Pian selvinnee miten Aito avioliitto -kansalaisaloitteen suhteen käy. Miten luulette tai toivotte käyvän?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko sinä varttua esimerkiksi kahden naisen muodostamassa perheessä ja olla tietämätön siitä, kuka on oma isäsi, oma isoisäsi tai oma isänisänisäsi ja niin edelleen? Koulukaverit saattaisivat myös kysyä: Missä on isäsi?

Minä en haluaisi joutua sellaiseen tilanteeseen. Minulle edellä mainitut henkilöt ovat tärkeitä, vaikka en ole nähnyt omaa isoisääni ja isoisoisääni kuin valokuvissa. En olisi pystynyt selvittämään sukuani vuoteen 1612 asti, sattumalta samaan vuoteen, jolloin kirkollinen vihkiminen tuli pakolliseksi Ruotsissa ja tässä sen Itämeren provinssissa. En olisi myöskään saanut tietää sitä, että sukuni ja omat esi-isäni toimivat rusthollareina ja ratsumiehinä 1600-luvulla.

Käsitykseni mukaan Suomi tarvitsee tasapainoisia nuoria miehiä vuosittain varusmiespalvelukseen. Perhe on yhteiskunnan perussolu ja sitä horjuttamalla horjutetaan myös tavalla tai toisella koko yhteiskuntaa. Tämä spn-laki tulee horjuttamaan voimaan astuessaan omalta osaltaan yhteiskunnan perusarvoja.

Siihen liittyen noin 50 000 nuorta miestä on nytkin kuulemma ”kateissa”. Maksuhäiriöisiä on noin 370 000. Olisiko tässä taustalla tätä Halosen "tasa-arvoista" politiikkaa 12 vuoden ajalta? Olisiko nyt kysymys sen tuomista hedelmistä? Vanha kansanviisaus sanoo ”Hedelmistään puu tunnetaan.”

Mitä Jumalaan tulee, niin Suomi ei olisi selvinnyt 105 päivän taistelua Talvisodassa ilman Luojan apua. Hän järjesti meille avuksi tulipalopakkaset, jotka verottivat oman osansa itänaapurin joukoista ja vaikeuttivat suuresti heidän sotatoimiaan. Alkutilanteessa 12 000 suomalaista vastassa oli noin 200 000 itänaapuria ja noin 900 panssarivaunua.

Talvisodan aikaisista rintamasotilaiden kirjeistä on koottu kirja ”Tuntematon suomalainen sotilas”. Käsikirjoituksessa oli noin 4000 kirjettä. Lotta Svärd järjestö kokosi kirjeet kirjaksi ja se julkaistiin vuonna 1941. Kirjan kirjeissä tulee selkeästi esille Luojan olemassaolo. Jumala ei kääntänyt selkäänsä silloin Suomen kansalle.

Tiedät sanatarkasti myös sen, millä lauseilla alkaa suomalaisen miehen ”raamattu” Väinö Linnan Tuntematon sotilas.

Hahaa, maailmanloppu, joku kysyy et missä sun isä on? sehän on HIRVEÄN traumaattista ja hirveää :D ehkei kaikki ole yhtä nössöjä ja herkkiksiä kuin sinä?

Sain äitini jälkenjääneestä ja säilyneestä  kirjeenvaihdosta erään läheisen ystävättärensä kanssa, joka oli sairaanhoitaja kuten äitinikin  (oikein ylihoitaja muuten), että isäni johon hän tuon kirjeenvaihdon aikana oli tutustunut ja jonka kanssa mennyt juuri sinä samana  aikana naimisiin sairasteli jotain mahaoireita jo niihin aikoihin kuin olin alle vuoden ikäinen.

Hän oli sairalloinen koko ikänsä ja kuoli kun olin 12-vuotias.

Hän oli siirtynyt sairaseläkkeelle jo kun olin 8-vuotias.

Nuo sairaudet tosin olivat niitä ns. 'itse hankittuja', eivätkä suvussamme ainakaan geneettisiä,eli siis periytyviä,joten sitä pelkoa ei onneksi ole.

Hän vain oli nuorempana esim. juonut aika tavalla rankasti,poltti koko ikänsä ahkerasti  ja innolla tupakkaa, söi epäterveellisiä ruokia, yritti sitten päästä oireistaan eroon valtavasti sitruunamehua juomalla ,mutta se vain pahensi tilannetta mahalaukussa. jne.

Kun olin 9-vuotias,oli isäni jo itsestäänselvästi kolmen hengen lapsuudenperheeni keskipiste.

Minun piti lähinnä  vain 'olla  hermostuttamatta häntä' ja turhaan vaivaamatta häntä 'kaiken maailman pikkuasioilla' ja lähdettävä aina silloin kun hän joskus (itse asiassa halusi useinkin) kaupasta olutta ja tupakkaa.

( Keskioluen myynti oli silloin vielä senverran uusi asia maassamme,että maalais-osuuskaupan E-myymälän hoitajan kanssa oli mahdollista sopia, että meidän tyttö sitten hakee ,kun isä tarvitsee. ) 

Isä tosin saattoi lyödä vaikka kävelykepillä, sähköjohdolla tai koiranpiiskalla jos en ollut ollut kiltisti ja totellut häntä. Kyllä hän minua toki kunnioitti tyttärenään,se hyvä hänestä voidaan sanoa, että ei kyllä mitään lähennellyt sillä tavalla, mutta muuten oli kyllä väkivaltainen ja arvaamaton. Sodan käynyt mies kun oli ja jo 57- vuotias kuollessaan,siis silloin kun itse olin 12.

En kyllä itkenyt isän haudalla  ( tämä on vain toteamus)