Asperger diagnoosin aikuisena saaneet, kokemuksenne diagnoosiprosessista ?
Olen hiljattain tajunnut olevani asperger ihminen ja nyt pohdin olisiko syytä hankkia ihan virallinen diagnoosi. En nyt ala tarkemmin erittelemään miten tähän tulokseen päädyin, mutta kahdella veljelläni autismi diagnoosit on ja nyt kun olen perehtynyt siihen miten autismi naisilla ilmenee, niin olen vakuttunut siitä, että tässä on syy monille ongelmilleni ja erilaisuudelleni. Olen jo pitkälti yli parikymppinen niin käsittääkseni se tuo omat haasteensa dignosointiin. Se mitä netistä löysin diagnosoinnista aikuisiällä oli se, että olisi jollain tavalla kyettävä todistamaan, että oireet on alkaneet jo lapsena. Mitä tuo tarkoittaa käytännössä ? Minulla ei ole vanhempia tai juuri muitakaan lähisukulaisia jotka voisivat "todistaa" minun olleen tällainen aina. Kaatuuko diagnoosi tuohon kohtaan ? Tästä erityiseti olisi kiva kuulla kokemuksia. Haluaisin sen diagnoosin, vaikken enää kauheasti siitä hyödykkään, ihan oman mielenrauhani vuoksi, mutta mietityttää onko tuo vaivan ja rahan arvoista, jos homma kaatuu kuitenkin lopulta tuohon, ettei ole ketään kertomassa lapsuudesta. Itse toki muistan aika paljon juttuja, jotka aika selvästi viittaavat autismiin, ja lisäksi olen katsellut vanhoja kotividoita joissa esinnyn lapsena ja niistäkin autismipiirteistä käytöstä näkyy, mutta riittääkö tämä oma kertomukseni ? Kokemuksia ? Ja miten tuo prosessi muuten eteni ? Käsittääkseni pitää psyk.polik kautta saada lähete neurologiselle ja sieltä lopullinen diagnoosi? Paljonko olette joutuneet maksamaan ?
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä diagnoosista ole mitään hyötyä.
Se on vain sinun mielipiteesi
Assi kirjoitti:
Olen hiljattain tajunnut olevani asperger ihminen ja nyt pohdin olisiko syytä hankkia ihan virallinen diagnoosi. En nyt ala tarkemmin erittelemään miten tähän tulokseen päädyin, mutta kahdella veljelläni autismi diagnoosit on ja nyt kun olen perehtynyt siihen miten autismi naisilla ilmenee, niin olen vakuttunut siitä, että tässä on syy monille ongelmilleni ja erilaisuudelleni. Olen jo pitkälti yli parikymppinen niin käsittääkseni se tuo omat haasteensa dignosointiin. Se mitä netistä löysin diagnosoinnista aikuisiällä oli se, että olisi jollain tavalla kyettävä todistamaan, että oireet on alkaneet jo lapsena. Mitä tuo tarkoittaa käytännössä ? Minulla ei ole vanhempia tai juuri muitakaan lähisukulaisia jotka voisivat "todistaa" minun olleen tällainen aina. Kaatuuko diagnoosi tuohon kohtaan ? Tästä erityiseti olisi kiva kuulla kokemuksia. Haluaisin sen diagnoosin, vaikken enää kauheasti siitä hyödykkään, ihan oman mielenrauhani vuoksi, mutta mietityttää onko tuo vaivan ja rahan arvoista, jos homma kaatuu kuitenkin lopulta tuohon, ettei ole ketään kertomassa lapsuudesta. Itse toki muistan aika paljon juttuja, jotka aika selvästi viittaavat autismiin, ja lisäksi olen katsellut vanhoja kotividoita joissa esinnyn lapsena ja niistäkin autismipiirteistä käytöstä näkyy, mutta riittääkö tämä oma kertomukseni ? Kokemuksia ? Ja miten tuo prosessi muuten eteni ? Käsittääkseni pitää psyk.polik kautta saada lähete neurologiselle ja sieltä lopullinen diagnoosi? Paljonko olette joutuneet maksamaan ?
Mistä tajusit sen?
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä diagnoosista ole mitään hyötyä.
Miten niin?
Tokihan pystyt todistamaan, että sinussa on ollut aspergerpiirteitä jo lapsena, vaikka niillä videoilla.
Ainakin julkisella puolella (sairaala) tilattiin kaikki paperit neuvolaa myöten. Myös vanhemmat haastateltiin. Näyttöä pitää löytyä.
Olen itse 45-vuotias, saanut diagnoosin kymmenisen vuotta sitten.
Asperger-diagnoosia ei enää ole, se siirtyi äskettäin autismikirjon alle täysin.
Vierailija kirjoitti:
Asperger-diagnoosia ei enää ole, se siirtyi äskettäin autismikirjon alle täysin.
Tämä. Nyt ei enää haeta diagnoosia muodikkuuden vuoksi, sillä kuka haluaisi olla autisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger-diagnoosia ei enää ole, se siirtyi äskettäin autismikirjon alle täysin.
Tämä. Nyt ei enää haeta diagnoosia muodikkuuden vuoksi, sillä kuka haluaisi olla autisti?
Ainahan se on autismia ollut.
Diagnoosista on hyötyä lähinnä
1. oman mielenrauha vuoksi
2. kuntoutuksen takia, mutta kuntoutus ei välttämättä ole aikuisilla niin olennaista kuin lapsilla, toki siitä voi olla hyötyä paljonkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger-diagnoosia ei enää ole, se siirtyi äskettäin autismikirjon alle täysin.
Tämä. Nyt ei enää haeta diagnoosia muodikkuuden vuoksi, sillä kuka haluaisi olla autisti?
Ainahan se on autismia ollut.
Pehmeämpi versio siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger-diagnoosia ei enää ole, se siirtyi äskettäin autismikirjon alle täysin.
Tämä. Nyt ei enää haeta diagnoosia muodikkuuden vuoksi, sillä kuka haluaisi olla autisti?
Ainahan se on autismia ollut.
Pehmeämpi versio siitä.
Nykyisinkin diagnoosiin tulee ”kirjallinen pehmennys” - jos niin haluat asian ilmaista. Ja joo, oma diagnoosi löytyy. Asia ei ahdista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger-diagnoosia ei enää ole, se siirtyi äskettäin autismikirjon alle täysin.
Tämä. Nyt ei enää haeta diagnoosia muodikkuuden vuoksi, sillä kuka haluaisi olla autisti?
Ja TäMÄ. Mitä tässä nyt on käytännön muutos? Vaikutukset?
Ei siitä diagnoosista ole mitään hyötyä.