Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Kadonneet miehet" asuvat usein yksin - "Työtön tai toimeton mies ei ole houkutteleva kumppani"
16.02.2017 |
http://m.iltalehti.fi/uutiset/201702162200072043_uu.shtml Mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (403)
Mieslukija kirjoitti:
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Monien miesten perusongelma näyttää olevan se, että ei oteta vastuuta ja syytetään omista ongelmista naisia. Tai pikemminkin naisten puutetta. Eli jos vaan olisi parisuhde ja saisi pillua, kaikki olisi hyvin, mutta kun perkeleen nirsot akat eivät huoli. Samanlaista ajatusmallia en ole huomannut toisinpäin. Eivät sinkkunaiset yleensä syytä ongelmistaan miesten nirsoutta.
Eivätkä ne sinkkunaisetkaan tosta vain saa ketä haluavat. Mä olen ollut neljä vuotta sinkku. Kaikki säädöt mitä on olleet, ovat loppuneet miehen tahdosta. En todellakaan tiedä, mistä saisin "jonkun", jos haluaisin parisuhteeseen. En varmaan mistään. Eikä se muutenkaan ole mikään avain onneen, että on "joku". Tärkeämpää on olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä sellaisenaan. Ei kukaan toinen voi tehdä sinua onnelliseksi, korkeintaan vähän tyytyväisemmäksi, hetkellisesti.
Nämä yksinäiset, syrjäytyneet miehet voisivat katsoa peiliin ja funtsia hetken, mikä mättää. Olisi erittäin terveellistä luopua siitä ajatuksesta, että oma surkeus on naisten syy.
En ole syrjäytynyt mies vaan ihan koulutettu ja tavallinen, mutta jäin ihmettelemään muutamaa asiaa tekstissäsi:
- Miten voit olla tyytyväinen itseesi ja itsevarma jos saat kaikilla osa-alueilla jatkuvaa torjuntaa? Eikö se olisi aika erikoista? Ihmisillä on kautta aikojen ollut halu kuulua johonkin ja tuntea itsensä hyväksytyksi ja arvokkaaksi - minä ainakin ymmärrän tämän täysin.
- Voiko olla että sinäkään et kuitenkaan kelpaa sellaisena kuin olet?
- Miten voi ottaa vastuun jos esim. saa jonkun sairauden?
Siis miten saan kaikilla osa-alueilla torjuntaa? Olen menestynyt opinnoissani, mulla on kiva työ jossa olen hyvä, mulla on ihana lapsi ja läheisiä ihmisiä. Ei minun itsetuntoni ole miesten huomion varassa. Joskus se oli, mutta olen tietoisesti työstänyt moista ajatusmallia pois ja lopettanut itsesäälin, että voivoi kun pitäis saada huomioo. Ei pidä. Tärkeää, ja järkevääkin, on kehittyä siinä mitä jo on ja oppia nauttimaan siitä. Jokaisen loppuneen säädön jälkeen olen hetken surrut, mutta sitten ollut tyytyväinen tilanteen taas normalisoiduttua. Ilman mitään miesjuttuja tunne-elämä pysyy tasapainossa eikä kenenkään tempaukset vaikuta minuun.
Vastuun ottamisella tarkoitin nimenomaan em. asioita. Otetaan itse vastuu omasta tyytyväisyydestä ja onnesta, ei vieritetä sitä kenenkään toisen niskoille. Ihan itse aletaan haalia mielekästä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M42 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys ei välttämättä ole valinta, toimettomuus on. Ihan saa ottaa itseään niskasta kiinni, jos ei halua "kadota".
Mikään tässä ns elämässä ei ole välttämättä ihan täysin oma valinta! En minä valinnut näitä oppimisvaikeuksia dyskalkulia ja lukihäiriötä. En muuten koskaan halunnut olla koulukiusattu,en valinnut tätä masennusta,ahdistusta, sosiaalistafobiaa ja ujoutta /heikkoa itseluottamusta.
Noh miten siiten ottaisin itseäni niskasta kiinni? Minne menisin ja mitä tekisin?
Vaikka olen nyt jopas ihan oikeiassa palkkatöissä (1100€kk-burtto Jee!) Tuosta kun maksaa tämän yksiön vuokran ja kaikki muut peruskulut niin ei paljoa elellä ja täytetä unelmia... Olen siis ihan yhtä,rikki,yksin ja syrjäytynyt kuin silloin kun olin vain työtön tai joskus pelkän alennetun toimeentulotuen varassa.
Mutta ymmärräthän, että sinä olet ainoa, joka voit tehdä noille asioille jotain. Kukaan muu ei voi parantaa masennustasi tai fobiaasi tai tehdä sinusta rohkeampaa ja itsevarmempaa. Vain ja ainoastaan sinä itse voit.
Terapiaan on vaikeaa päästä, mutta toivottavasti pääset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tuon analyysin. Siinä oli hauskinta juuri se, että naisilla parisuhde lisää syrjäytymisriskiä ja miehillä taas laskee sitä. Tiedä sitten mistä johtuu. Osasyinä voi tietysti olla, että enemmän miehet kahlitsevat kumppaniaan ja lähtevät itse baanalle suhteessa. Nainen pärjää yksinkin, miehen mielestä vika on siinä ettei naista ole elämässä ja kaikki ongelmat johtuvat siitä, eivätkä näe vikaa itsessään. Yksinäisyyden vika ei ole pelkästään se työttömyys, vaan se, että ilmeisesti he ovat muutenkin ulkona yhteiskunnasta. Mistä he edes löytäisivät kumppania? Toimettomuus on se pahempi turn-off.
Johtuu viimeisen 150 vuoden tasa-arvokehityksestä ja siihen liittyvästä sukupuoliroolien murroksesta. Naiset ovat taistelleet itselleen uuden yhteiskunnallisen aseman joten sen omaksuminen on tapahtunut tavallaan itsestään. Miehet ovat vasta heräämässä siihen, että roolit ovat muuttuneet eikä miehen arvoa enää mitata elättäjänä vaan elämälleen pitäisi keksiä jotain muutakin sisältöä.
Ei miehet ole mihinkään heräämässä, kun kaikki vaikutusvaltaiset miehet saa edelleen naisia helposti, niin mitään muutosta mihinkään asiaan ei koskaan tule. Jos nää rikkaat ja vaikutusvaltaiset miehet joutuis olemaan puutteessa ja kohtaamaan samallaista yksinäisyyttä kuin työttömät miehet, niin johan alkais yhteiskunta uudistua nopeasti.
Sinä olet niin fiksoitunut pillunpuutteeseesi ettet selvästi edes ymmärtänyt minkälaista muutosta tässä haetaan.
Minä haen sellaista muutosta, että saisimme sukupuolijakauman korjattua suurinpiirtein tasan. Tällä hetkellä tämän eteen ei tehdä täällä yhtään mitään.
Aika rajusti saa sukupuolijakauma keikahtaa naisvaltaiseen suuntaan ennen kuin tuo tietty syrjäytyneiden miesten joukko alkaa naisille kelvata. Sukupuolijakauma vaikuttaa pariutumismenestykseen vain sen porukan osalta joka muutenkin on vielä kilpailussa mukana. Toki sitä on helpompi syyttää kuin katsoa peiliin ja korjata omaa toimintaansa.
Toki se on naisilla helppo kuvitella että miehissä on jotain vikaa, kun itse saavat epäreilun jakauman takia helposti seuraa ihan vaan sillä että syntyvät naiseksi. Sitten sieltä norsunluutornista annetaan neuvoja toisille.
Kommentti oli kylläkin yksinään asustelevan, eronneen miehen kirjoittama. Haluaisitko keskustella asiasta vai muista keskustelijoista? Jälkimmäisessä tapauksessa tosin saat jatkaa katkeraa nillitystäsi yksinäsi.
Voi olla että joku alin kasti miehistä ei menis kaupaksi vaikka mikä olisi. Toisaalta jos joku Pasi Viherahokin löytää seuraa, kun vaan tarpeeksi moni nainen näkee hänet, niin mikään ei ole mahdotonta.
Ei tarvitse edes olla alinta kastia tai mikään superluuseriperäkammarinpoika. Riittää että on "liian tavallinen mies". Muistatte varmasti artikkelin.
Muistan artikkelin lappeenrantalaisista teekkaripojista. Naisia olisi tarjolla, mutta ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tuon analyysin. Siinä oli hauskinta juuri se, että naisilla parisuhde lisää syrjäytymisriskiä ja miehillä taas laskee sitä. Tiedä sitten mistä johtuu. Osasyinä voi tietysti olla, että enemmän miehet kahlitsevat kumppaniaan ja lähtevät itse baanalle suhteessa. Nainen pärjää yksinkin, miehen mielestä vika on siinä ettei naista ole elämässä ja kaikki ongelmat johtuvat siitä, eivätkä näe vikaa itsessään. Yksinäisyyden vika ei ole pelkästään se työttömyys, vaan se, että ilmeisesti he ovat muutenkin ulkona yhteiskunnasta. Mistä he edes löytäisivät kumppania? Toimettomuus on se pahempi turn-off.
Johtuu viimeisen 150 vuoden tasa-arvokehityksestä ja siihen liittyvästä sukupuoliroolien murroksesta. Naiset ovat taistelleet itselleen uuden yhteiskunnallisen aseman joten sen omaksuminen on tapahtunut tavallaan itsestään. Miehet ovat vasta heräämässä siihen, että roolit ovat muuttuneet eikä miehen arvoa enää mitata elättäjänä vaan elämälleen pitäisi keksiä jotain muutakin sisältöä.
Ei miehet ole mihinkään heräämässä, kun kaikki vaikutusvaltaiset miehet saa edelleen naisia helposti, niin mitään muutosta mihinkään asiaan ei koskaan tule. Jos nää rikkaat ja vaikutusvaltaiset miehet joutuis olemaan puutteessa ja kohtaamaan samallaista yksinäisyyttä kuin työttömät miehet, niin johan alkais yhteiskunta uudistua nopeasti.
Syy ei siis olekaan naisissa vaan rikkaissa ja vaikutusvaltaisissa miehissä.
"Don't hate the player, hate the game."
Syy ei ole yksilöissä, vaan rakenteissa ja asenteissa. Miehen on oltava vahva, eikä mikään ulisija, siinä missä naisen päätä silitellään vastoinkäymisten kohdalla. Naista arvostetaan henkilönä, miestä saavutustensa kautta. Jos oletmiehenä saamaton tyhjätasku, olet arvottomampi ja halveksuttavampi kuin samassa tilanteessa oleva nainen.
Höpsis. Näiden naisenpuutteesta kärsivien miesten suurin ongelma on, että he eivät kykene luontevaan vuorovaikutukseen tapaamansa naisen kanssa. Ikävä kyllä pillunkiilto näkyy silmistä ja se on useimmille naisille turn off. Miesten pitäisi olla enemmän tekemisissä siskojensa, siskojensa ystävien, veljiensä tyttöystävien ja näiden ystävien sekä naispuolisten serkkujensa kanssa niin, että eivät heti naisen tavattuaan ensimmäisenä ajattelisi naista potentiaalisena panokaverina. Vaikka mies olisi työtön tai kouluttautumatonkin, miehellä pitäisi olla jotain mielekästä tekemistä sekä tulevaisuudensuunnitelmia eikä ajatella, että pillu olisi ratkaisu kaikkiin miehen ongelmiin.
En usko että yksinäisten miesten ongelma on mikään sosiaalisuuteen tai luonteeseen liittyvä. Kyllä kaiken maailman hullua kuitenkin näkee seurustelevan. Syynä on yksinkertaisesti se että naama ei vain mene kaupaksi naisille ainakin minulla. Miksi ulkonäön merkitys pariutumisen ongelmana jätetään useinmainitsematta vaan keksitään mitättömiä muita syitä? Vaikka itselläni se on taatusti se syy että naiset ei kiinnostu.
Et ole koskaan tuntenut tai edes nähnyt rumaa miestä, jolla on tyttöystävä/avokki/vaimo?
Sori, valehtelet. Lukemattomat ei-niin-komeat miehet seurustelevat.
Yksi sana: Prisma-testi.
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiseen teemaan palatakseni. Tyttäreni seurusteli joskus yhden näistä tilastomiehistä kanssa. Poika oli siis jättänyt lukion kesken ja mennyt amikseen, jättänyt amiksen kesken (kun oli siellä niin paljon älykkäämpi kuin muut) , käynyt armejan, aloittanut taas jonkun koulutuksen (joka ei ollutkaan hänen juttunsa) ja mennyt iltalukioon - 25vuotiaana oli ainoastaan yhden kesän ollut jollain sukulaisella töissä (muttatyö oli ihan paskaduunia). Aika nopeasti hän muutti tyttären opiskelija-asuntoon ja kävi jotain yhtä iltalukion kurssia ja muun ajan katsoi urheilua netistä ja löi vetoa. Ikinä ei siivonnut eikä kokannut (kun ei äitikään ollut laittanut tekemään niin miksi mun pitäisi?) eli esim edes ehtinyt hakemaan mitään asumistukea kun se on luusereille. Kiukutteli siitä kun sai joululahjaksi vain jotain rryhmiä juttuja (eikä siis haluamaansa ps4-konsolia).Tytär valmistui ja ymmärsi onneksi myös potkaista pojan pellolle (yllätys-hän muutti taas äidin helmoihin kotiin!) Tästä on muutama vuosi ja yhä poika pelailee äidin olohuoneessa (kun sai jonkun summan jostain 'betistä' ja joutui käyttämään sen ps4sen ostoon).
Surullista! Ihan Ok poika, ja oikeasti ihan älykäskin, mutta kun mikään tässä maailmassa ei pakota ryhdistäytymään ja ottamaan vastuuta omasta elämästään! Tällaisten tapausten kohdalla olisi ehdottoman tärkeää että tulien edellytyksenä olisi jotain elämänhallinnan koulutusta! (Ja äiti saisi jo potkaista pojan kasvamaan aikuiseksi...)
Äidin tehtävä on kasvattaa pojasta aikuinen. Aikuista ei ihmisestä niin tule, että kasvatus skipataan täysin ja sitten vaan heitetään yksin kasvamaan. Siitä ei ole tuloksena kuin narkkari.
Oikeastaan äidillä on melkeinpä vastuu pitää nyt pojastaan huolta, koska äiti ei onnistunut tärkeimmässä tehtävässään, vaan kasvatti pojasta melkein saman tason yhteiskuntapärjääjän kuin kehitysvammaiset ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan, että moni ei ole edes lukenut kyseistä juttua kun he jankuttaa tuista sun muista. Siis nämä miehet eivät saa mitään tukea yhteiskunnalta ovat täysin yhteiskunnan ulkopuolella ja veronmaksajille he eivät maksa mitään eli tasan pyöreä 0 euroa.
Tuota taustaa vasten luulen, että moni heistä on pimeässä töissä tai rikollinen. Teidän maalaama kuva jostain ressukoista tuskin pitää paikkaansa kovin monien kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Monien miesten perusongelma näyttää olevan se, että ei oteta vastuuta ja syytetään omista ongelmista naisia. Tai pikemminkin naisten puutetta. Eli jos vaan olisi parisuhde ja saisi pillua, kaikki olisi hyvin, mutta kun perkeleen nirsot akat eivät huoli. Samanlaista ajatusmallia en ole huomannut toisinpäin. Eivät sinkkunaiset yleensä syytä ongelmistaan miesten nirsoutta.
Eivätkä ne sinkkunaisetkaan tosta vain saa ketä haluavat. Mä olen ollut neljä vuotta sinkku. Kaikki säädöt mitä on olleet, ovat loppuneet miehen tahdosta. En todellakaan tiedä, mistä saisin "jonkun", jos haluaisin parisuhteeseen. En varmaan mistään. Eikä se muutenkaan ole mikään avain onneen, että on "joku". Tärkeämpää on olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä sellaisenaan. Ei kukaan toinen voi tehdä sinua onnelliseksi, korkeintaan vähän tyytyväisemmäksi, hetkellisesti.
Nämä yksinäiset, syrjäytyneet miehet voisivat katsoa peiliin ja funtsia hetken, mikä mättää. Olisi erittäin terveellistä luopua siitä ajatuksesta, että oma surkeus on naisten syy.
Oon yrittänytkin miettiä mikä mättää. En ymmärrä miksi huumorintajuinen, kouluttautunut, työssäkäyvä, hyvin toimeentuleva ja jossain määrin musikaalinen ja liikunnallinen mies ei kelpaa. En oikeasti keksi muuta syytä kuin ruman naaman ja lyhyyden. En ole sosiaalisesti tumpelo, kellään ei varmaan ole musta kauhean pahaa sanottavaa, mutta en ole naisten mieleen parisuhdetavalla. Mielelläni syyttäisin tästä itseäni ja omia valintojani ja sitten yrittäisin petrata, mutta en keksi miten
Kuinka montaa naista pyysit treffeille viime vuonna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep pimeässä töissä tai rikollisia, suurin osa ei suinkaan aveen kehittelemiä fiktiomiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiseen teemaan palatakseni. Tyttäreni seurusteli joskus yhden näistä tilastomiehistä kanssa. Poika oli siis jättänyt lukion kesken ja mennyt amikseen, jättänyt amiksen kesken (kun oli siellä niin paljon älykkäämpi kuin muut) , käynyt armejan, aloittanut taas jonkun koulutuksen (joka ei ollutkaan hänen juttunsa) ja mennyt iltalukioon - 25vuotiaana oli ainoastaan yhden kesän ollut jollain sukulaisella töissä (muttatyö oli ihan paskaduunia). Aika nopeasti hän muutti tyttären opiskelija-asuntoon ja kävi jotain yhtä iltalukion kurssia ja muun ajan katsoi urheilua netistä ja löi vetoa. Ikinä ei siivonnut eikä kokannut (kun ei äitikään ollut laittanut tekemään niin miksi mun pitäisi?) eli esim edes ehtinyt hakemaan mitään asumistukea kun se on luusereille. Kiukutteli siitä kun sai joululahjaksi vain jotain rryhmiä juttuja (eikä siis haluamaansa ps4-konsolia).Tytär valmistui ja ymmärsi onneksi myös potkaista pojan pellolle (yllätys-hän muutti taas äidin helmoihin kotiin!) Tästä on muutama vuosi ja yhä poika pelailee äidin olohuoneessa (kun sai jonkun summan jostain 'betistä' ja joutui käyttämään sen ps4sen ostoon).
Surullista! Ihan Ok poika, ja oikeasti ihan älykäskin, mutta kun mikään tässä maailmassa ei pakota ryhdistäytymään ja ottamaan vastuuta omasta elämästään! Tällaisten tapausten kohdalla olisi ehdottoman tärkeää että tulien edellytyksenä olisi jotain elämänhallinnan koulutusta! (Ja äiti saisi jo potkaista pojan kasvamaan aikuiseksi...)
Äidin tehtävä on kasvattaa pojasta aikuinen. Aikuista ei ihmisestä niin tule, että kasvatus skipataan täysin ja sitten vaan heitetään yksin kasvamaan. Siitä ei ole tuloksena kuin narkkari.
Oikeastaan äidillä on melkeinpä vastuu pitää nyt pojastaan huolta, koska äiti ei onnistunut tärkeimmässä tehtävässään, vaan kasvatti pojasta melkein saman tason yhteiskuntapärjääjän kuin kehitysvammaiset ovat.
Niin että aikuisella pojalla itsellään ei ole mitään vastuuta omasta elämästään vaan joko äiti tai tyttöystävä hoitaa? Ei ihme ettei seuraa löydy jos tasa-arvoisen kumppanin sijaan ollaan etsimässä jotain omaishoitajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Monien miesten perusongelma näyttää olevan se, että ei oteta vastuuta ja syytetään omista ongelmista naisia. Tai pikemminkin naisten puutetta. Eli jos vaan olisi parisuhde ja saisi pillua, kaikki olisi hyvin, mutta kun perkeleen nirsot akat eivät huoli. Samanlaista ajatusmallia en ole huomannut toisinpäin. Eivät sinkkunaiset yleensä syytä ongelmistaan miesten nirsoutta.
Eivätkä ne sinkkunaisetkaan tosta vain saa ketä haluavat. Mä olen ollut neljä vuotta sinkku. Kaikki säädöt mitä on olleet, ovat loppuneet miehen tahdosta. En todellakaan tiedä, mistä saisin "jonkun", jos haluaisin parisuhteeseen. En varmaan mistään. Eikä se muutenkaan ole mikään avain onneen, että on "joku". Tärkeämpää on olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä sellaisenaan. Ei kukaan toinen voi tehdä sinua onnelliseksi, korkeintaan vähän tyytyväisemmäksi, hetkellisesti.
Nämä yksinäiset, syrjäytyneet miehet voisivat katsoa peiliin ja funtsia hetken, mikä mättää. Olisi erittäin terveellistä luopua siitä ajatuksesta, että oma surkeus on naisten syy.
Oon yrittänytkin miettiä mikä mättää. En ymmärrä miksi huumorintajuinen, kouluttautunut, työssäkäyvä, hyvin toimeentuleva ja jossain määrin musikaalinen ja liikunnallinen mies ei kelpaa. En oikeasti keksi muuta syytä kuin ruman naaman ja lyhyyden. En ole sosiaalisesti tumpelo, kellään ei varmaan ole musta kauhean pahaa sanottavaa, mutta en ole naisten mieleen parisuhdetavalla. Mielelläni syyttäisin tästä itseäni ja omia valintojani ja sitten yrittäisin petrata, mutta en keksi miten
Kerro, mitä ja miten olet tehnyt tutustuaksesi naisiin ja löytääksesi potentiaalisen parisuhdekumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et kuulu pieneen joukkoon miehiä, mielellään rahaa ja ulkonäköä naisten silmissä olet ongelmajätettä. Eli sitä samaa alinta mahdollista ihmissaastaa mitä työtön ja toimeton mies. En ole huomannut mitään eroa olinpa töissä tai en, säälistä joskus saat joltain seksiä, yleensä rumalta ja ylipainoiselta naiselta joka on luultavasti puolihullu. Tuo on melkein jokaisen miehen arkea tässä maassa, ihan normaalin ja normaalin näköisen.
Eli hetkinen, ensin haukut naisia siitä että he muka pitävät sinua ongelmajätteenä ja sen jälkeen haukut omat seksikumppanisi rumiksi, lihaviksi ja puolihulluiksi. Ja sitten vingut kun et saa naisia. Niin, miksihän.
Eikä tuo muuten ole "lähes jokaisen miehen arkea", ei lähellekään. Joka ikinen, siis aivan joka ikinen tuntemani mies on pitkässä parisuhteessa, riippumatts ulkonäöstä. Sinkkunaisia sen sijaan tunnen vaikka kuinka monta.
Tässähän se ongelman ydin piileekin, miehille ei yksinkertaisesti kelpaa ne tarjolla olevat naiset. Itse olen ihan tavallinen ulkoisesti, mutta siitäkin huolimatta olen miehille kuin ilmaa. Satunnaista irtoseksiä saisin kyllä, mutta itse kaipaan nimenomaan parisuhdetta.
No miten olet mielestäsi miehille ilmaa mikäli saisit seksiä ?
Ei siinä itseä oikein arvokkaaksi ja toiselle tärkeäksi tunne, jos toiselle on ihan sama, kuka sitä seksiä siinä antaa. Huonolla tuurilla se on muutama minuutti nylkytystä ja siinä se. Ei kuule kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiseen teemaan palatakseni. Tyttäreni seurusteli joskus yhden näistä tilastomiehistä kanssa. Poika oli siis jättänyt lukion kesken ja mennyt amikseen, jättänyt amiksen kesken (kun oli siellä niin paljon älykkäämpi kuin muut) , käynyt armejan, aloittanut taas jonkun koulutuksen (joka ei ollutkaan hänen juttunsa) ja mennyt iltalukioon - 25vuotiaana oli ainoastaan yhden kesän ollut jollain sukulaisella töissä (muttatyö oli ihan paskaduunia). Aika nopeasti hän muutti tyttären opiskelija-asuntoon ja kävi jotain yhtä iltalukion kurssia ja muun ajan katsoi urheilua netistä ja löi vetoa. Ikinä ei siivonnut eikä kokannut (kun ei äitikään ollut laittanut tekemään niin miksi mun pitäisi?) eli esim edes ehtinyt hakemaan mitään asumistukea kun se on luusereille. Kiukutteli siitä kun sai joululahjaksi vain jotain rryhmiä juttuja (eikä siis haluamaansa ps4-konsolia).Tytär valmistui ja ymmärsi onneksi myös potkaista pojan pellolle (yllätys-hän muutti taas äidin helmoihin kotiin!) Tästä on muutama vuosi ja yhä poika pelailee äidin olohuoneessa (kun sai jonkun summan jostain 'betistä' ja joutui käyttämään sen ps4sen ostoon).
Surullista! Ihan Ok poika, ja oikeasti ihan älykäskin, mutta kun mikään tässä maailmassa ei pakota ryhdistäytymään ja ottamaan vastuuta omasta elämästään! Tällaisten tapausten kohdalla olisi ehdottoman tärkeää että tulien edellytyksenä olisi jotain elämänhallinnan koulutusta! (Ja äiti saisi jo potkaista pojan kasvamaan aikuiseksi...)
Äidin tehtävä on kasvattaa pojasta aikuinen. Aikuista ei ihmisestä niin tule, että kasvatus skipataan täysin ja sitten vaan heitetään yksin kasvamaan. Siitä ei ole tuloksena kuin narkkari.
Oikeastaan äidillä on melkeinpä vastuu pitää nyt pojastaan huolta, koska äiti ei onnistunut tärkeimmässä tehtävässään, vaan kasvatti pojasta melkein saman tason yhteiskuntapärjääjän kuin kehitysvammaiset ovat.
Missä on isän vastuu? Ainiin kaikki on aina naisten vika, piste. Minulla oli huono lapsuus ja huonot vanhemmat, osaan silti kantaa vastuuni. Elämä on epäreilua ja kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat elämään. Minulla on myös 3 veljeä joista kaikki ovat syrjäytyneitä. He ovat edelleen kiinni menneessä ja syyttävät huonosta kohtalostaan muita. Minä kuitenkin päätin mennä nöyrästi eteenpäin ja rakentaa itselleni paremman tulevaisuuden omalla ahkeruudellani ja päättäväisyydelläni. Tietysti saan kuulla veljiltäni aina vähättelyä ja ilkeilyä menestyksestäni tyyliin "naisilla nyt vain aina on helpompaa koska feministinen yhteiskunta blaa blaa blaa". On jotenkin niin koomista että he kutsuvat minua etuoikeutetuksi kun minulla ei ole ollut koskaan oikeutta valittaa tilanteestani koska olen sitä "heikompaa tunteellista sukupuolta joka nyt aina valittaa turhasta". Minua kiusattiin, käytettiin seksuaalisesti hyväksi, haukuttiin ja vähäteltiin. Jos itkin minun käskettiin olla hiljaa koska se oli niin ärsyttävän kuuloista ininää. Ei koskaan kysytty mikä minulla on hätänä koska olin vain heikko pillittäjä eli tyttö. Tiesin jo pienenä että minun täytyy pitää itsestäni huolta koska kukaan muu ei tee sitä puolestani. Tietysti olisin voinut myös passivoitua, katkeroitua ja syrjäytyä, valittaa kurjuuttani ja epäoikeudenmukaista kohteluani. Mutta tiedän että ei minua kukaan ottaisi vakavasti tai alkaisi holhoamaan minua.
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Mieslukija kirjoitti:
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Monien miesten perusongelma näyttää olevan se, että ei oteta vastuuta ja syytetään omista ongelmista naisia. Tai pikemminkin naisten puutetta. Eli jos vaan olisi parisuhde ja saisi pillua, kaikki olisi hyvin, mutta kun perkeleen nirsot akat eivät huoli. Samanlaista ajatusmallia en ole huomannut toisinpäin. Eivät sinkkunaiset yleensä syytä ongelmistaan miesten nirsoutta.
Eivätkä ne sinkkunaisetkaan tosta vain saa ketä haluavat. Mä olen ollut neljä vuotta sinkku. Kaikki säädöt mitä on olleet, ovat loppuneet miehen tahdosta. En todellakaan tiedä, mistä saisin "jonkun", jos haluaisin parisuhteeseen. En varmaan mistään. Eikä se muutenkaan ole mikään avain onneen, että on "joku". Tärkeämpää on olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä sellaisenaan. Ei kukaan toinen voi tehdä sinua onnelliseksi, korkeintaan vähän tyytyväisemmäksi, hetkellisesti.
Nämä yksinäiset, syrjäytyneet miehet voisivat katsoa peiliin ja funtsia hetken, mikä mättää. Olisi erittäin terveellistä luopua siitä ajatuksesta, että oma surkeus on naisten syy.
En ole syrjäytynyt mies vaan ihan koulutettu ja tavallinen, mutta jäin ihmettelemään muutamaa asiaa tekstissäsi:
- Miten voit olla tyytyväinen itseesi ja itsevarma jos saat kaikilla osa-alueilla jatkuvaa torjuntaa? Eikö se olisi aika erikoista? Ihmisillä on kautta aikojen ollut halu kuulua johonkin ja tuntea itsensä hyväksytyksi ja arvokkaaksi - minä ainakin ymmärrän tämän täysin.
- Voiko olla että sinäkään et kuitenkaan kelpaa sellaisena kuin olet?
- Miten voi ottaa vastuun jos esim. saa jonkun sairauden?
Siis miten saan kaikilla osa-alueilla torjuntaa? Olen menestynyt opinnoissani, mulla on kiva työ jossa olen hyvä, mulla on ihana lapsi ja läheisiä ihmisiä. Ei minun itsetuntoni ole miesten huomion varassa. Joskus se oli, mutta olen tietoisesti työstänyt moista ajatusmallia pois ja lopettanut itsesäälin, että voivoi kun pitäis saada huomioo. Ei pidä. Tärkeää, ja järkevääkin, on kehittyä siinä mitä jo on ja oppia nauttimaan siitä. Jokaisen loppuneen säädön jälkeen olen hetken surrut, mutta sitten ollut tyytyväinen tilanteen taas normalisoiduttua. Ilman mitään miesjuttuja tunne-elämä pysyy tasapainossa eikä kenenkään tempaukset vaikuta minuun.
Vastuun ottamisella tarkoitin nimenomaan em. asioita. Otetaan itse vastuu omasta tyytyväisyydestä ja onnesta, ei vieritetä sitä kenenkään toisen niskoille. Ihan itse aletaan haalia mielekästä tekemistä.
Tarkoitin tässä niitä joita keskustelu koskee. Eihän keskustelu edes koske sinua tai minua. Typerää antaa neuvoja asioissa joista ei ole omaa kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä pelaat elämää hard modella.
Mun elämä on path of the damned + trial of iron moodilla.
t:nainen
ps. Path of the damned: All enemies from all levels of difficulty are enabled and the combat mechanics are amplified to make battles much more brutal for everyone involved. It is the only difficulty level which changes enemy stats, giving enemies +15 Accuracy and +15 to all Defenses. Enemies may use abilities on Path of the Damned which they don't use on lower difficulty levels.
Trial of iron: The player has one save game that persists for the entire campaign or until player's character dies. When a player quits the game, their current state is automatically saved and they can re-enter that saved game to continue playing. However, if their party dies, the game ends and the save is deleted.
Tietenkään työtön ja toimeton mies ei ole houkutteleva kumppani. Mitä nuoremmasta naisesta on kyse, sitä varmemmin nainen haluaa elää ja elämässä pitää tapahtua ja voida tehdä asioita. Harva nainen ennen 60-vuotispäiväänsä haluaa heittäytyä toimettomaksi. Nykynaiset eivät vielä edes kuuskymppisinäkään vaan aktiivista elämää jatketaan niin pitkään kuin se vain on mahdollista. Naiselle tuollainen kumppani tarkoittaa vain, että elämä loppuu nyt tähän ja voidaan siirtyä keinutuoliin muistelemaan elämättä jäänyttä elämää ja odottamaan viikatemiestä.
Syrjäytyneitä tai pitkään sinkkuina olleita miehiä yhdistää usein sovinismi ja misogynia. Naiset ovat kaiken pahan alku ja juuri, heikkoja tissieläimiä, jotka saavat kaiken sormia napsauttamalla ja jotka eivät voi mitenkään käsittää sorrettua nykymiestä.
Sillä ei ole mitään merkitystä, että ihmiskunnan historiassa nainen on ollut tasa-arvossa miehen kanssa n. 30-50 vuotta. Ja tämäkin toteutuu vain osassa maailmaa. Mutta tietenkään naiset eivät voi käsittää, mitä on olla sorrettu. Sitäkään ei osata ajatella, että jos nainen saa kaiken tuosta vaan, niin kuka sen antaa? Niin, miehet. Ja vaikka naiset ovat kovin vastenmielisiä, silti elämä ilman naista on turhaa ja ajaa miehen itsetuhoon. Loogista.
Vierailija kirjoitti:
Huomaan, että moni ei ole edes lukenut kyseistä juttua kun he jankuttaa tuista sun muista. Siis nämä miehet eivät saa mitään tukea yhteiskunnalta ovat täysin yhteiskunnan ulkopuolella ja veronmaksajille he eivät maksa mitään eli tasan pyöreä 0 euroa.
Tuota taustaa vasten luulen, että moni heistä on pimeässä töissä tai rikollinen. Teidän maalaama kuva jostain ressukoista tuskin pitää paikkaansa kovin monien kohdalla.
Seurustelin hetken tällaisen kanssa (ja kirjoitin exästäni vastauksessa nro 124). Ei tosiaankaan maksa yhteiskunnalle juuri mitään. Miehen kulut oli maksanut ja maksaa edelleen syyllisyydentuntoa poteva (ura)isä.
Oudointa on musta se, että siihen, jotta näin pahasti syrjäytyy, vaaditaan aikaa. Vuosia tai vuosikymmeniä. Eikö kukaan huomaa mitään? Tai tee mitään? Exäni prosessi on kestänyt yli 20 vuotta, ja nyt vasta tilanteeseen kiinnitetään huomiota. Exäni oli syrjäytymisprosessin käynnistyessä n. 30-vuotias, nykyään n. 50-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiseen teemaan palatakseni. Tyttäreni seurusteli joskus yhden näistä tilastomiehistä kanssa. Poika oli siis jättänyt lukion kesken ja mennyt amikseen, jättänyt amiksen kesken (kun oli siellä niin paljon älykkäämpi kuin muut) , käynyt armejan, aloittanut taas jonkun koulutuksen (joka ei ollutkaan hänen juttunsa) ja mennyt iltalukioon - 25vuotiaana oli ainoastaan yhden kesän ollut jollain sukulaisella töissä (muttatyö oli ihan paskaduunia). Aika nopeasti hän muutti tyttären opiskelija-asuntoon ja kävi jotain yhtä iltalukion kurssia ja muun ajan katsoi urheilua netistä ja löi vetoa. Ikinä ei siivonnut eikä kokannut (kun ei äitikään ollut laittanut tekemään niin miksi mun pitäisi?) eli esim edes ehtinyt hakemaan mitään asumistukea kun se on luusereille. Kiukutteli siitä kun sai joululahjaksi vain jotain rryhmiä juttuja (eikä siis haluamaansa ps4-konsolia).Tytär valmistui ja ymmärsi onneksi myös potkaista pojan pellolle (yllätys-hän muutti taas äidin helmoihin kotiin!) Tästä on muutama vuosi ja yhä poika pelailee äidin olohuoneessa (kun sai jonkun summan jostain 'betistä' ja joutui käyttämään sen ps4sen ostoon).
Surullista! Ihan Ok poika, ja oikeasti ihan älykäskin, mutta kun mikään tässä maailmassa ei pakota ryhdistäytymään ja ottamaan vastuuta omasta elämästään! Tällaisten tapausten kohdalla olisi ehdottoman tärkeää että tulien edellytyksenä olisi jotain elämänhallinnan koulutusta! (Ja äiti saisi jo potkaista pojan kasvamaan aikuiseksi...)
Äidin tehtävä on kasvattaa pojasta aikuinen. Aikuista ei ihmisestä niin tule, että kasvatus skipataan täysin ja sitten vaan heitetään yksin kasvamaan. Siitä ei ole tuloksena kuin narkkari.
Oikeastaan äidillä on melkeinpä vastuu pitää nyt pojastaan huolta, koska äiti ei onnistunut tärkeimmässä tehtävässään, vaan kasvatti pojasta melkein saman tason yhteiskuntapärjääjän kuin kehitysvammaiset ovat.
"Äitii tuu pyhkimään" huuta 35-vuotias mies? Eikö aikuisia miehiä itseään hävetä sanoa, ettei homma pelitä, kun äiti ei ole vahtimassa ja vaatimassa?
Annetaan ymmärtää kuinka äidit ovat 24h vuorokaudessa kasvattamassa poikiaan kieroon. Ovat käyneet tarhat, koulut, harrastukset, armeijat ja viettäneet 80% ajastaan kavereidensa kanssa, mutta äidin vika, kun homma ei vaan toimi. Tunteja ammattilaiskasvattajien silmien alla kasvatuksessa. Mutta aina se on vaan äidin vika, kun 30vee, ei saa edes omaa kämppäänsä siivottua.
Miten ihmeessä nuo nuoret miehet ovat oppineet käyttämään nettiä, ostamaan pelikonsoleita, hankkimaan kaljat? Mutta vettä tiskialtaaseen ja pesuainetta sekaan, puhumatta harjan käteen ottaminen ja lautasen upottaminen veteen tuntuu aivan käsittämättömän vaikealta? Toiset ei ymmärrä edes pestä omia hampaitaan ja kulkevat sitten huonoissa hampaissaan, kun eivät ymmärrä mennä hammaslääkäriin.
Pitäisikö toisille miehille, naisten tehdä joku ihan perustason käyttöohje/käyttäytymisopas? Sellainen, joka korvaa sen äidin olemattomat opit? Vai ovatko pojat/miehet edes oppinneet lukemaan, kun äiti ei vaatinut?
Sekin pitäisi varmaan lukea heille ja käydä ensin ostamassa heille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tuon analyysin. Siinä oli hauskinta juuri se, että naisilla parisuhde lisää syrjäytymisriskiä ja miehillä taas laskee sitä. Tiedä sitten mistä johtuu. Osasyinä voi tietysti olla, että enemmän miehet kahlitsevat kumppaniaan ja lähtevät itse baanalle suhteessa. Nainen pärjää yksinkin, miehen mielestä vika on siinä ettei naista ole elämässä ja kaikki ongelmat johtuvat siitä, eivätkä näe vikaa itsessään. Yksinäisyyden vika ei ole pelkästään se työttömyys, vaan se, että ilmeisesti he ovat muutenkin ulkona yhteiskunnasta. Mistä he edes löytäisivät kumppania? Toimettomuus on se pahempi turn-off.
Johtuu viimeisen 150 vuoden tasa-arvokehityksestä ja siihen liittyvästä sukupuoliroolien murroksesta. Naiset ovat taistelleet itselleen uuden yhteiskunnallisen aseman joten sen omaksuminen on tapahtunut tavallaan itsestään. Miehet ovat vasta heräämässä siihen, että roolit ovat muuttuneet eikä miehen arvoa enää mitata elättäjänä vaan elämälleen pitäisi keksiä jotain muutakin sisältöä.
Ei miehet ole mihinkään heräämässä, kun kaikki vaikutusvaltaiset miehet saa edelleen naisia helposti, niin mitään muutosta mihinkään asiaan ei koskaan tule. Jos nää rikkaat ja vaikutusvaltaiset miehet joutuis olemaan puutteessa ja kohtaamaan samallaista yksinäisyyttä kuin työttömät miehet, niin johan alkais yhteiskunta uudistua nopeasti.
Syy ei siis olekaan naisissa vaan rikkaissa ja vaikutusvaltaisissa miehissä.
"Don't hate the player, hate the game."
Syy ei ole yksilöissä, vaan rakenteissa ja asenteissa. Miehen on oltava vahva, eikä mikään ulisija, siinä missä naisen päätä silitellään vastoinkäymisten kohdalla. Naista arvostetaan henkilönä, miestä saavutustensa kautta. Jos oletmiehenä saamaton tyhjätasku, olet arvottomampi ja halveksuttavampi kuin samassa tilanteessa oleva nainen.
Höpsis. Näiden naisenpuutteesta kärsivien miesten suurin ongelma on, että he eivät kykene luontevaan vuorovaikutukseen tapaamansa naisen kanssa. Ikävä kyllä pillunkiilto näkyy silmistä ja se on useimmille naisille turn off. Miesten pitäisi olla enemmän tekemisissä siskojensa, siskojensa ystävien, veljiensä tyttöystävien ja näiden ystävien sekä naispuolisten serkkujensa kanssa niin, että eivät heti naisen tavattuaan ensimmäisenä ajattelisi naista potentiaalisena panokaverina. Vaikka mies olisi työtön tai kouluttautumatonkin, miehellä pitäisi olla jotain mielekästä tekemistä sekä tulevaisuudensuunnitelmia eikä ajatella, että pillu olisi ratkaisu kaikkiin miehen ongelmiin.
En usko että yksinäisten miesten ongelma on mikään sosiaalisuuteen tai luonteeseen liittyvä. Kyllä kaiken maailman hullua kuitenkin näkee seurustelevan. Syynä on yksinkertaisesti se että naama ei vain mene kaupaksi naisille ainakin minulla. Miksi ulkonäön merkitys pariutumisen ongelmana jätetään useinmainitsematta vaan keksitään mitättömiä muita syitä? Vaikka itselläni se on taatusti se syy että naiset ei kiinnostu.
Et ole koskaan tuntenut tai edes nähnyt rumaa miestä, jolla on tyttöystävä/avokki/vaimo?
Sori, valehtelet. Lukemattomat ei-niin-komeat miehet seurustelevat.
Yksi sana: Prisma-testi.
Tarkoitan siis rumalla rumaa en mitään "mitättömän näköisiä " millä naiset tarkoittaa tavallisia miehiä. Mutta näitä minun kaltaisia rumia miehiä ei edes esiinny niin paljoa
Alue: Aihe vapaa
Kerro miten tuo tapahtuu. Ihan samanlaisen kohtelun turvapaikanhakijanaiset saavat kuin -miehetkin. Vähemmän heitä on kuin miehiä, noin 20 % muistaakseni, mutta Suomi ei voi päättää sitä, kuka saapuu maahamme hakemaan turvapaikkaa.
Eli mistä otamme naisia? Pakolaisleireiltä? Sopii minulle erittäin hyvin! En todellakaan vastustaisi, vaikka Suomeen otettaisiin tuplaten tai jopa triplaten kiintiöpakolaisia.
Haetaan Kaakkois-Aasiasta? Sopii, jos heille on täällä töitä. Tiedäthän, että yhteisöllisissä kulttuureissa sen muuttajan velvollisuus on lähettää omaisilleen rahaa. Minusta olisi väärin, jos hakisimme tänne naisia työttömiksi ja Suomi maksaisi paitsi heidän työttömyysturvansa niin myös suorat tulonsiirrot Aasiaan.
Mutta kerro toki oma ehdotuksesi, kuinka Suomeen (tai ylipäänsä johonkin maahan) otetaan lisää naisia.