Onko tämä ihan tyhmä tapa ottaa yhteyttä kiinnostavaan naiseen?
Oltiin samassa paikassa pari kuukautta viime vuonna ja kerkesin todella ihastua häneen. Luulen, että se oli molemminpuolista (tästä en tietenkään voi olla varma) meillä oli sellaiset asemat tämän naisen kanssa, että en olisi silloin voinut esim. Pyytää häntä ulos, sillä sr oli ymmärrettävästi "kielletty" työyhteisössä.
Nyt törmäsin tähän naiseen facebookissa ja en tiedä mitä viestiä laittaisin. Ajattelin kokeilla tällaista: Että sanon törmänneeni hänen profiiliinsa ja hän näytti tutulta, että olemmekohan tavanneet joskus. Tästä sitten lähtee juttu etenemään tai ei lähde..
Mitä mieltä olette? Suoraankaan en kehtaa sanoa, että olen haikaillut hänen peräänsä jo vuoden verran hänen lähtönsä jälkeen..
Kommentit (45)
Olisi ihan hiton ahdistavaa saada yllätysviesti joltain hoitooni osallistuneelta lääkäriltä tai hoitajalta. Älä hämmästy jos et saa vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihan hiton ahdistavaa saada yllätysviesti joltain hoitooni osallistuneelta lääkäriltä tai hoitajalta. Älä hämmästy jos et saa vastausta.
Nyt vasta luin pidemmälle ja huomasin, että sait sen vastauksen. Nainen pelästyi ja torjui tuolla tavalla. Nyt häntä varmaan puistattaa.
Mulle on harrastuksen parista ohjaaja alkanut facebookissa laittamaan viestejä, jotka eivät mitenkään liity harrastukseen. Viestit eivät sinällään ole asiattomia, mutta aiheutti suurta ahdistusta ja inhotusta ajatella, että harrastuksessa ohjaaja on mm. laittanut minulle apuna varusteita ym, enkä ole yhtään ajatellut häntä sillä tavalla.
Ystävystyminen vaikkapa harrastusreissulla olisi eri asia, kuin se, että alkaa laittamaan viestejä sosiaalisessa mediassa ilman että näkee minun reaktioita livenä. Nythän en siis tiedä onko hän kiinnostunut minusta vastakkaisen sukupuolen edustajana, vai onko hän yleensäkin tuttavallinen kaikille. Kasvotusten juttelu olisi paljon helpompaa, kun ei tarvitsisi arvailla mistä on kyse.
Nyt koen lievästi ahdistavana mennä ohjattavaksi, koska en tiedä mistä lähestymisessä on kyse. En pistä ystävystymistä yhtään pahakseni, ja myös jos toinen ihminen on yksinäinen, niin rupattelen ja kuuntelen mielelläni. En kuitenkaan pidä sopivana jos auktoriteetti- tai muussa luottamusasemassa oleva alkaa iskemään ohjattaviaan tuntiessaan heidät ainoastaan siitä harrastuksesta.
Ylipäänsä työkuvioissa on asiatonta lähteä kehittelemään romansseja. Tämä koskee siis myös sitä, jos olet töissä jossain ja ihastut asiakkaaseen, oppilaaseen tai potilaaseen tms. Itse esimerkiksi olen todella kohtelias ja ystävällinen silloin kun olen tekemisissä ihmisten kanssa jotka ovat itse töissä, tai jos olen itse töissä ja muut ovat asiakkaana. Kyse on puhtaasti siitä, että asiat hoituvat paremmin ja miellyttävämmin kun on kohtelias ja hymyilee ym. Itsekin pidän sellaisista asiakkaista ja kollegoista joilla on ystävällinen työminä, toki vapaa-ajalla he saattavat olla ihan erilaisia, mutta silloin emme olekaan tekemisissä.
Vastakkaisesta sukupuolesta on siis työkuvioissa ja muissa turha tehdä johtopäätöksiä vain siksi että he ovat teille kivoja ja hymyileväisiä tms. Kai tuo on jonkin sortin sosiaalista lahjattomuutta, toiveajattelua ja tilannetajuttomuutta että jää haikailemaan vaikkapa potilaan perään koska se oli niin kiva.
En silti tuomitse töissä syntyneitä pariskuntia, itse puhuin nyt siitä kun kiinnostus ei ole molemminpuolista. Vähän kuuluttaisin perään sellaista tilannetajua näihin asioihin, se että joku on sinulle kiva ja itse ihastut ei vielä tarkoita että siinä on potentiaalinen suhde. Olisi myös moraalitonta alkaa käyttämään auktoriteettiasemaa ja toisen heikentynyttä tilaa hyväksi. Katselkaa muualta kuin töistä naisia, ja jos se ei onnistu niin miksi ne työkuvioidenkaan naiset lämpenisi (tai miehet).
Sama. Todella epäammattimaista, epäeettistä ja friikkiä.