Mä EN JAKSA enää tätä punastelua

Eikö kukaan siis osaa auttaa? :( onko joku muu lääke kuin propral auttanut?? Onko joku käynyt jossain leikkauksessa?

En mä tälläst elämää halua elää :(

Mulla propral auttaa jonkun verran tarpeeksi isona annoksena ja oikein ajoitettuna. Meikkivoide tuo myös vähän helpotusta. Ikä ei auta yhtään, punastelen edelleen tilanteessa kuin tilanteessa ja kenen tahansa seurassa.

Kai se ominaisuus pitää vaan hyväksyä itsessään. Punastelen ja sen kanssa on elettävä.

Mä oon 34 ja edelleen punastun. Enkä ole mitenkään edes ahdistunut niissä tilanteissa, saatan vaan yhtäkkiä mennä punaiseksi. Raskaus pahentanut asiaa entisestään ja nyt raskausaikana olenkin punastellut ihan jatkuvasti jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan siis osaa auttaa? :( onko joku muu lääke kuin propral auttanut?? Onko joku käynyt jossain leikkauksessa?

En mä tälläst elämää halua elää :(

Mä muistan lukeneeni jotain tällaisesta leikkausjutusta, jolla punastumista hoidetaan, oliko joku hermon toimenpide. Sivuvaikutuksena taisi olla kyllä juuri hikoilua.

Tunnistan oireet itsestäni. Välillä ihan ilman mitään syytä alkaa kuumottaa, naama helottaa punaisena ja kylmä hiki valuu selkää pitkin. Inhottavaa erityisesti koska ympärillä pyörii naispuolisia ihmisiä työn puolesta ja muutenkin olen hiljaisempi tapaus, joten luonnollisesti ajattelevat etten ole ikinä ollut naisten kanssa tekemisissä ja että heistähän se punastelu johtuu. Saatana

Kuten joku muukin mainitsi niin saattaa helpottua ajan myötä. Kärsin teininä tuosta todella paljon. Muistan miten tunsin, kun puna alkoi nousta ja mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä punaisemmiksi tulin.Pahinta oli, jos joku kysyi miksi punoitan tai käski katsoa peilistä miten punainen olen. Joskus parikymppisenäkin punastelin esim. kassalla maksaessani tai jos joku tuttu moikkasi. En osaa sanoa missä vaiheessa se lakkasi häiritsemästä, mutta nykyään ehkä muutaman kerran vuodessa edes ajattelen asiaa. En punastele ainakaan niin helposti. Jossain vaiheessa se vain menetti merkityksensä.

Vierailija kirjoitti:

Mua ennen hävetti punastelu, mutta oletko huomannut, miten positiivinen vaikutus sillä on miehiin? Enää ei hävetä, mutta monista ehdotuksista on pakko kieltäytyä. Miehet pitävät sitä flirttinä (vaikka oikeasti EI ole) ja ovat mielissään, koska kuvittelevat naisen olevan kiinnostunut.

Joo kun olen miehelleni valittanut punastumisestani, niin hän on todennut että sehän on vain söpöä kun nainen punastuu. Joo mun mielestä se on ahdistavaa, tuntuu vaikealta jatkaa keskustelua toisen kanssa jos tuntee kuinka naama hehkuu punaisena.

Vierailija kirjoitti:

Mua ennen hävetti punastelu, mutta oletko huomannut, miten positiivinen vaikutus sillä on miehiin? Enää ei hävetä, mutta monista ehdotuksista on pakko kieltäytyä. Miehet pitävät sitä flirttinä (vaikka oikeasti EI ole) ja ovat mielissään, koska kuvittelevat naisen olevan kiinnostunut.

No enpä ole huomannut. Mua on lähinnä jääty tuijottamaan "mikähän tota vaivaa" -ilmeellä kun naamani on kokonaan ruman tummanpunainen ja hikoileva kun punastun. Jos se punastuminen olisi sellaista söpöä kuin jossain saduissa niin ei se sitten olisikaan niin paha juttu.

Vierailija kirjoitti:

Miten voisin päästä eroon tästä?? Mulla on ollut jatkuvasti esiintymisiä ja esityksiä koulussa- ei ole helpottanut yhtään!

Eikä miehiä kiinnosta, en ole koskaan edes seurustellut

ap

Terapiat ja sosiaalisten tilanteiden " harjoittelu" ei auta, jos tilanne kestäny kauan ja oireet voimakkaat. Mikään meikkivoide ei punastumista estä. Propral hyvä mutta aina sekään ei pelkästään riitä

Kai mä sit käyn taas hakemassa niitä propralleja :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voisin päästä eroon tästä?? Mulla on ollut jatkuvasti esiintymisiä ja esityksiä koulussa- ei ole helpottanut yhtään!

Eikä miehiä kiinnosta, en ole koskaan edes seurustellut

ap

Terapiat ja sosiaalisten tilanteiden " harjoittelu" ei auta, jos tilanne kestäny kauan ja oireet voimakkaat. Mikään meikkivoide ei punastumista estä. Propral hyvä mutta aina sekään ei pelkästään riitä

Eli mikään ei auta, kärsin tästä lopun elämän :(

Ap

Juu ei mennyt ohi ajan kuluessa. Lapsena ja teininä punastelin kovasti. Jossain 25-30-vuotiaana oli jakso, jolloin en jostain syystä punastellut ollenkaan. Mutta sitten n. 35-vuotiaana se taas alkoi kovasti. Ja aivan ihme tilanteissa välillä! En edes itsekään ymmärtänyt miksi punastuin. 38-vuotiaana menin lopulta lääkäriin ja sain Propralit. Olen todella vaalea, suonet kuultavat ihon läpi ja vasta 40mg auttaa minulle. 30mg ja tunnen miten vielä punastun, 40mg ja vaiva on poissa. Sivuoireena vaan tulee hikoilu. Ei mikään paha hikoilu, mutta kun ilman lääkettä se on ihan minimaalista, niin vähäinenkin lisäys tuntuu. En käytä Propralia kuin ehkä muutaman kerran viikossa, kun tiedän, että on tilanne missä ihan varmasti punastuisin. Joskus kun en käytä sitä, niin punastuminen saattaa tulla ihan puun takaa eteen. Mutta en siltikään ota sitä jatkuvasti, sillä mielestäni tuo 40mg on aika iso annos (?) ja jos se pitää ottaa parikin kertaa päivässä... Minulla on vähän hillinnyt punastumista jo se tieto, että jos alkaa hermostuttaa tai uhkaa tulla tilanne eteen, niin minulla on aina laukussa lääkettä ja voin ottaa sen milloin vain. Tietysti kestää jonkin aikaa ennen kuin se alkaa vaikuttaa.

Millä annoksella kokeilit Propralia ap? Eihän se tietysti kaikille toimi samalla tavalla.

Silloin aikanaan antoivat vaan 10mg, mutta otin yleensä 3 kerralla muuten ei tuntunut missään. Mun jännitys on ihan jokapäiväistä eihän noita vissiin saanut ees ottaa joka päivä? :( saisko autoakaan ajaa 40mg annoksella? Muistan, että tunnin kesti ennenkui alkoi vaikuttamaan eli vähän aikaa joutui odottamaan.. :(

Saa tietenkin ajaa autoa 40mg annoksella. Yksilöllisiä eroja voi toki vaikuttavassa annostuksessa olla, mutta esim. migreeniin voi syödä 20-80mg 3 kertaa vuorokaudessa ja verenpainetautiin jopa 160mg kerta-annoksia.

Kiitos vastauksesta. Kai mä lähen sit noita hakemaan seuraavaksi

Ap

Vierailija kirjoitti:

Silloin aikanaan antoivat vaan 10mg, mutta otin yleensä 3 kerralla muuten ei tuntunut missään. Mun jännitys on ihan jokapäiväistä eihän noita vissiin saanut ees ottaa joka päivä? :( saisko autoakaan ajaa 40mg annoksella? Muistan, että tunnin kesti ennenkui alkoi vaikuttamaan eli vähän aikaa joutui odottamaan.. :(

Eikö lääkäri antanut sinulle ohjeita määrätessään sitä? Lue Propralin pakkausseloste. Moneen eri tarkoitukseen sitä on ohjeistus käyttää se 40mg kolmekin kertaa päivässä. Ainakaan minulle tuo 40mg ei tee kuin lisähikoilua. Ja se punastuminen jää pois. Auton ajamiseen ei ole vaikuttanut ollenkaan. Mutta sinun pitää keskustella omasta tilanteestasi lääkärin kanssa. Hän ottaa selvää sinun tilanteestasi ja kertoo sinulle sopivan annoksen.

http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=2332&i=ORION+PHARMA_PROPRAL

t. olinkohan 32 (30mg ei tepsi, vasta 40mg tuntuu jossain)

Mikä siinä on niin kauheaa?

Täällä yksi, joka on päässyt eroon punastelusta ilman lääkkeitä. Teini-iässä se alkoi ja jatkui vielä monta vuotta työelämässäkin. En oikein osaa sanoa, miksi se loppui, mutta nykyisin punastelen todella harvoin. Aiemmin olin esimerkiksi työpaikan kahvitauoilla enimmäkseen hiljaa, koska punastuin heti jos huomio kiinnittyi minuun hetkeksikään.

Joku aiemmassa viestissä viittasi häpeäkasvatukseen, ja se pitää kohdallani täysin paikkansa. Ole kasvanut salailevassa ja ahdistavassa ilmapiirissä. Voin huonosti ja olin ahdistunut, mutta esitin ulospäin muuta. Kerran ahdistukseni kasvoi niin suureksi,että menin työterveyshoitajalle kertomaan tilanteestani. Lähinnä avauduin minua vaivaavasta yksinäisyydestä ja taisinpa kertoa ahdistavasta lapsuudenkodin ilmapiiristäkin. Näitä asioita en ollut aikaisemmin paljastanut kenellekään, koska koin niistä niin suurta häpeää. Tämän avautumisen jälkeen huomasin jossain vaiheessa, etten enää punastellut. Olin muutenkin jotenkin rennompi ja vapautuneempi. Liekö tällä yhdellä keskustelulla ollut niin suuri merkitys? Häpeän tunne ainakin hiipui.

En tiedä oliko tästä ap:lle apua, mutta kannattaisi aluksi ainakin kertoa asiasta jollekin ja miettiä itsekin, voisiko (tiedostamaton) häpeä olla ainakin osasyyllinen punasteluun. Ai niin, olen nyt nelikymppinen ja punastelu loppui vähän päälle kolmikymppisenä.

Itellä auttoi kun lopetin kahvin/kofeiinin käytön kokonaan. Ei tuu enää sitä valtavaa jännityskuohahdusta kaikesta pienestä! Iso suositus täältä! Kahvi oikeesti kymmenkertaistaa sen pako tai taistele reaktion

Mulla alkoi toden teolla vajaa nelikymppisenä. Päätin heti että jos kukaan mitenkään puuttuu asiaan niin sanon vain että minä nyt vain olen tällainen punanaama ja sinunkin pitää vain tulla sen asian kanssa toimeen.