Lue keskustelun säännöt.
Lapsia saaneiden valitus "lapsettomuudesta" pistää vihaksi
15.02.2017 |
Olemme miehen kanssa yrittäneet saada esikoista vuoden ajan. Tähän väliin on mahtunut pari keskenmennyttä raskautta. Olemme molemmat jo päälle kolmenkymmenen. Lapsi olisi meille maailman paras lahja ja yksikin olisi jo enemmän kuin voisimme koskaan toivoa. Siksi on alkanutkin vituttaa nämä jo lapsia saaneiden valitukset vauvakuume ym. palstoilla heidän "lapsettomuudestaan".
Siellä on jo yhden saaneita, jotka kuumeilee toista. Tämän tuskan vielä jotenkin ymmärrän, jos toista ei kuulukaan mutta sitten näitä kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen (!!!! näitä on yllättävän paljon) kuumeilijoita en tajua. He ihan tosissaan itkevät kun ei kuulu kolmatta/neljättä jne. ja kuinka he kärsivät lapsettomuudesta!!
Pistää oikein vihaksi. Kuinka he kehtaavat. Heillä on lapsia. He ovat jo saaneet kokea sen ilon ja riemun, jota jotkut eivät ehkä koe koskaan vaikka kuinka haluaisivat. Miksi ne olemassa olevat eivät riitä? Miksi ei voi keskittyä siihen riemuun, jota ne tuovat? Miksi pitää koko ajan yrittää raskautua ja hankkia lisää lapsia? Ja vieläpä kehdata valittaa, kun se kolmas/neljäs/viides/kuudes ei tulekaan niin helpolla, että kuinka elämä heitä nyt julmasti rankaisee ja mitä he ovat tehneet joutuakseen kokemaan tämän suuren tuskan.
Aina tällaisen valituksen luettuani tekisi mieli huutaa kyseiselle ihmiselle, että haista huilu. Otan ilo mielin sinulta lapsen tai vaikka kaksi itselleni, jos jo entiset eivät kelpaa.
Ovatko muut törmänneet samaan?
Kommentit (60)
Ei kannata antaa vihan vallata itseään, se ei ainakaan edistä raskaaksi tulemista. Minulla on yksi lapsi ja sen saamiseen meni neljä vuotta. Mutta olen loputtoman kiitollinen hänestä joka päivä. Jos muut saavat lapsia, se ei ole sinulta pois. Ymmärrän surun ja joskus vihankin. Niin minullakin oli, sillä tuo jokakuukautinen pettymys on raskasta. Joka ei ole sitä kokenut, ei voi sitä täysin ymmärtää. Lapsi on ollut elämäni suurin asia. Oli uskomaton tunne kun vihdoin olin raskaana. En silloin edes ymmätänyt että raskaus olisi voinut mennä kesken vaan iloitsin siitä ensihetkestä saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerran tuli tv:stä joku haastattelu, jossa nainen kertoi ettei saa lapsia, surkutteli siinä ja itsekin olin, että "no voi, nais-parkaa". sitten tuli ilmi, että naisella oli jo kaksi lasta, mutta nyt jonkun sairauden takia ei saisi enää lisää.... just joo.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi ette adoptoi lasta? Sitäkin kannattaa harkita. Ihmettelen itse sitä, että jotkut käyvät hedelmöityshoidoissa vuosikausia, mutta eivät edes halua harkita adoptiota. Jos sen lapsen niin kovasti haluaa, niin miksi ei ottaisi sellaista lasta joka on kodin tarpeessa ja hylätty? En ymmärrä. Mieluummin pistellään itseensä kamala määrä hormonivalmisteita ja käydään äärettömän hintavissa toimenpiteissä, kärsitään pettymyksistä yhä uudelleen,laitetaan oma keho ihan äärimmäisiin olosuhteisiin, otetaan jopa riski saada vammainen lapsi, ja kaiken tämän vain siksi että se lapsi on omaa biologiaa. Onko ihan tervettä? Maailma on täynnä kodittomia lapsia, miksi sellainen ei kelpaa?
Ei kai adoptio niin yksinkertaista ole, vaan pitkä ja monimutkainen prosessi yhtä lailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi ette adoptoi lasta? Sitäkin kannattaa harkita. Ihmettelen itse sitä, että jotkut käyvät hedelmöityshoidoissa vuosikausia, mutta eivät edes halua harkita adoptiota. Jos sen lapsen niin kovasti haluaa, niin miksi ei ottaisi sellaista lasta joka on kodin tarpeessa ja hylätty? En ymmärrä. Mieluummin pistellään itseensä kamala määrä hormonivalmisteita ja käydään äärettömän hintavissa toimenpiteissä, kärsitään pettymyksistä yhä uudelleen,laitetaan oma keho ihan äärimmäisiin olosuhteisiin, otetaan jopa riski saada vammainen lapsi, ja kaiken tämän vain siksi että se lapsi on omaa biologiaa. Onko ihan tervettä? Maailma on täynnä kodittomia lapsia, miksi sellainen ei kelpaa?
Ei kai adoptio niin yksinkertaista ole, vaan pitkä ja monimutkainen prosessi yhtä lailla?
Peräänkuulutan sitä asennetta, että halutaan oma lapsi hinnalla millä hyvänsä, ja valitetaan lapsettomuudesta. Mutta ei avata silmiä muille mahdollisuuksille, joita tosiaankin olisi saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi ette adoptoi lasta? Sitäkin kannattaa harkita. Ihmettelen itse sitä, että jotkut käyvät hedelmöityshoidoissa vuosikausia, mutta eivät edes halua harkita adoptiota. Jos sen lapsen niin kovasti haluaa, niin miksi ei ottaisi sellaista lasta joka on kodin tarpeessa ja hylätty? En ymmärrä. Mieluummin pistellään itseensä kamala määrä hormonivalmisteita ja käydään äärettömän hintavissa toimenpiteissä, kärsitään pettymyksistä yhä uudelleen,laitetaan oma keho ihan äärimmäisiin olosuhteisiin, otetaan jopa riski saada vammainen lapsi, ja kaiken tämän vain siksi että se lapsi on omaa biologiaa. Onko ihan tervettä? Maailma on täynnä kodittomia lapsia, miksi sellainen ei kelpaa?
En ole ap mutta...
Adoptiolasta ei tosiaankaan saa tuosta vaan. Ensinnäkin pitää täyttäö momia vaatimuksia terveyteen, ikään, mielenterveyteen nähden. Sitten: Suomessa vaihtoehtoina ovat
A) kotimaan ei-sijaishuollon kautta adoptio - tässä joutuu odottamaan vuosia ja taas vuosia, ja ei välttämättä saa koskaan lasta
B) kansainvälinen adoptio - odotus myös vuosia, lisäksi maksaa tuhansia euroja, adoptiolapsi on perheeseen tullessaan ainakin 2-vuotias, todennäköisesti vanhempi, ja monilla ei ole resursseja hoivata terveeksi lasta joka on kokenut mahdollisia traumoja ekoina vuosinaan, ja joka tapauksessa kokenut valtavan menetyksen eli vanhempansa ja tutun maansa ja kulttuurinsa
C) sijaishuollon kautta adoptio - sama traumaproblematiikka kuin yllä, mutta lisäksi lasta ei välttämättä saa adoptoida vaan joutuu palauttamaan biovanhemmille.
Kodittomia lapsia on maailmassa varmaan paljon, mutta vauvoja, saati vastasyntyneitä ei ole yhtään. Joka ikiselle vauvalle löytyy adoptiovanhemmat hetkessä.
Itsestäni ei olisi hoivaamaan ehjäksi muiden traumatisoimaa lasta, joten en katso, että minulla olisi oikeutta kehottaa muita siihen. Toivon että sinäkin miettisit asiaa tältä kannalta ennen kuin ehdotat sitä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi ette adoptoi lasta? Sitäkin kannattaa harkita. Ihmettelen itse sitä, että jotkut käyvät hedelmöityshoidoissa vuosikausia, mutta eivät edes halua harkita adoptiota. Jos sen lapsen niin kovasti haluaa, niin miksi ei ottaisi sellaista lasta joka on kodin tarpeessa ja hylätty? En ymmärrä. Mieluummin pistellään itseensä kamala määrä hormonivalmisteita ja käydään äärettömän hintavissa toimenpiteissä, kärsitään pettymyksistä yhä uudelleen,laitetaan oma keho ihan äärimmäisiin olosuhteisiin, otetaan jopa riski saada vammainen lapsi, ja kaiken tämän vain siksi että se lapsi on omaa biologiaa. Onko ihan tervettä? Maailma on täynnä kodittomia lapsia, miksi sellainen ei kelpaa?
Ap on yrittäny lasta vasta vuoden ja tullut raskaaksiksikin, tosin jostain syystä mennyt kesken. Toivo ei ole siis menetty ja ikää ei ole mahdottoman paljon. Adoptiota ja sijaislapsia usein aletaan tyrkyttää lapsettomille jossain vaiheessa, vaikkeivät he koskaan olisi sellaisia sanoneet haluavansa. Se on eri asia, kuin haluta biologista lasta. Ja vaikka lapsettomuudesta kärsisikin, on oikeus haluta omaa biologista lasta. Kenenkään ei tarvitse lähteä vaativaan adoptioprosessiin siksi, että on lapseton. Jokaisella on oikeus haluta biologista lasta. Miksi kukaan ei koskaan kyseenalaista monilapsisia perheitä ja kysy heiltä, että eikö jo riittäisi omat lapset ja miksette adoptoi tai ala sijaisperheeksi, kun noin paljon lapsia haluatte???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi ette adoptoi lasta? Sitäkin kannattaa harkita. Ihmettelen itse sitä, että jotkut käyvät hedelmöityshoidoissa vuosikausia, mutta eivät edes halua harkita adoptiota. Jos sen lapsen niin kovasti haluaa, niin miksi ei ottaisi sellaista lasta joka on kodin tarpeessa ja hylätty? En ymmärrä. Mieluummin pistellään itseensä kamala määrä hormonivalmisteita ja käydään äärettömän hintavissa toimenpiteissä, kärsitään pettymyksistä yhä uudelleen,laitetaan oma keho ihan äärimmäisiin olosuhteisiin, otetaan jopa riski saada vammainen lapsi, ja kaiken tämän vain siksi että se lapsi on omaa biologiaa. Onko ihan tervettä? Maailma on täynnä kodittomia lapsia, miksi sellainen ei kelpaa?
En ole ap mutta...
Adoptiolasta ei tosiaankaan saa tuosta vaan. Ensinnäkin pitää täyttäö momia vaatimuksia terveyteen, ikään, mielenterveyteen nähden. Sitten: Suomessa vaihtoehtoina ovat
A) kotimaan ei-sijaishuollon kautta adoptio - tässä joutuu odottamaan vuosia ja taas vuosia, ja ei välttämättä saa koskaan lasta
B) kansainvälinen adoptio - odotus myös vuosia, lisäksi maksaa tuhansia euroja, adoptiolapsi on perheeseen tullessaan ainakin 2-vuotias, todennäköisesti vanhempi, ja monilla ei ole resursseja hoivata terveeksi lasta joka on kokenut mahdollisia traumoja ekoina vuosinaan, ja joka tapauksessa kokenut valtavan menetyksen eli vanhempansa ja tutun maansa ja kulttuurinsa
C) sijaishuollon kautta adoptio - sama traumaproblematiikka kuin yllä, mutta lisäksi lasta ei välttämättä saa adoptoida vaan joutuu palauttamaan biovanhemmille.
Kodittomia lapsia on maailmassa varmaan paljon, mutta vauvoja, saati vastasyntyneitä ei ole yhtään. Joka ikiselle vauvalle löytyy adoptiovanhemmat hetkessä.
Itsestäni ei olisi hoivaamaan ehjäksi muiden traumatisoimaa lasta, joten en katso, että minulla olisi oikeutta kehottaa muita siihen. Toivon että sinäkin miettisit asiaa tältä kannalta ennen kuin ehdotat sitä uudelleen.
Mutta ottaisit mielummin esim Down-lapsen, kuin "muiden traumatisoiman lapsen"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi ette adoptoi lasta? Sitäkin kannattaa harkita. Ihmettelen itse sitä, että jotkut käyvät hedelmöityshoidoissa vuosikausia, mutta eivät edes halua harkita adoptiota. Jos sen lapsen niin kovasti haluaa, niin miksi ei ottaisi sellaista lasta joka on kodin tarpeessa ja hylätty? En ymmärrä. Mieluummin pistellään itseensä kamala määrä hormonivalmisteita ja käydään äärettömän hintavissa toimenpiteissä, kärsitään pettymyksistä yhä uudelleen,laitetaan oma keho ihan äärimmäisiin olosuhteisiin, otetaan jopa riski saada vammainen lapsi, ja kaiken tämän vain siksi että se lapsi on omaa biologiaa. Onko ihan tervettä? Maailma on täynnä kodittomia lapsia, miksi sellainen ei kelpaa?
En ole ap mutta...
Adoptiolasta ei tosiaankaan saa tuosta vaan. Ensinnäkin pitää täyttäö momia vaatimuksia terveyteen, ikään, mielenterveyteen nähden. Sitten: Suomessa vaihtoehtoina ovat
A) kotimaan ei-sijaishuollon kautta adoptio - tässä joutuu odottamaan vuosia ja taas vuosia, ja ei välttämättä saa koskaan lasta
B) kansainvälinen adoptio - odotus myös vuosia, lisäksi maksaa tuhansia euroja, adoptiolapsi on perheeseen tullessaan ainakin 2-vuotias, todennäköisesti vanhempi, ja monilla ei ole resursseja hoivata terveeksi lasta joka on kokenut mahdollisia traumoja ekoina vuosinaan, ja joka tapauksessa kokenut valtavan menetyksen eli vanhempansa ja tutun maansa ja kulttuurinsa
C) sijaishuollon kautta adoptio - sama traumaproblematiikka kuin yllä, mutta lisäksi lasta ei välttämättä saa adoptoida vaan joutuu palauttamaan biovanhemmille.
Kodittomia lapsia on maailmassa varmaan paljon, mutta vauvoja, saati vastasyntyneitä ei ole yhtään. Joka ikiselle vauvalle löytyy adoptiovanhemmat hetkessä.
Itsestäni ei olisi hoivaamaan ehjäksi muiden traumatisoimaa lasta, joten en katso, että minulla olisi oikeutta kehottaa muita siihen. Toivon että sinäkin miettisit asiaa tältä kannalta ennen kuin ehdotat sitä uudelleen.Mutta ottaisit mielummin esim Down-lapsen, kuin "muiden traumatisoiman lapsen"?
Kuka on sanonut, että ottaisi mieluummin down-lapsen? Tiesitkö, että kromosomipoikkeamat seulotaan nykyään niin halutessa ja raskauden saa keskeyttää, jos sellainen todetaan. Myös muita vammmoja ja poikkeamia seulotaan ja raskauden saa keskeyttää, jos sikiöllä vaikeita vammoja.
Helppoa se ei toki ole, mutta vammaisuuden ja mm. downin riski on kuitenkin suhteellisen pieni, vaikka ikää olisikin.
Vierailija kirjoitti:
No, ymmärrän surusi ja olen pahoillani keskenmenoistasi.
Kuitenkin sen viidennen, kuudennen tai useamman kuumeilijan kaipuu on suuri, surukin. Keskenmenot eivät muutu helpoiksi vaikka olisikin eläviä lapsia. Tietysti tietää olevansa onnekas jo niistä elävistäkin, mutta jotain voi silti puuttua perheestä. Sinulla on tietysti murhetta ja vaikea siten ehkä asettua toisen asemaan. Itse sain ensimmäiset lapseni helposti, luovutin munasoluja useaan kertaan sen jälkeen auttaakseni muita. Sen jälkeen olen saanut lukuisia keskenmenoja ja joka kerta on sydän särkynyt.
Sinulle ja niille parillekymmenelle viestisi yläpeukuttajalle; AP nyt vaan ei tainnut mainita mitään muista kuin omista keskenmenoistaan?
Mä ymmärrän kyllä AP.ta.
Itseäkin ärsytti aikoinaan silloin kun omat lapsensaantihaaveet olivat korkeammalla, kuinka jonkun elämä pyöri vain sen kolmannen/neljännen/viidennen lapsen kuumeilun/hankinnan ympärillä. Sitä ulvottiin keskustelupalstoilla kuukausia, jopa vuosia, monta viestiä päivässä kuinka kamalaa ja surkeaa ja tyhjää elämä on kun sitä seuraavaa lasta ei tule. Käytettiin hirveästi aikaa ja voimavaroja oviksen tikuttamisiin, kierron tarkkailuun, vietiin lapsia hoitoon että päästiin harrastamaan seksiä just oikeina päivinä...
Samaan aikaan se niiden jo olemassa olevien lapsien kallisarvoinen lapsuus menee siinä kun äiti "kärsii" niin kovasti siitä kun ei saa sitä seuraavaa.
Ja sitten kun yritti itse etsiä vertaistukea sitä ensimmäistä toivoessaan ja kirjoitteli jonnekin tukea ja neuvoja saadakseen niin siinä vaiheessa kun tulee joku kolmen lapsen äiti kertomaan kuinka hän niiiiiiin ymmärtää mitä mä käyn läpi, hälläkin on nyt niiiiiiiin vaikeaa kun neljättä ei vaan kuulu ja lapsenkaipuu on niiiiiin suuri niin kai mä olen sitten kamalan paha ihminen ja olen ansainnut lapsettomuuteni kun siinä vaiheessa teki mieli toivottaa tuo ihminen helvettiin, olisi ottanut jonkun niistä kolmesta syliinsä eikä roikkunut jossain keskustelupalstalla surkuttelemassa itseään.
Itse olen ainakin ihan normaalilla empatiakyvyllä varustettu, osaan asettua toisen asemaan ym. ja ymmärrän kyllä, että se kolmannen/neljännen/viidennen lapsen kaipuu voi olla tosi kova paikka jos sitä lasta ei kuulu. Mutta ei sitä kyllä voi mitenkään verrata siihen kun joku pelkää ettei tule saamaan sitä ensimmäistäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän tuskasi, mutta olette yrittäneet vasta vuoden. Se on todella lyhyt aika. Jos lasta ei ala pian kuulua, niin voitte ottaa yhteyttä lääkäriin - tosin jos olette nuoria ja perusterveitä, saatte todennäköisesti kehotuksen yrittää vielä vähän aikaa. Ei kannata luopua toivosta.
Sain oman ainokaiseni kahdeksan vuoden yrittämisen jälkeen. Olimme jo luopuneet toivosta, kun tulin ihan yllättäen luomusti raskaaksi, ja sain ihanan, terveen ja reippaan lapsen, joka on nyt vuoden vanha. Toista lasta en terveydellisistä syistä pysty saamaan, ja se on minulle suuri suru... ihan riippumatta siitä, että rakastan ainokaistani enemmän kuin ketään muuta ikinä. Haluaisin kovasti antaa lapselleni sisaruksen, ja olla vielä joskus raskaana, painaa sileää vauvanposkea itseäni vasten... mutta sitä en elämässä saa. Se, että minulla on jo yksi rakas, ei mitenkään pienennä surua.
Nii joo. Mulla ei siis ole ollut oikeutta tehdä useampaa lasta, koska joku ei saa yhtäkään tai se on tien ja tuskan takana. Eikä siksikään kun kaikki lapsiperheet on sosiaalipummeja...
Onko jollain vielä jotain, mistä haluatte syyttää?
Meille luojalle kiitos tullut lapset helposti ja terveenä. Koko elämä on muutoin itsestä riippumattomista syistä hankalampaa kuin keskiverto pulliaisella. Saanko mä nyt yhden noista anteeksi?
Mua kiusattiin koko lapsuus, saanko toisen anteeksi?
Mun porukat oli köyhiä alkkiksia, väkivaltaisia sellaisia, saanko taas yhden anteeksi?
Niin ja työtä tehdään kovasti.. Saako yhtään anteeksi tätä pahuuttaan?
Ja muksut on meille tärkeintä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani että teillä on ollut vaikeuksia saada lasta ja toivon että vielä onnistutte.
Älä lue keskusteluja joista mielesi pahoitat.
Valittamista ei voi keltään kieltää. Niin se vain on. Eikä toisen kipua arvottaa. Tämä menee samaan kategoriaan kuin se että influenssasta ei saa valittaa koska aina on joku jolla on syöpä ja sitten taas on joku jolla syöpääkin pahempi.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani että teillä on ollut vaikeuksia saada lasta ja toivon että vielä onnistutte.
Älä lue keskusteluja joista mielesi pahoitat.
Valittamista ei voi keltään kieltää. Niin se vain on. Eikä toisen kipua arvottaa. Tämä menee samaan kategoriaan kuin se että influenssasta ei saa valittaa koska aina on joku jolla on syöpä ja sitten taas on joku jolla syöpääkin pahempi.
Samaa kategoriaa olisi kyllä se että se influenssaa sairastava menisi valittamaan sille syöpäpotilaalle kuinka kamalaa se influenssa on ja pistäisi sairaudet samalle viivalle. Reilua, eikö? Kummastakin toki saa valittaa ja kumpikin on ikävä sairaus, mutta itse ainakin näen näissä taudeissa eroa, kuten siinä että joku on täysin lapseton ja joku toinen ei saa sitä kolmatta lasta.
Enkä ainakaan itse kehtaisi influenssassa mennä valittamaan syöpäpotilaalle kuinka kauhea oloni on ja kuinka ollaan samassa veneessä. Ollaan joo kumpikin kipeitä varmasti joo ja aihetta välittämiseen on kummallakin mutta jos mulla perusterveenä on lievä influenssa ja toinen kärvistelee jotain syöpähoitoja niin...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyyntyminen ja kateellisuus on luonnollista. Mutta toisaalta jokaisella on oikeus olla paha mieli, kenellä milloin mistäkin. Aina on joku, jolla menee paremmin ja joku, jolla menee vielä huonommin.
Mitäs me, joilla on sellaisia sairauksia, että emme edes voi yrittää lasta? Lapsettomilla on edes mahdollisuus yrittää ja toivo siitä, että joskus saattaa tärpätä. Toisaalta joku toinen voi olla vielä sairaampi kuin minä. Minä saan olla onnellinen, että olen edes elossa. Sillä toisella saattaa olla vain kuukausi elinaikaa.
Huomaatko? Elämä on ikuista kilpailua, kellä menee huonoimmin, jos sille tielle lähtee...
Kaikkea hyvää sinulle ja toivon, että joskus saatte lapsen! <3
Vierailija kirjoitti:
Nii joo. Mulla ei siis ole ollut oikeutta tehdä useampaa lasta, koska joku ei saa yhtäkään tai se on tien ja tuskan takana. Eikä siksikään kun kaikki lapsiperheet on sosiaalipummeja...
Onko jollain vielä jotain, mistä haluatte syyttää?
Meille luojalle kiitos tullut lapset helposti ja terveenä. Koko elämä on muutoin itsestä riippumattomista syistä hankalampaa kuin keskiverto pulliaisella. Saanko mä nyt yhden noista anteeksi?
Mua kiusattiin koko lapsuus, saanko toisen anteeksi?
Mun porukat oli köyhiä alkkiksia, väkivaltaisia sellaisia, saanko taas yhden anteeksi?
Niin ja työtä tehdään kovasti.. Saako yhtään anteeksi tätä pahuuttaan?
Ja muksut on meille tärkeintä maailmassa.
^ tän voisi kyllä melkein postata tuonne "mistä erikoisimmista asioista tiedät jonkun hermostuneen/kilahtaneen(tms)" - ketjuun. Toiset puhuu aidasta niin sinä alat selittää seipäistä ja laitumista ja suutut vielä siitä kun koet että sinua syytetään siitä kun naapurin isäntä on ostanut uuden sonnin.
Joo, on sulla ollut vaikeuksia elämässä, sitä ei kyllä kukaan kiellä. Mutta miten se liittyy asiaan? Mistäs muuten tiedät, josko vaikka AP on kokenut kaikki samat kuin sinäkin, vähän päällekin? Ja vielä lapsettomuudenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani että teillä on ollut vaikeuksia saada lasta ja toivon että vielä onnistutte.
Älä lue keskusteluja joista mielesi pahoitat.
Valittamista ei voi keltään kieltää. Niin se vain on. Eikä toisen kipua arvottaa. Tämä menee samaan kategoriaan kuin se että influenssasta ei saa valittaa koska aina on joku jolla on syöpä ja sitten taas on joku jolla syöpääkin pahempi.Samaa kategoriaa olisi kyllä se että se influenssaa sairastava menisi valittamaan sille syöpäpotilaalle kuinka kamalaa se influenssa on ja pistäisi sairaudet samalle viivalle. Reilua, eikö? Kummastakin toki saa valittaa ja kumpikin on ikävä sairaus, mutta itse ainakin näen näissä taudeissa eroa, kuten siinä että joku on täysin lapseton ja joku toinen ei saa sitä kolmatta lasta.
Enkä ainakaan itse kehtaisi influenssassa mennä valittamaan syöpäpotilaalle kuinka kauhea oloni on ja kuinka ollaan samassa veneessä. Ollaan joo kumpikin kipeitä varmasti joo ja aihetta välittämiseen on kummallakin mutta jos mulla perusterveenä on lievä influenssa ja toinen kärvistelee jotain syöpähoitoja niin...?
Olet ihan oikeassa.
Lähinnä tarkoitin omalla kommentillani kuitenkin juuri sitä että aina jollain on pahemmin. Eli joku voi taas suuttua ap:n valituksesta. Hänhän voi yrittää ja mahdollisuudetkin voi olla ihan hyvät kun taas joku ei voi edes yrittää tai on varma ettei lasta tule jne.
Paras tapa on se että pysyy pois sieltä missä tietää liiaksi pahoittavan mielensä. Tuskin se syöpäpotilaskaan netissä lukee niitä influenssa-valituksia. Toisten valittamista kun ei voi mitenkään lopettaa joten on toimittava itse.
no mutta eihän se sinulta ole pois, jos joku muu haluaa, saa tai ei saa useampaa lasta.
Ihmiset harvoin osaavat olla kiitollisia siitä, mitä heillä jo on. Valitettavaa mutta totta ja pätee hyvin monissa asioissa, ei pelkästään lapsien saamisessa. Se, joka kipuilee viidennen lapsen jälkeen "lapsettomuutta", on rakentanut mielessään mallin, jonka haluaa toteuttaa. Ja se suru on sitä, kun se oma haavekuva ei toteudu. Onhan se ihan eri asia, kuin se, joka kipuilee sitä ettei sitä ensimmäistäkään saa. Ymmärrän ap:tä, vaikka itse en lapsettomuudesta olekaan kärsinyt. Tai no, sillä tavalla kyllä, että ensimmäisen jälkeen puhkesi sellainen sairaus, jonka lääkitys esti lisälapsien saamisen. Olihan se suru, mutta ei sillä tavalla musertava, koska tunsin niin suurta kiitollisuutta että ehdin saada edes tuon yhden. Toivon voimia ap:lle ja sydämestäni että saatte vielä lapsen.
Ap täällä hei. Kiivaan keskustelun turhautunut purkaukseni ainakin on saanut aikaiseksi... Lukemisen ymmärtäminen tuntuu olevan osalla hukassa. Sekä aloituksestani löytämällä löydetään jotain joka otetaan juuri hänelle tarkoituttuna henkilökohtaisena piikkinää.
Kuten joku jo aikaisemmin totesikin niin tarkoituksenani ei ollut kritisoida sitä, että jotkut hankkivat monta lasta. Minulle on ihan se ja sama montako jälkeläistä kenelläkin on. Tarkoituksenani oli kritisoida ja tuoda esille omaa turhautumista siitä kuinka ja monta lasta saaneet tuskailevat olevansa muka lapsettomia. Se tuntuu oman kärsimyksen vähättelyltä ja siltä, että mitä vikaa niissä edellisissä on kun pitää lisää saada tiukalla päämääräisyydellä? Kuten joku totesisikin niin näillä äideillä tuntuu kaikki aika menevän ovulaation tikutteluihin sun muihin sen sijaan, että nauttisi niistä jo olemassa olevista lapsista.
Ja todella isot pahottelut sille joka on kärsinyt lapsettomuudesta 10 vuotta. Se on kohtalo jota en kenellekään haluaisi.
Ja kyllä. Minä nautin elämässäni kovasti kaikesta muustakin enkä mieti 24/7 lasten hankintaa. Ja kyllä meillä on vielä toivoa. En missään vaiheessa ole sitä menettänytkään. Mutta täällähän tyypillisesti tiedetään aloittajan koko elämä yhden lauseen perusteella..
En edes tiedä mikä aloitukseni tarkoitus oli. Purkaa pahaa oloa. Tuoda esille tätä omasta mielestäni epäsuhtaa. Herättää keskustelua.. jaapa..
Niin ja sille joka valitti, että minä sentään olen ollut kaksi kertaa raskaana ja jotkut ei ikinä. No muiden puolestahan en voi puhua, mutta ihan henkilökohtaisesti olisin molemmilla kerroilla valinnut sen etten olisi tullut raskaaksi kuin sen, että tulin ja heräsi toivo, ilo ja rakkaus, joka molemmilla kerroilla vietiin ihan yhtäkkiä ilman ennusmerkkejä pois. Näistä jäi pelko ja ahdistus seuraavaa mahdollista raskautumista kohtaan, koska nyt tiedän että se onni voidaan viedä minulta koska vain pois.
Ap, miksi ette adoptoi lasta? Sitäkin kannattaa harkita. Ihmettelen itse sitä, että jotkut käyvät hedelmöityshoidoissa vuosikausia, mutta eivät edes halua harkita adoptiota. Jos sen lapsen niin kovasti haluaa, niin miksi ei ottaisi sellaista lasta joka on kodin tarpeessa ja hylätty? En ymmärrä. Mieluummin pistellään itseensä kamala määrä hormonivalmisteita ja käydään äärettömän hintavissa toimenpiteissä, kärsitään pettymyksistä yhä uudelleen,laitetaan oma keho ihan äärimmäisiin olosuhteisiin, otetaan jopa riski saada vammainen lapsi, ja kaiken tämän vain siksi että se lapsi on omaa biologiaa. Onko ihan tervettä? Maailma on täynnä kodittomia lapsia, miksi sellainen ei kelpaa?