Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävä jätti
14.02.2017 |
Syyksi sanoi ettei jaksa enää sitä suurta draamaa mitä kanssani kuulemma on koko ajan. Kehitän mitättömistäkin asioista maailmaa suurempia juttuja ja mustasukkaisuuteni on jotain järjetöntä. Poikaystäväni lähdettyä aloin (itkun lomassa) miettiä sanojaan ja tajusin että tuollainen juuri olen!! Miten musta on tuollainen tullut? Ainakaan omasta mielestäni en ole aina ollut sekopää kontrollifriikki joka kilahtaa jos mies vaihtaa sanankin toisen naisen kanssa. Miten saan muutettua itseni taas normaaliksi ihmiseksi??
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt elät itsesi kanssa rauhassa jonkun aikaa ja yrität kasvaa samalla henkisesti. Mieti, miksi olet mustasukkainen, mikä sen oikeastaan laukaisee, miten voisit oppia luottamaan toiseen paremmin, miten voisit ilmaista pettymyksesi rakentavammin, kuin draamalla, onko sinulla syytä olla liian mustasukkainen, jos mies puhuu toiselle naiselle...
Itsepohtiminen voi auttaa sinua käsittämään ja työstämään ajatuksiasi. Ja voisit harkita käyväsi puhumassa psykiatrille tai jollekkin luotettavalle henkilölle.
Vierailija kirjoitti:
Nyt elät itsesi kanssa rauhassa jonkun aikaa ja yrität kasvaa samalla henkisesti. Mieti, miksi olet mustasukkainen, mikä sen oikeastaan laukaisee, miten voisit oppia luottamaan toiseen paremmin, miten voisit ilmaista pettymyksesi rakentavammin, kuin draamalla, onko sinulla syytä olla liian mustasukkainen, jos mies puhuu toiselle naiselle...
Itsepohtiminen voi auttaa sinua käsittämään ja työstämään ajatuksiasi. Ja voisit harkita käyväsi puhumassa psykiatrille tai jollekkin luotettavalle henkilölle.
Olen nyt vatvonut näitä muutaman päivän ja en tajua miksi olen niin mustasukkainen. Yhtään sellaista tilannetta en muista että olisi ollut varsinaista tarvetta. Ainoa mikä tulee mieleen on se millä minutkin aikoinaan hurmattiin, eli hyvillä käytöstavoilla jne. Luulinko jotenkin poikaystäväni yrittävän iskeä uutta naista silmieni edessä? Aivan hullu ajatuskin kun näin ei varmasti ollut.
Vierailija kirjoitti:
Nyt elät itsesi kanssa rauhassa jonkun aikaa ja yrität kasvaa samalla henkisesti. Mieti, miksi olet mustasukkainen, mikä sen oikeastaan laukaisee, miten voisit oppia luottamaan toiseen paremmin, miten voisit ilmaista pettymyksesi rakentavammin, kuin draamalla, onko sinulla syytä olla liian mustasukkainen, jos mies puhuu toiselle naiselle...
Itsepohtiminen voi auttaa sinua käsittämään ja työstämään ajatuksiasi. Ja voisit harkita käyväsi puhumassa psykiatrille tai jollekkin luotettavalle henkilölle.
Olen nyt vatvonut näitä muutaman päivän ja en tajua miksi olen niin mustasukkainen. Yhtään sellaista tilannetta en muista että olisi ollut varsinaista tarvetta. Ainoa mikä tulee mieleen on se millä minutkin aikoinaan hurmattiin, eli hyvillä käytöstavoilla jne. Luulinko jotenkin poikaystäväni yrittävän iskeä uutta naista silmieni edessä? Aivan hullu ajatuskin kun näin ei varmasti ollut.
Syö perunamuusia ja tölkkilihapullia..Hyvä ruoka parempi mieli 😃👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne pystyn tähän samaistumaan..
Neuvoa en osaa, mut lienee jo jonkinlaista edistystä et tiedostat ongelman.