Lue keskustelun säännöt.
Lapset ovat 3- ja 7-vuotiaat. En todellakaan ryhdy mihinkään viikko-viikkosysteemiin
16.02.2017 |
kun eroamme mieheni kanssa. Siinähän ei ole päätä eikä häntää kun lapset ovat näin pieniä. Sitten kun ovat 10- ja 14-vuotiaita tuntuisi jo jotenkin loogisemmalta, kun muutenkin pystyvät jo menemään ja tekemään paljon itse.
Oonko nyt ihan hakoteillä?
Kiitos ajatuksista.
Kommentit (38)
Paras tunne maailmassa oli, kun sai kostettu vanhemmille niiden eron ja pistettiin veljen kanssa välit poikki molempiin, kun muutettiin muualle. Vieläkin tulee synttärikortin mukana rahaa ja anteeksipyyntöjä. No juna meni jo. Nojoo ei vastannut kysymykseen, mutta tuli mieleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras tunne maailmassa oli, kun sai kostettu vanhemmille niiden eron ja pistettiin veljen kanssa välit poikki molempiin, kun muutettiin muualle. Vieläkin tulee synttärikortin mukana rahaa ja anteeksipyyntöjä. No juna meni jo. Nojoo ei vastannut kysymykseen, mutta tuli mieleen
Tähän nyt ei usko kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun oma ehdotuksesi on?
Arki mun luona (siis äidillä), joka toinen pitkä viikonloppu miehellä, mies mahdollisuuksien mukaan lasten kanssa tekemisissä myös arki-iltoina.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun oma ehdotuksesi on?
Arki mun luona (siis äidillä), joka toinen pitkä viikonloppu miehellä, mies mahdollisuuksien mukaan lasten kanssa tekemisissä myös arki-iltoina.
ap
Mutta isä siis haluaa vko-vko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun oma ehdotuksesi on?
Arki mun luona (siis äidillä), joka toinen pitkä viikonloppu miehellä, mies mahdollisuuksien mukaan lasten kanssa tekemisissä myös arki-iltoina.
ap
Entä jos isän vastaehdotus on arki hänellä ja sulla pitkä vkl ja mahdollisuuksien mukaan olet tekemisissä myös arki-iltoina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras tunne maailmassa oli, kun sai kostettu vanhemmille niiden eron ja pistettiin veljen kanssa välit poikki molempiin, kun muutettiin muualle. Vieläkin tulee synttärikortin mukana rahaa ja anteeksipyyntöjä. No juna meni jo. Nojoo ei vastannut kysymykseen, mutta tuli mieleen
Tähän nyt ei usko kukaan.
Mikähän kohta siinä on epäuskottavaa? Et taida itse olla eroperheestä
Riippuuhan se aina tilanteesta (esim. työajat) ja ihmisistä, mutta kyllä joillakin on vuoroasuminen toiminut hyvin, vaikka lapset olleet pieniä. Isoksi kasvettuaan lapset ovat sanoneet, että siinä oli parasta se, ettei oikein muistanut muutakaan, vaan siihen tottui pienestä pitäen, joten sitä piti ihan normaalina kivana elämänä. Vanhemmat näissä tapauksissa tulivat toimeen ja asuivat lähekkäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras tunne maailmassa oli, kun sai kostettu vanhemmille niiden eron ja pistettiin veljen kanssa välit poikki molempiin, kun muutettiin muualle. Vieläkin tulee synttärikortin mukana rahaa ja anteeksipyyntöjä. No juna meni jo. Nojoo ei vastannut kysymykseen, mutta tuli mieleen
Tähän nyt ei usko kukaan.
Usko pois, esikoiseni teki näin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun oma ehdotuksesi on?
Arki mun luona (siis äidillä), joka toinen pitkä viikonloppu miehellä, mies mahdollisuuksien mukaan lasten kanssa tekemisissä myös arki-iltoina.
ap
Mun lapseni (3&6 v) romahtaisivat, jos joutuisivat näkemään mua tai isäänsä vain joka toinen viikonloppu. Siinä eivät paljon "mahdollisuudet" lämmittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Riippuuhan se aina tilanteesta (esim. työajat) ja ihmisistä, mutta kyllä joillakin on vuoroasuminen toiminut hyvin, vaikka lapset olleet pieniä. Isoksi kasvettuaan lapset ovat sanoneet, että siinä oli parasta se, ettei oikein muistanut muutakaan, vaan siihen tottui pienestä pitäen, joten sitä piti ihan normaalina kivana elämänä. Vanhemmat näissä tapauksissa tulivat toimeen ja asuivat lähekkäin.
Sukulaisen erotapauksessa vuoroasuminen toimi hyvin. Siinä on hyvää myös se, että toinen koti oli entuudestaan tuttu ja monet asiat. Hyvää myös se, että molemmat vanhemmat saivat "levätä" vuoroviikoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun oma ehdotuksesi on?
Arki mun luona (siis äidillä), joka toinen pitkä viikonloppu miehellä, mies mahdollisuuksien mukaan lasten kanssa tekemisissä myös arki-iltoina.
ap
Entä jos isän vastaehdotus on arki hänellä ja sulla pitkä vkl ja mahdollisuuksien mukaan olet tekemisissä myös arki-iltoina?
Jos isällä olisi tuohon tahto ja mahdollisuus niin voisin vastentahtoisesti suostua, mikäli hän voisi osoittaa minulle että se olisi lapsille parempi. Hänen työaikataulunsa (mm. matkustaa säännöllisesti ulkomaille, vähintään 4 krt kuukaudessa) tekee tuosta kuitenkin epätodennäköistä.
ap
Kumpi on ollut enemmän lasten arjessa mukana? Kumpi laittaa useammin ruuan, pesee pyykit, auttaa läksyissä, huolehtii koulu-/tarhavarusteista, hoitaa pesut, kynnenleikkuut, varusteiden hankinnat ym ym. Ja kaikki nämä oma-aloitteisesti.
Sen luona kuuluu lasten asua. Toisen luona joka toinenviikonloppu, osan lomista ja sopiva määrä arki-iltoja.
Ihan sairasta tämä nykyajan tasajako vanhempien kanssa. Ei lapset ole mitään esineitä. Vaikka vanhemmat kuinka olisivat molemmat tasapuolisesti hyviä vanhempia, pitää lapsilla olla pysyvä koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun oma ehdotuksesi on?
Arki mun luona (siis äidillä), joka toinen pitkä viikonloppu miehellä, mies mahdollisuuksien mukaan lasten kanssa tekemisissä myös arki-iltoina.
ap
Entä jos isän vastaehdotus on arki hänellä ja sulla pitkä vkl ja mahdollisuuksien mukaan olet tekemisissä myös arki-iltoina?
Juuri tämä. Olisiko itsestäsi kiva olla noin vähän tekemisissä lasten kanssa? Jo lasten kehitystenkin kannalta on parempi että antaa niiden viettää aikaa isänkin kanssa, etenkin jos isäkin sitä haluaa.Vuoroviikkosysteemi on tähän paras.
AP taitaa vaan haluta isommat elatusmaksut eikä siksi suostu vuoroviikkosysteemiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun oma ehdotuksesi on?
Arki mun luona (siis äidillä), joka toinen pitkä viikonloppu miehellä, mies mahdollisuuksien mukaan lasten kanssa tekemisissä myös arki-iltoina.
ap
Jos lapset ovat joka toinen viikonloppu miehellä ja muuten äidillä, milloinkas he näkevät isäänsä?
Pyhä lehmä kuvittelee olevansa vanhempana verrattomasti isää parempi ja tärkeämpi. Erot aiheuttavat säännöllisesti tällaisia valaistumisia.
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on ollut enemmän lasten arjessa mukana? Kumpi laittaa useammin ruuan, pesee pyykit, auttaa läksyissä, huolehtii koulu-/tarhavarusteista, hoitaa pesut, kynnenleikkuut, varusteiden hankinnat ym ym. Ja kaikki nämä oma-aloitteisesti.
Sen luona kuuluu lasten asua. Toisen luona joka toinenviikonloppu, osan lomista ja sopiva määrä arki-iltoja.Ihan sairasta tämä nykyajan tasajako vanhempien kanssa. Ei lapset ole mitään esineitä. Vaikka vanhemmat kuinka olisivat molemmat tasapuolisesti hyviä vanhempia, pitää lapsilla olla pysyvä koti.
Minä teen kaiken tuon. Elatusmaksut eivät ole tässä aiheena sillä minä tienaan enemmän kuin lasten isä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun oma ehdotuksesi on?
Arki mun luona (siis äidillä), joka toinen pitkä viikonloppu miehellä, mies mahdollisuuksien mukaan lasten kanssa tekemisissä myös arki-iltoina.
ap
Jaa, miksei yhtä hyvin toisin päin jos rouvalle ei viikko-viikko kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras tunne maailmassa oli, kun sai kostettu vanhemmille niiden eron ja pistettiin veljen kanssa välit poikki molempiin, kun muutettiin muualle. Vieläkin tulee synttärikortin mukana rahaa ja anteeksipyyntöjä. No juna meni jo. Nojoo ei vastannut kysymykseen, mutta tuli mieleen
Tähän nyt ei usko kukaan.
Miksei usko? Ei ole mitenkään ainutkertainen tapaus. -Ohis
Mikä sun oma ehdotuksesi on?