Lue keskustelun säännöt.
" Vanhemman tehtävä ei ole tehdä lasta onnelliseksi, vaan...
17.02.2017 |
...opettaa, kuinka elämässä selvitään olemalla itsenäinen ja rohkea. Ei ole mitään järkeä istua (vauvan, taaperon)sängyn vieressä pitämässä lasta kädestä kiinni ja totuttaa häntä siihen, että yksin nukkuminen pelottaa."
Näillä sanoin perustelee Pipsa Hurmerinta (Kaksplus 9/2016) sitä, että heidän lapsensa (nyt 3 v.) on nukkunut 3kk ikäisestä asti omassa huoneessaan, eikä häntä oteta öisin vanhempien viereen vaikka sitä yrittää. Pipsa uskoo siihen, että on tärkeää opettaa lasta pärjäämään - kuten nukkumaan - yksin.
Siis onko tällainen ajattelu lapsiperheessä yleistä? Aikuiset kyllä itse nukkuvat vierekkäin samassa sängyssä (koska onhan se ihanaa!), mutta muutaman kuukauden ikäinen vauva lykätään yksin omaan huoneeseen nukkumaan, ja siellä myös pitää nukkua, jotta oppii pärjäämään elämässä. Minusta kuulostaa kyllä ihan kamalan kylmältä...ymmärrän kyllä, että on tilanteita jolloin kaikkien edun mukaista on että vauva nukkuu omassa huoneessa, mutta että ei anneta taaperonkaan tulla yöllä isän ja äidin viereen nukkumaan, etenkin jos perusteluna on tuo, että pitää oppia pärjäämään yksin.
Mikä muu kädellisen eläinlajin emo laittaisi pentunsa nukkumaan yksin jonnekin muualle, samalla kun itse käpertyy toisen lajikumppanin kainaloon?
Toinen asia joka pisti tässä Pipsan haastattelussa silmään, oli se, kun hän kertoi pyrkivänsä siihen, ettei heidän kotiinsa tuleva vieras arvaisi että talossa asuu lapsi - kaikki lapseen liittyvät tavarat ja asiat on piilotettu pois silmistä. Miksi ihmeessä?? Kai se asunto on lapsenkin koti? Miksi hänen olemassaolonsa ei saisi näkyä?
Kommentit (20)
Ensimmäinen virke on ihan totta, mutta se ei liity mitenkään toiseen virkkeeseen. Muita virkkeitä pitkäveteisestä viestistäsi en jaksanut lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateellisuus paistaa liian pitkälle.
Aika moni vauva nukkuu paremmin, jos ei ole samassa huoneessa aikuisten kanssa. Vanhempien tuhina, kuorsaus, piereskely jne. voivat haitata vauvan unta. Monet vanhemmat nukkuvat omissa huoneissaan, joten perhepeti ei todellakaan ole mitään 100% kaikkien ratkaisu.
Hyvä kysymys, että kuinka yleistä tuollainen ajattelu mahtaa olla. Tuntemani nuoren aikuisen kohdalla on tullut mieleeni, että vanhemmat ovat kyllä opettaneet lapselleen todella tehokkaasti itsenäisyyden, ja että itse ja yksin pitää pärjätä. Mutta unohtivat mainita hänelle, että kyllä muihin ihmisiinkin voi luottaa ja tukeutua ja kysyä neuvoa. Nyt tuo lapsensa on yksinäinen, masentunut, hylkäämistä pelkäävä.
Ensin äiti kantaa sitä vauvaa sisällään 9 kk. mutta sitten kun syntyy niin hylätään yksin...:(
Mä en myöskään ymmärrä tätä "itsenäistämistä". Mitä vauva näin oppii? Että yksin se on pärjättävä ja turvaa sekä läheisyyttä turha hakea..huh huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noin pienen tarvii olla vielä itsenäinen :( Mua järkyttää tommonen asenne
Huhhahhei.
Perhepeti ei ole mikään kaikille sopiva patenttiratkaisu. Mutta minusta vanhemman tehtävä on nimenomaan tehdä lapsesta onnellinen! Toki aikuisella pitää olla perspektiivi: mitä lapseni tulee oppia ja kokea että hän on onnellinen aikuinen, vaikka ei 2-vuotiaana saakaan kaikkea mitä haluaa. Mutta mun arvoissa onnellisuus menee ihan heittämällä selviytymisen ohi, en näe selviytymistä tavoiteltavana jos se on vain onnetonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis lapsesta tulee itsenäinen ja onnellinen kunhan hän on tankannut tarpeeksi läheisyyttä ja lämpöä kotonaan! Joten eristämällä lapsi heti, tehdään onnettomia, masennuksesta kärsiviä ihmisiä. Että lycka till.
Vanhempien ensisijainen tehtävä on lapsen ensimmäisinä elinvuosina luoda lapselle perusluottamus elämää kohtaan, eli luoda lapselle perusturvallisuudentunne. Se on pienen lapsen keskeisin kehitystehtävä, joka vaikuttaa olennaisesti lapsen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin ja vaikuttaa myös vielä aikuisena hänen tavassaan suhtautua itseensä, toisiin ihmisiin ja elämään. Turvattomuus korreloi masennuksen, ahdistushäiriöiden ja esim. sydän- ja verisuonisairauksien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin itse huolissani myös siitä, että jos lapsi jää pienenä vaille riittävää läheisyyttä ja huolenpitoa, hän ei ehkä isompanakaan hae sitä - ainakaan omilta vanhemmilta, jos side on jäänyt ohueksi.
Murrosikäisten vanhemmat varmaan hyvin tietävät, miten tärkeää on, että siinä iässä on luottamuksellinen suhde vanhempiin niin että kotona voi puhua myös vaikeista asioista. Tai ylipäänsä puhua.
Ajattelen itse niin, että lapsen ja vanhemman suhde muodostetaan todella varhain ja että sitä voi olla vaikea myöhemmin paikata. Suosittelen pitämään pieniä lapsia sylissä ja lähellä paljon. Ne eivät loputtomiin halua tulla viereen nukkumaan.
Hyvä itsetunto on paras lahja. Se vie läpi kaikkien kolhujen.
En pelkää pimeää, osaan mainiosti olla yksin, mutta häpeän kelvotonta olemustani syvästi joka päivä. Syytän vanhempiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin ne traumat siirtyy polvelta toiselle. Tuollainen äiti on itse tuntenut pelkoa ja riittämättömyyttä lapsuudessaan, ja siirtää nyt purkamattomat tunteensa suoraan vauvaan. Kuinka lapsesta kasvaa rohkea, itsevarma ja elämäniloinen, jos ensimmäisten elinvuosien kokemukset ovat pelkoa (pakko pärjätä yksin) ja häpeää (ei saa näkyä)? Varhaiset kokemukset ovat elämän peruspalikoita, jotka pitkälti määrittävät sen, millaisen elämän niiden varaan voi rakentaa. Äidin motiiveilla ei lapsen kannalta ole merkitystä kun ei lapsi niitä voi ymmärtää. Torjumista kokenut lapsi kasvaa itsekin kylmäksi suorittajaksi ja torjuvaksi vanhemmaksi.
Vastaesimerkkinä lämpöä, rakkautta ja tukea saaneen lapsen kokemus elämästä on positiivinen: elämä kyllä kantaa ja apua saa, eikä tarvitse olla piilossa tai aina mieliksi kuitenkin kelvatakseen.
Itselläni on kokemus siitä että oli pitkälti pakko pärjätä vaan yksikseen. Kasvoin kyllä itsenäiseksi, mutta minusta on todella vaikeaa hakea tukea muista ihmisistä silloinkin kun todella haluaisin ja jostain syvältä kumpuaa syvä yksinäisyyden ja avuttomuuden tunne. En tiedä pääsenkö siitä koskaan. Yhdistän sen ainakin osittain lapsuudenkokemuksiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut on "opetettu päjäämään". Olen oppinut ettei itku auta markkinoilla ja yksin pitää selvitä.
No nyt aikuisena ei oikein ole minkäänlaista suhdetta vanhempiin. Olen selvinnyt yksin ja selviän nytkin. En saanut tukea ja lohtua kun olisin tarvinnut, niin en oikein keksi että mitä virkaa noilla vanhuksilla olisi mun elämässä nyt. Tästä seuraa myös, että omilla lapsillani ei ole suhdetta isovanhempiinsa. He eivät kuulu meidän elämään. Olen tehnyt kovasti töitä sen eteen, että en toista heidän tekemiään virheitä. Mun lapset eivät tule olemaan koskaan pakotettuja selviämään yksin. Rohkaistaan kokeilemaan ja tekemään päätöksiä, mutta tietävät että aina voivat tulla kainaloon jos maailma potkii.
Tämä äitihän nimen omaan jättää opettamatta lapselleen, kuinka pärjätä. Elämäntaidot jäävät oppimatta ilman ohjetta ja esimerkkiä!
Vierailija kirjoitti:
Aika moni vauva nukkuu paremmin, jos ei ole samassa huoneessa aikuisten kanssa. Vanhempien tuhina, kuorsaus, piereskely jne. voivat haitata vauvan unta. Monet vanhemmat nukkuvat omissa huoneissaan, joten perhepeti ei todellakaan ole mitään 100% kaikkien ratkaisu.
Ei vauvan nukkumapaikka ole asian ydin, sen voi toteuttaa monella tavalla onnistuneesti. Vaan se, että vauvaa koulitaan "pärjäämään" kieltämällä läheisyys sotii täysin vastaan nykykäsitystä kehityspsykologiasta.
Mitään hyötyä siitä ei ole. Emotionaalisesti turvallinen lapsuus on tärkein tekijä itseensä luottavan lapsen kasvatuksessa. Mahdollisia haittoja sitäkin enemmän.
Tämä lehtijuttu Pipsasta jäi aikoinaan mieleen hyvin negatiivisella tavalla. Onkohan heillä vieläkin tavoitteena se, ettei vieras arvaisi että heidän kodissaan asuu myös lapsi? Todella kylmän kuuloista toimintaa. 😥
Taas veditte mutkat suoriksi. Eikö muuten voi antaa syliä ja läheisyyttä kuin pitämällä samassa sängyssä tai samassa huoneessa nukkumalla.
Täysin eri mieltä kuin Pipsa.
Rakkautta, läheisyyttä ja turvallisuuden tunnetta et voi vanhempana liikaa antaa. Näillä kehitetään vahva itsetunto mikä on paras menestyksen avain elämässä.