Mä EN JAKSA enää tätä punastelua

Se on sosiaalinen ahdistuneisuus. Mene johonkin lyhytterapiaan. Tsemppiä. Moni on päässyt yli tuosta, ihan tavallinen vaiva.

Mua ennen hävetti punastelu, mutta oletko huomannut, miten positiivinen vaikutus sillä on miehiin? Enää ei hävetä, mutta monista ehdotuksista on pakko kieltäytyä. Miehet pitävät sitä flirttinä (vaikka oikeasti EI ole) ja ovat mielissään, koska kuvittelevat naisen olevan kiinnostunut.

Nyt lääkärille hakemaan propralia, se blokkaa nuo oireet eivätkä ole koukuttava. Lisäksi naamaan saa ostettua meikkivoidetta tms joka tasoittaa punaisuutta

Mua ei tolleen punastuta, mutta on varmaan se joku couperosa, tulee semmosia punasia laikkuja naamaan välillä. :( Hävettää niin ettei ilkee edes mennä mihinkään. Tuntuu niin kuin ois joku syöpä naamassa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt lääkärille hakemaan propralia, se blokkaa nuo oireet eivätkä ole koukuttava. Lisäksi naamaan saa ostettua meikkivoidetta tms joka tasoittaa punaisuutta

Höpö, ei mitään lääkkeitä. Hoidat terapialla ja ei tarvi enää miettiä koko asiaa. Saati syödä kemikaaleja.

Miten voisin päästä eroon tästä?? Mulla on ollut jatkuvasti esiintymisiä ja esityksiä koulussa- ei ole helpottanut yhtään!

Eikä miehiä kiinnosta, en ole koskaan edes seurustellut

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt lääkärille hakemaan propralia, se blokkaa nuo oireet eivätkä ole koukuttava. Lisäksi naamaan saa ostettua meikkivoidetta tms joka tasoittaa punaisuutta

Höpö, ei mitään lääkkeitä. Hoidat terapialla ja ei tarvi enää miettiä koko asiaa. Saati syödä kemikaaleja.

No tuohon vaivaan mitään terapiaa saa. 16 vuotiaasta asti olen syönyt propralia ja pari vuotta rivatrilia (esiintymistilanteissa lähinnä) juurikin näihin ap:n oireisiin.

Sama vaiva täällä! Päivittäin häiritsee:( todella rajoittavaa. Yritän oppia elämään asian kanssa, vaikka vaikeaa on.

Ilman paksua kerrosta meikkivoidetta en voisi mihinkään lähteä. Tulis ihan hirvee paniikkikohtaus. Propralia olen syönyt, hidasti vain sydämen lyöntiä, ei auttanut kuumotukseen

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt lääkärille hakemaan propralia, se blokkaa nuo oireet eivätkä ole koukuttava. Lisäksi naamaan saa ostettua meikkivoidetta tms joka tasoittaa punaisuutta

Höpö, ei mitään lääkkeitä. Hoidat terapialla ja ei tarvi enää miettiä koko asiaa. Saati syödä kemikaaleja.

No tuohon vaivaan mitään terapiaa saa. 16 vuotiaasta asti olen syönyt propralia ja pari vuotta rivatrilia (esiintymistilanteissa lähinnä) juurikin näihin ap:n oireisiin.

Lisään vielä et myös venlafaksiini myös käytössä juurikin sos tilanteiden pelkoon ja ahdistukseen. Ei ole masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Mua ennen hävetti punastelu, mutta oletko huomannut, miten positiivinen vaikutus sillä on miehiin? Enää ei hävetä, mutta monista ehdotuksista on pakko kieltäytyä. Miehet pitävät sitä flirttinä (vaikka oikeasti EI ole) ja ovat mielissään, koska kuvittelevat naisen olevan kiinnostunut.

Juuri näin. Tällainen nainen oli työpaikalla ja oli muuten ihana. harmi kun lähti muualle.

Mies

Vierailija kirjoitti:

Mua ennen hävetti punastelu, mutta oletko huomannut, miten positiivinen vaikutus sillä on miehiin? Enää ei hävetä, mutta monista ehdotuksista on pakko kieltäytyä. Miehet pitävät sitä flirttinä (vaikka oikeasti EI ole) ja ovat mielissään, koska kuvittelevat naisen olevan kiinnostunut.

miksi tätä alapeukuutettu? Naiset kateellisia punastuvalle kanssasisarelleen miesten huomiosta?

Opetettiinko sinua kotona häpeämismetodikasvatuksella? Juuret juontuu sieltä. Psyykkinen oire.

Vierailija kirjoitti:

Opetettiinko sinua kotona häpeämismetodikasvatuksella? Juuret juontuu sieltä. Psyykkinen oire.

En ole ap, mutta mulla näin. Oli kyläilyillä oikein aikuisten kohokohta nöyryyttää ja häpäistä mua ja sitten nauraa hämmennykselleni ja vaivaantuneisuudelleni. Terapia menossa.

En nyt masistele siitä itse naaman punaisuudesta vaan hikoilusta, kauheasta kuumotuksesta ja muusta. Älkää vähätelkö tätä vaivaa mä oon henkisesti ja fyysisesti ihan loppu

Ap

Kärsin teini-iässä todella paljon punastelusta, kokeilin kaikkea meikkivoiteesta rauhoittaviin lääkkeisiin.

Mutta se meni ohi aivan omia aikojaan, iän myötä, joskus parinkympin jälkeen. Nykyään teen työtä, jossa joudun esiintymään, enkä silti punastele. Nykyään laittaessani aamuisin poskipunaa jopa kaipaan sitä, kun poskeni hehkuivat luonnostaan...Se ei loppujen lopuksi ole ollenkaan epäviehättävää. Itse asiassa muistan, kun 18-vuotiaana sain kehuja punaisista poskistani Hawaijilla eräältä paikalliselta nuorelta mieheltä. Silloin halusin vain vaipua häpeästä maan alle!

Mäkin toivoin toivoin teini-iässä, että sitten aikuisena punastelu loppuu, mutta paskan marjat. Vähentynyt se toki onneks on paljonkin, mutta edelleen kolmekymppisenä välttelen viimeiseen asti tilanteita, joissa on mahdollista joutua huomion keskipisteeksi. Ei siksi, että olisin ujo (sitä en ole tippaakaan), mutta mua kiusattiin yläasteella punastumisen takia, ja koen punastumisen edelleen äärettömän häpeälliseksi ja noloksi.

Ei kai tästä koskaan pääse eroon.

Älä nyt luovuta. Osta hyvä meikkivoide. Itse käytän lancome teint idole ultra. kestää hyvänä koko päivän ja antaa itseluottamusta. Jännittäviin tilaisuuksiin sitten propral lisäksi niin kuin moni muukin kertoi. Tämän vaivan kanssa oppii elämään!

Jos yhtään lohduttaa niin mulla on helpottanut iän myötä. Nyt olen 30. Vielä opiskeluaikana kärsin samasta suunnattomasti (aivan kamalia tulipunakuumotuksia.. ja vielä kiva jos joku "fiksu" tätä kommentoi), mutta työelämän alkaessa helpotti. Mulla kans joskus ollut propral, mutta ei apua. Tunnistan niin tuon paksun meikkivoiteen... :) Edelleen olen silti tosi paha jännittäjä, mutta näkyy nykyään muuten kuin punastuen. Tsemppiä!!

Ei tämä ole elämistä! Jatkuvaa jännitystä ja sos.tilanteiden välttelyä. Koko elämä menee ohi. Mikään teinikään en enää ole

Ap