Mikä on sinun salainen ja hieman nolo herkkusi, jota syöt hyvällä ruokahalulla mutta et kehtaisi heti tunnustaa?

Sillä on semmonen ISO köntti kaapissa, ja sieltä se lohkoo paloja.



T: se jonka anoppi on hiivanhimonen

Kuulostaa tutulta punasip.+banaani? Uteliaana vaan kyselisin, että missä päin Suomea ko. työpaikka? (ei kai näitä sörssöjä joka paikassa tarjoilla :)

Laitan vaalealle leivälle ketsuppia ja päälle edamjuustoa. Sulatan mikrossa ja syön haarukalla ja veitsellä. Ravitsevaa ja hyvää. ;-D



Syön kaakaojauhetta suoraan purkista. Ruokalusikallinen aina silloin tällöin tekee terää kyltymättömässä makeanhimossa.

Vierailija:

Kuulostaa tutulta punasip.+banaani? Uteliaana vaan kyselisin, että missä päin Suomea ko. työpaikka? (ei kai näitä sörssöjä joka paikassa tarjoilla :)

Sen lisäksi menee määrättömät määrät ruukkusalaattia!

makaroneja ja mikroon niin kauaks aikaa että maito kiehuu ja makaronit hiukan pehmenneet. Sit vähän voita sekaan ja eikun nautiskelemaan.

Myös kylmä makkara menee nautinnolla, eikä se siis saa olla mitään hienoa ja lihaista makkaraa, ei missään tapauksessa!

Ja toinen herkku on ruisleipäsiivu, päälle voita, silputtua raakaa valkosipulia ja reilusti aromisuolaa! Nammmm...

Syön sen heti kaupasta tultuani, saattaa olla etten ennätä edes riisua takkia, vaan viipaloin hyytelön sentin paksuisiksi paloiksi ja syön sitä kerralla koko paketin (300-400 g) seisaaltani. Tästä paheestani ei tiedä muut kuin kolmevuotias tyttäreni, mutta hänestä siinä ei ole mitään omituista :)

Vaikka ei se kovin houkuttelevan näköistä ole, mutta hyvää.

mielestäni on, että Ingmanin light-suklaajäätelö on parempaa kuin lihottavat kilpailijansa. Joukkoon voi murustella suklaamurukeksejä, nam, niin ei liian lightiksi pääse :))



Mansikkakeitto on myös yleispätevä ja vaikka mihin yhteyksiin sopiva ainesosa. Se on tosin parempaa sokeriversiona, mutta light menee myös. Puuron, rahkan, raejuuston, murojen, myslin tms. kanssa ja ruokajuomaksi milloin vain :)

Valitettavasti olen niitä joita kylmä " koskee päähän" . Toinen on näkkileipä ja puolukkahillo. Juusto ja sinappi hyvä yhdistemä kans.

Joskus ostan sitä vain syödäkseni sen välittömästi, kun pääsen kaupasta kotiin. Mausteiden ja suolan kera sellaisenaan.



Nykyään en välitä vaikka mieheni näkisikin, joskus aikasemmin yritin vähän piilotella.

Minäkin syön raakaa jauhelihaa. Se on suurta herkkuani. En edes tiennyt, että se on jotenkin noloa (luulin, että kaikki syövät sitä salaa) ennen kuin muutin mieheni kanssa yhteen ja hän näki minut ensi kertaa jauhelihapaketin kimpussa. Hän meinasi oksentaa ja kertoi siitä kaikille suurena vitsinä, että minä syön raakaa jauhelihaa. Nykyään syön jauhelihaa mieheltäni salaa, koska en halua, että hän taas huomauttaa siitä, kuinka epäterveellistä raaka liha on.



Toinen nolouden aihe on herkkujen määrä, mitä laitan suuhuni. Ei tuota lainkaan ongelmaa syödä esim. kaupan boston-kakkua kerralla, vaikka se on tarkoitettu 10 hengelle. Samoin voin syödä kääretortunkin hetkessä yksin. Yleensä tosin syön nuokin mieheltäni salassa, koska en halua, että hän oikeasti näkee, miten paljon syön. Olen muuten hoikka, joten ulkopuolisten on varmaan mahdoton käsittää, miten paljon voin ahtaa ruokaa itseeni.

Eilen ja tänään olen tehnyt voisulaa, johon sokeria ja kaurahiutaleita. Toivottavasti en jää koukkuun.

mikään muu suklaa ei kelpaa. Ongelmani (ja ehkä pelastukseni) on se, että asun ulkomailla, ja täällä en osta suklaata juuri koskaan, kun se on väärää merkkiä. Ei mikään hirveän erikoinen herkku, mutta nolottaa se, miten voin syödä kokonaisen 250g sinisen suklaalevyn (ja enemmänkin) hetkessä. Ihanaa on se, että voi istua hyvän kirjan kanssa yksin syömään koko levyn, eikä tarvitse antaa siitä kenellekään.



Muutenkin nolottaa se (niinkuin joku muukin täällä mainitsi), miten paljon voin syödä kerralla, eli jostain syystä mun kroppa ei kerro, milloin on tarpeeksi. Olen normaalipainoinen, entinen (yli 10v. sitten) anorektikko ja tuntuu, että siitä toipumisen jälkeen en oikein osaa tiedostaa, mikä määrä ruokaa on vähän tai paljon. Ärsyttää sellaiset ruokakumppanit, jotka " ei enää millään jaksa" vaikka itseni tekisi mieli satsata...

joka on kylmät hookoon nakit jääkylmän rasvattoman maidon kera, tosi gourmetherkku onkin.

säilöntäaineita varmaan enemmän kuin mitään muuta.

Toinen on voissa paistettu nakinpala-kanamuna-sörsseli.

Hyviä on myös ne valkosipuli-ruisleipä jutut mitä myydään semmoisessa purkissa, se leipä on kuivatettu ja suoraastaan ui öljyssä ja valkosipulissa. Hyvää ja todella suolaista.