Luulin että työssäoppiminen sujunut täydellisesti mutta..
Toinen pomoista otti tänään puhutteluun lauseella: Miksi et tykkää olla täällä harjoittelussa?
Olen ollut paikassa 2viikkoa ja hehkuttanut kaikille tuntemilleni ihmisille kuinka ihana työssäoppimispaikka ja ihania ihmisiä. Harjoittelu mennyt hyvin.
Pomon mielestä olen väsyneen oloinen (kerroin että en voi itseäni muuttaa, olen kateellinen pirteille ja haluisin itsekin olla mutta olen tälläinen). Ei osannut sanoa missä se väsymys siis näkyy? Ja että luen vain lehtiä.. Siis tuonne tulee ohut sanomalehti jonka lukee 3min ja emme siis edes pidä taukoja joten miksi en saisi lukea lehteä? Kaikkea ihan uskomatonta :( Tuli kuin isku kasvoille koska asukkaat pitäneet minusta ja minä olen pitänyt paikasta niin että ajattelin käydä siellä harjoittelun loputtuakin. Menin sitten vessaan itkemään ja koko päivän itketti ja en uskaltanut edes istua tuolille etten vaikuttaisi laiskalta.
Kaiken lisäksi paikassa toinen työssäoppija ja teemme yhdessä kaiken tismalleen samat hommat samalla lailla ja häntä vain kehuttu. Tuntee siis pomot todella hyvin ehkä johtuu tästä :(
Mitäs pitäisi tehdä? Ahdistaa huominen kun nyt tuntuu ulkopuoliselta
Voi olla, että sinua on kohdeltu epäreilusti. Tai sitten saattaa olla niinkin, että lehdenlukusi ei näytä ulospäin siltä, miltä se sinusta tuntuu.
Kun minulla oli kolme pientä lasta, meille tuli läheisestä oppilaitoksesta lähihoitajaopiskelija kotiin harjoittelijaksi. Joka aamu, kun ko. opiskelija tuli paikalle, hän ensimmäiseksi otti Aku Ankan käteensä ja luki sitä tunnin verran. Siinä on aika ikävä keskeyttää toisen lukemista ja käskeä häntä tekemään jotain. Muutenkin tuntui siltä, että minun piti aina pyytää opiskelijaa tekemään jotain. Koskaan hän ei tehnyt mitään oma-aloitteisesti. Olisin toivonut, että hän edes välillä olisi kysynyt "mitä voisin tehdä nyt" tai jopa ehdottanut jotain tyyliin "voisinko laittaa tänään ruuan".
Näin jälkikäteen harmittaa, että kirjoitin opiskelijalle aivan liian hyvän arvion.