksaa vanhentuneella kortilla, en ymmärrä miksen sitä vanhaa leikkaa heti kahtia uuden tultua vaan odottelen tyhmänä sinne voimassaoloajan loppuun asti.

Muutaman kerran olen unohtanut pin-koodin tyystin kassalla, ottomaatilla onnistuin kuitenkin näppäilemään koodin oikein ja kipittelin maksamaan ostokset käteisellä. Asian hassuuden tajusin vasta kotimatkalla ja nolostutti vasta sitten.

Kerran nolotti, kun olin unohtanut mehutiivisteen rattaissa istuvan taaperon käsiin ja kassa sen huomasi ja kyseli onko sekin ostos. Joo... No huomasin vielä pakkaamaan mennessä, että maitopurkit olivat unohtuneet tavarakoriin ostoskassin päälle. Onneksi hihnalla oli vielä omia ostoksia menossa, niin ei tullut mitään häslinkiä asiasta. Vielä enemmän olisi kyllä hävettänyt jos tuollaisen huolimattomuuden vuoksi olisin saanut sakot näpistyksestä tms.

Petollisia ne rattaiden tavarakorit! Kerran unohdin kokonaan ison vaippapaketin sinne ja huomasin asian vasta kotona, vaikkei minulla muita ostoksia ollutkaan. Kävin kyllä seuraavana päivänä maksamassa paketin ja lähikaupan "tuttua" kassaakin nauratti. Nykyään tarkistan tavarakorin aina ennen kassalle menoa :D.

Muistan vieläkin kymmeniä vuosia sitten sattuneen tapauksen, joka oli nolo.  Syy ei ollut minun silti.  Kello oli 25 vaille 8 illalla, kauppa suljettiin kahdeksalta, kaikki kassat laskivat rahoja, eivät olleet huomaavinaan minua.  Jätin banaanit tiskille aluksi en tiennyt mitä tehdä.  Sen tähden tuntuu jotenkin hienolta kun nykyään puhutaan vaikka tuosta itketetystä pyörätuolimiehestä.

Vierailija kirjoitti:

Kassalla tulee päivittäin tilanteita, jossa ihmisillä ei ole kortilla rahaa ja ostokset pitää jättää. Itse kassana en pysty ymmärtämään, mitä noloa siinä on, ja meinaa mennä hermo kun ihmiset käyttäytyvät kuin idiootit tässä tilanteessa. Yleensä erityisesti naiset. Miehet osaa sanoa, että sori, ei kortti pelaa, vienkö ite kamat pois vai vietkö sinä? Yleensä pyydän viemään pakasteet, jos on paljon jonoa.

On kun jotain ulkoavaruuden olentoa katselisi, kun ihmisellä menee pasmat sekaisin siitä, että se kortti ei pelaa (ehkä tili on tyhjä, entä sitten? Olen kassa ja minulla on 3 tiliä, ei sinne käyttötilille aina muista laittaa.) "ömöfmm joo eehehehheheheh siis äsken se toimi ääääggh mmmmmhhh"

"juu sellasta sattuu, ei voi mitään"

"ääffkfj no mitässdkk joo mä vielä kokeilen 100 kertaa"

"Tainnu korttikin mennä jo viikonloppumoodiin/on kortti maanantaituulella..."

"SIELLÄ KYLLÄ TODELLAKIN ON RAHAA"

"joo no voi olla joku korttikohtanen maksimikäyttöraja päivälle, jos on ollut paljon menoja tänään..."

"mgghfn k ööööö öööh ääh"

Jne. Ärsyttää kun tuollaiseen turhanpäiväiseen sekoiluun menee vuosi.

Jotkut ihmiset saattaa mennä vähän paniikkiin tai muuten vaan tolaltaan ja alkaa sitten hädissään "sekoilla". Eivät varmasti tee sitä sinua ärsyttääkseen eikä edes omaksi ilokseen, päin vastoin voi olla nolo ja nöyryyttävä tilanne monelle, joten suotta otat mitenkään ihon alle.

Työskentelin pitkään erään kioskin kassaneitinä, ja kärsin siihen aikaan jostain paniikkihäiriöstä tai tarkemmin sanottuna punastumisongelmasta. Punastuin todella herkästi, kun piti olla kanssakäymisessä asiakkaiden kanssa, siis aivan syyttä. Punastelu oli niin "vakavaa", että jouduin psyykkaamaan itseäni töihin mennessä, että nyt et punastele. No, ongelma korjaantui ajan myötä itsestään, mutta ikäviä muistoja välillä tulee mieleen.

lompakon mukaan tuli kuukautisside, joka iloisen pinkissä kuoressaan lensi kassan yli nuoren myyjäpojan syliin!

tiputin jugurttipurkin takana olevan jalkoihin 

ostin pari siideriä ja näytin vahingossa vauvan kelakorttia