Mikseivät myöhästelevät ihmiset arvosta toisten aikaa ollenkaan?

Olen neljän lapsen äiti, opiskelen työn ohella ja elämäni on tällä hetkellä todella kiireinen. En valita, sillä olen itse halunnut tätä ja tämä tällainen stressaava ruuhkavuosikausi on itse aiheutettu ja ohimenevä vaihe elämässä. Minä pystyn tähän hyvällä aikatauluttamisella.

Tänään kaiken kiireen keskellä minun piti palata takaisin työpaikalle avaamaan yksi ovi, koska kolme muuta sen kyseisen oven avaimen haltijaa olivat sairaana. Sovin, että olen avaamassa ovea tasan klo 17.

No, päiväni siihen mennessä oli ollut sellainen, että aamukuudesta heräämisestä eteenpäin olin vienyt yhden lapsen päiväkotiin, mennyt töihin, lähtenyt istumaan luennolle toiselle puolelle kaupunkia, hain yhden lapsen päiväkodista, kävin kaupassa, tein ruokaa, vein toisen lapsen harrastukseen ja tuossa välissä olisin hyvin ehtinyt käydä avaamassa sen oven ennen kuin piti hakea se toinen lapsi harrastuksesta ja viedä kolmas toiselle puolelle kaupunkia harrastukseen. Miehellä on jalka poikki, eikä tästä syystä pysty auttamaan näissä kuskaamisissa kahteen viikkoon.

Olin paikalla 16.50. Kello tuli viisi, viittä yli, kymmentä yli, varttia yli. Soitin sille henkilölle, jonka piti tulla. Ei vastannut. Laitoin viestin. Ei vastannut. Kahtakymmentä yli lähdin pois, koska lapsi oli haettava puolelta.

Kuudelta tuli viesti tältä ihmiseltä: "Hei sori, olin myöhäs tänää, mut ovel ei ollu kukaa ku tulin. Mä oon täs lähel kahvilas et jos voisit tulla viel avaa sen oven. T.(Nimi)".

Laitoin viestin takaisin: "Hei (Nimi). Olin paikalla sovittuna aikana ja käytin tämän asian järjestämiseen kiireisestä päivästäni todella paljon aikaa. En lähde tänään enää avaamaan sinulle ovea, enkä enää hoida tätä asiaa. Ota yhteyttä (pomoni nimi ja yhteystiedot). Terveisin (Minun nimeni).

Äsken tuli viesti: "Totaa.. mun pitää päästä tonne sisälle ku mun kamat on siellä ja sun pomo ei vastaa."

En todellakaan vastaa.