Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa av-mammat onko mun elämäni jo täysin pilalla vailla syytä elää?
16.02.2017 |
Tulkaa tänne vaikka sylkemään lisää, ei tunnu enää missään. Onko mun elämä tässä vai pääsenkö enää koskaan eteenpäin?
-Lapsena vanhemmat arvaamattomia, ei mitään tietoa milloin räjähtää, edelleenkin sama juttu mutta ei tarvitse nähdä usein
-Koulukiusaamista luokat 5-9
-Näkyvä sairaus joka kestää loppuelämän ja osasyy kiusaamiseen
-Hyväksikäyttöä teininä parisuhteissa
-Täysi-ikäisenä aloin hakemaan hyväksyntää (suomeksi sanoen +50v miesten seksilelu siitä alkaen ja kokemukset läheisyydestä aikuisiällä rajoittuu siihen)
-Vaikean masennuksen paperit jo 3 vuotta
-Mielisairaalassa pari vuotta sitten
-Itsariyritys 2013
-Abortteja takana: 1
-Muutama vuosi sitten runsasta alkoholinkäyttöä joka loppunut jo täysin
-Ei peruskoulun jälkeistä koulutusta tai työpaikkaa
-Välillä saan harhoja ja olen ihan varma että mua tarkkaillaan ja vainotaan
-Inhoan itseäni ja olen varma että se tuntematon kaupan kassatyöntekijäkin inhoaa mua, koen että kaikki ovat mua vastaan
-Jatkuvaa ahdistuneisuutta, pelkotiloja
No jos jotain plussaa täytyy etsiä niin
+Kavereita on pari
+Pärjään taloudellisesti ok
Ikää nyt hieman alle 30. Onko tämänkaltaisella luuserilla enää mitään arvoa elämässä?
Kommentit (4)
Millä mittarilla sinä kuvittelet elämäsi olevan toivotonta? Verrattuna mihin?
Sinulla on aina mahdollisuus toipua. Helppo tie se ei varmasti ole. Oletko terapiassa mielenterveytesi takia? Lääkitystä? Vainoharhaisuus on aika tyypillistä tuossa tilassa, ja sitä kannattaa työstää terapeutin kanssa.
Abortti ja muut ovat takanapäin. Et ole mikään ikäloppu, vaan nuori vielä. Jos nyt päätät, että et hae enää isähahmoa ja hyväksyntää, vaan pysyt itsenäisenä ja rakennat itseäsi ja itsetuntoasi, voit vaikuttaa elämääsi todella paljon.
Koulutukseen voit hakea vielä. Mikä estää hakemasta nyt ensi tiistaina alkavassa yhteishaussa vaikkapa ammatilliseen koulutukseen? Yhteishaku päättyy vasta 14.3., joten nyt on hyvä sauma tehdö jotakin elämällesi!
Tai jos aamulla liikkeelle lähtö on masennuksen takia vaikeaa, miten olisi aikuislukio, siellä tunnit on yleensä iltaisin ja voisit edetä omaan tahtiin. Molemmissa on kaikenikäisiä opiskelijoita, joten sulaudut sakkiin ihan varmasti.
Kouluttautuminen antaisi sinulle muuta ajateltavaa itsetuhoisen märehtimisen sijasta, ja se kohentaisi itsetuntoasikin!
Yritä, yritä... ei se ole masentuneelle helppoa, on niin hirveän iisiä vajota siihen möllöttelyyn, että "mun elämä on pilalla, ei kannata!".
Mutta oikeasti se ON susta ihan itsetäsi kiinni, onko vai ei. Kukaan ei tule sinua koskaan kotoa hakemaan ja pelastamaan, sun pitää se itse tehdä ennemmin tai myöhemmin. Parempi ennemmin kuin myöhemmin, niin ehdit vielä työelämäänkin mukaan, ikäsi puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin joo ja plussiin voisi lisätä vielä että
+Ei enää päihteiden käyttöä
AP