Miltä synnytys tuntuu?

Mulla tuntu mahassa repivä kipu. Olen sanonut että kuin puukko olisi isketty mahaan. Kipu oli kova.

Kuvittele että on raju ummetus. Viimeisillä voimilla huudat vesiohenteista liukuvoidetta avuksesi, mutta hoitaja tuomitsee sadismissaan ja kieltäytyy töykeästi näin sanoen: "Helpotus ei kuulu Raamatun pedagogiikkaan."

Siltä että koko alapää repeää, tai siltä musta tuntu kun en ehtinyt saamaan mitään kipulääkettä.

Ihan kuin alakroppaa jauhettaisiin lihamyllyssä.

Supistukset on kuin tosi kovia kuukautiskipuja, kouristava tunne. Ne vähitellen kovenevat, ja sitten saatkin kipulääkettä jos olet sairaalassa. Mulle annettiin jo kauan ennen kuin meni sietämättömäksi. Epiduraali vie oikeastaan kaiken kivun. Itse pitää sitten vähän ponnistella kun sen aika tulee, silloin tunsin itse vain paineen tunnetta alapäässä, en juuri kipua.

Eli jos kaikki menee hyvin, on yllättävän vaivaton kokemus. Urheillessa olen ollut huomattavasti enemmän äärirajoilla. Hauskinta on fyysisesti se hormonihuuma joka kestää pari viikkoa vauvan tulon jälkeen. On niin kuin taivaissa tai huumeissa, sen kun saisi vielä joskus kokea.

No mulla tältä.

Ensin tuntui nelisen tuntia polttavia supistuksia alavatsalla, joihin liike helpotti, mutta ei vienyt kipua pois. Vatsaa poltti ja tuntui, kuin vatsassa möyrisi vuosituhannen ripuli valmiina räjähtämään koska tahansa.

Sitten ei voinutkaan enää liikkua saati puhua niiden poltteluiden aikana, tuntui kuin vatsassa palaisi jumalattomat lieskat samalla, kun joku iskee puukkoja alavatsalle. Minuutti tuota tuskaa, sitten kaksi minuuttia kuin ei mitään - olo oli täysin normaali. Hämmentävää.

Tässä vaiheessa olin puoliksi auki, ja sitten repesi se helvetti. Tuntui, kuin joku kiskoisi samaan aikaan päästä ja jaloista ja että kroppa kirjaimellisesti REPEÄÄ kahtia alavatsan kohdalta, kudoksia ja helvetti dna:ta myöten samalla kun itse Saatanan sytyttämä rovio polttaa koko alavatsaa. Pelkäsin oikeasti, että kohta se vatsa aukeaa repeämällä ja vauva tulee sitä kautta.

Epiduraali helpotti lieventäen, mutta sitten alkoikin ponnistusvaihe. Jumalaton paskahätä, vaikka kroppa käskee puristaa pakarat yhteen kuin kovinkin fitness-mimmi pidättäen sitä paskahädän tunnetta, kätilö käskee rentouttamaan pakarat, "sä estät vauvaa laskeutumasta". Ei tuu lasta eikä paskaa, mietin.

Jäätävä tarve ponnistaa, supistukset sattuu edelleen mutta ainoa ajatus on: nyt se vittuun mun vitusta. Koko vagina tuntuu laajentuneen äärimmilleen, kun pienen ihmistaimen pää puskee tietään ulos. Tuntuu siltä, kuin jättikakka tulisi pyllystä: sen vaan haluaa ulos venyttämästä aukkoa luonnottoman suureksi.

Sitten syntyy pää ja sitten hartiat - eikä tunnu enää missään. Tuntuu, kuin koko vauva olisi jo syntynyt, vaikka puolet siitä on vielä sisällä. Helvetti, koska sen saa työntää kokonaan ulos?

Sitten epparin tikkaus jossain vaiheessa, koko röörin seutu on niin hellänä että tekee mieli parkua. Sitä kipua kestikin viisi viikkoa, ei voinut istua kunnolla saati nousta sängystä normaalisti.

Mulla oli muuten tosi helppo ja nopea synnytys, seitsemän tuntia ja muutama ponnistus. Voin vain kuvitella, mitä tuskaa se on kun synnytys on oikeasti raskas!

Supistuskivut kovaa, polttavaa, korventavaa, aaltoilevaa kipua vatsanseudulla, ponnistusvaihe kuin peräreikä repeäisi.

Mahtavalta. Se sattuu, se meinaa riistäytyä hallinnasta, mutta sitten keräät voimasi ja teet sen mitä täytyy. Heti synnytyksen jälkeen ihmettelet missä on se kipu, kun tilalle tuli ihana käärö. Et osaa nukkua seuraavina vuorokausina kuin korkeintaan koiran unta, mutta et silti koe olevasi kuoleman väsynyt. Vahdit lapsesi henkäyksiä. Ihmettelet mistä lapsi tuli. Tuntuu kuin joltain toiselta kaukaiselta planeetalta, sillä silmät näyttävät niin levollisilta , tutkimattomilta ja salaperäisiltä, kuin pienessä vauvassa olisi kaikki se viisaus, jota olet tavoitellut, mutta vasta nyt nähnyt, että jollakin on se kaikki. Mietit, miten et tärvelisi tätä lasta.

Supistukset oli kuin kovia kramppeja keskivartalon alueella. Epiduraali vei niistä kivun tehokkaasti pois kyllä, sitä ennen liikkuminen auttoi myös.

Ponnistamisen tarve oli kuin yrittäisi pidätellä kakkaa, kun vessaa ei ole näköpiirissä.

Ponnistusvaihe oli verrattain helppo, mutta kivulias. Tuntui kuin jokin repeäisi alapäässä (niin kävikin), vähän samankaltainen tunne, jos reväyttää ison lihaksen, mutta hitaasti. Kuvittele kuinka joku pakottaisi sinut venyttämään takareittä kylmiltään ja painaisi surutta yli kaikkien rajojen.

Kun pään sai ängettyä ulos, loppuvauva tulikin kuin itsestään, kuin paketti makkaroita holahtaisi jalkovälistä. Ja sitten ei sattunutkaan enää mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Mahtavalta. Se sattuu, se meinaa riistäytyä hallinnasta, mutta sitten keräät voimasi ja teet sen mitä täytyy. Heti synnytyksen jälkeen ihmettelet missä on se kipu, kun tilalle tuli ihana käärö. Et osaa nukkua seuraavina vuorokausina kuin korkeintaan koiran unta, mutta et silti koe olevasi kuoleman väsynyt. Vahdit lapsesi henkäyksiä. Ihmettelet mistä lapsi tuli. Tuntuu kuin joltain toiselta kaukaiselta planeetalta, sillä silmät näyttävät niin levollisilta , tutkimattomilta ja salaperäisiltä, kuin pienessä vauvassa olisi kaikki se viisaus, jota olet tavoitellut, mutta vasta nyt nähnyt, että jollakin on se kaikki. Mietit, miten et tärvelisi tätä lasta.

Ihana! Samat fiilikset.

Suoraan sanottuna tuntuu siltä että pitää ponnistaa tosi iso kakka ulos! Jos tämän sanoisi jo kaikki kätilöt niin kaikki naiset ja miehet tietää miltä se tuntuu!

Supistukset on paljon pahempaa kuin kova mahakipu

Supistukset kuin kuukautiskipuja kertaa sata. Ponnistusvaihe kuin inkkarihierontaa alapäähän. Nahkahan siinä venyy..

Synnytyksistäni on jo aikaa ja ennen ei juuri kipua lievennetty. Yksi synnytys täysin luomuna vauvan voinnin takia. Oli niin kova kipu ettei sitä voi verrata mihinkään.

Voisin lähteä vaikka heti synnyttämään. Ihan ylihypetettyä touhua. Minusta synnytys oli kuin hotelliloma, koko ajan kaikki huomioi ja palveli jopa ylenmäärin. Aamiainen tuotiin sänkyyn jos nukutti vauvan kanssa. Apua ja lisämaitoa sai vaikka keskellä yötä nappia painamalla.

Oli myös hienoa nähdä, että kaikki mahdollinen lääketieteellinen apu on tarvittaessa saatavilla. Meidän sairaalat olisi luksussynnäreitä todella monessa maailmankolkassa.

ANAALIORGASMILTA!

Nopeasti ohi. Saat oman vauvan

En tiedä, kiitos suunniteltujen sektioiden.

Se on vähän kuin isolla kalalla kävisi.

Itse sain epiduraalia joten en tuntenut supistuksia itse synnyttäessä (ennen synnytystä kylläkin). Tunnistin itse kun oli aika ponnistaa. Tuntui kuin olisi pitänyt kakata eikä sitä voinut pidätellä. Kun vauva oli tulossa ulos niin tuntui siltä, että joku olisi ottanu alapäästä kiinni ja yrittäisi repiä sitä auki.

Ei ainakaan tunnu yhtään niin pahalta kuin pelotellaan. Ei todellakaan mitään repeytymisen tunnetta tms. vaikka mulle pieni nirhauma tulikin alapäähän. Jälkeenpäin tuntuu oikeastaan aika mystiseltä että vauvoja on tullut kaksi maailmaan. Kaikki oli niin nopeasti ohi ja palauduin täysin parissa viikossa. En missään vaiheessa joutunut ikäänkuin kohtaamaan sitä prosessia, kun en edes vilkuillut alapäähän. Kammoan verta ja sellaista muutenkin.